Täällä minä, jolle joulu toi tullessaan avioeron.

Elä tätä hetkeä äläkä odota tulevaa pelolla tai epätoivolla.



t. Yhden masennuspotilaan vaimo

- mites terapia

- mites miehelle virkavapaata / opintovapaata / hoitovapaata / osittaista hoitovapaata?



Tsemppiä, tie miehen sydämeen käy vatsan kautta sekä seksin, huumorin ja naiselta saadun ihailun. Toisaalta haluaa tavoitella naista, vaikeaa saalista. Siinäpä se, tuon kun osaisi yhdistää!

Lääkitys ja terapia et itse pysty häntä auttaamaan olet liian läheinen ja se ahdistaa miestäsi entistä enemmän.

Burnout on todella paha sairaus, joten jos vain kykenet ja haluat, niin yritä jaksaa tukea miestäsi. Burnoutista paranemiseen tarvitsee pitkän sairasloman, helposti 3-6kk, mutta ei vuosikaan ole epätavallista. Myös terapiaa ja muuta saattaa tarvita.



Hienolta kuulostaa, että mies tiedostaa ongelman ja näyttää olevan halukas yrittämään selvitä kanssasi.



Voimia teille molemmille ja parempaa tätä vuotta!

Yritä antaa miehelle anteeksi avioerotoilailut ja muut masennuksen kourissa tehdyt tyhmät päätökset.



Vähän omakohtaista kokemusta..

Mieheni on työuupumuksen johdosta sairastanut vakavan masennuksen. Edelleen on sairaslomalla. Tänään tuli tasan vuosi kun aloitti masenuslääkityksen ja on nyt helmikuun alussa menossa takaisin töihin. Älykäs mies, ei käytä minkäälaisia päihteitä mutta on aivan liian tunnollinen.



Vuosi (ja vuosi ennen diagnoosia..) on ollut vaikea mutta yhdessä on kestetty ja nyt on vahava tunne, että jos kerran kestettiin tämä niin kestetään mitä vaan.



Hae apua miehellesi. Varaa aika vaikka omalääkärille. Ei sen tarvi olla mitään sen kummempaa. Siellä kun saa suunsa auki niin asiat alkaa rullaamaan. Saatte lääkityksen, terapian ja asiat alkaa selvitä.



Ja hei, lääkkeet ei ole pahasta. Lihottavat kyllä mutta eivät muuta ihmistä. Oloa helpottavat senkin edestä.



t. 2

Unohdin mainita, että mies kävi jo omalääkärillä. Sai lääkityksen ja lupasi jopa syödä niitä =)

En tiedä, suostuuko hän terapiaan, on niin kovin onneton juttelemaan asioistaan, mutta toisaalta, nyt kun on saanut pään auki, niin jospa vaikka suostuisi...



Ja taustaa vielä senverran, että mies on yrittäjä ja työnarkomaani. Painaa töitä kuin vähäjärkinen, useimmiten n. 12-13 tuntia päivässä ja matkat päälle eli päivän pituudeksi venyy jopa 15-16 tuntia.



ap

Mikään ehdottamistasi vaihtoehdoista ei tule kysymykseen, valitettavasti. Kuten jo kakkoselle vastasin, mies on yrittäjä ja yrittäjän tie Suomessa on kyllä työteliäs ja kivinen (vai pitäisikö sanoa kantoinen, metsämiehiä kun on...)





ap

Tähän mennessä olen vielä pystynyt auttamaan sen verran, että olen saanut hänet lääkärin puheille. Tästä eteenpäin voikin olla vaikeampaa. Yritän saada hänet terapiaan.



ap

Valitettavasti sairasloma ei tule kysymykseen, mutta jospa tuo ymmärtäisi vaikka vähän edes lyhentää työpäivän pituutta. Eikä varmasti tekisi pahaa, jos pitäisi edes yhden vapaapäivän viikossa, nyt tekee useimmiten töitä 7 päivää viikossa. Esim. nyt joulukuussa työpäiviä tuli 28 eli tosi lujaa painaa töitä. Ihmekö tuo, jos burnout painaa päälle.



Ja on tässä ollut paljon muitakin ongelmia, etenkin viimeinen vuosi on ollut todella vaikea =((



Lohtua tuokin ajatus siitä, että tämä juuri alkanut vuosi ei voi olla ainakaan pahempi, kuin viime vuosi!



ap

Toivottavasti alkaa puhua kun pääsee pahimman alun yli.



Mulle oli järkytys miten paljon ne lääkkeet alussa väsytti ja väsyttää vieläkin. Mies simahtaa illalla puolessa tunnissa lääkkeiden oton jälkeen. Väsyttäminen on tietenkin hyvä asia koska hänellä on kova unen puute.



Alussa hän ei " sietänyt" minkäänlaista kosketusta. Tuntui, että se oksentaa olkapään yli kun halaan sitä. Se oli tosi ikävää. =/

Samoin alussa oli pahoja pelkotiloja. Ei suostunut olemaan yksin vessassa ja nukuimme valot päällä-



Pitkään meni hyvin, sitten tuli aika jolloin ei suostunut puhumaan kuin minulle ja hoitajalleen mielenterveystoimistossa.

Sen jälkeen hyvä kuukausi kunnes päästiin aivan kamaliin itsetuhoisiin ajatuksiin. Oli muutamasta minuutista kiinni ettei tappanut itseään.



Laitoshoidossa ei ole ollut mutta yhtenä yönä oli jonkinlaisessa psykoosissa. Luuli, että minulla on kuoleman kasvot.

Jonkin aikaa kuuli iltaisin hälytyssireenejä, öisin heräsi omaan huutoonsa, kuuli ääniä missä milloinkin.



Nyt on lääkitys (Mirtazapin, Risperdal, Efexor) kunnossa ja elämä alkaa taas voittaa. =)



t. 2

raitapaitainen (miukumauku) netti . fi



t. 2

Menen nyt nukkumaan, mutta palaillaan asiaan. Kiitos kannustuksesta ja kokemustenne kertomisesta. Hyviä öitä ja hyvää alkanutta uutta vuotta teille



ap