Tukiopetusta reaaliaineessa

Onkohan jokin tytön lukutekniikassa vikana? Yleensä äidinkielessä on kerrottu erilaisista.opiskelutekniikoista (esim. miten kannatttaa lukea kokeeseen) Kannaittaisi selvittää, miten tyttö oppii parhaiten ( näkemällä, kuulemalla, tekemällä) ja sitten käyttää sitä hyväksi.



Oma tyttö on seiskaluokalla, ja on sitten se toinen ääripää, eli todella vähällä lukemisella muistaa reaaliaineiden asiat, ja esim. historia ja uskonto 10. Tytöllä on hyvä muiisti, ja yleistieto, eli seuraa paljon uutisia ja on kiinnostunut yhteiskunnan asioista muutenkin.

Koitin opettaa ihan simppelien sanomalehtijuttujen avulla etsimään kappaleista oleelliset tiedot ja alleviivaamaan ne. Opetettiin, että marginaaliin voi vaikka kirjoittaa tukisanoja jne. ja että usein kappaleessa on yksi oleellinen asia, joka yleensä on ihan alussa tai ihan lopussa. Tosi nopsaan tyttö oppi poimimaan asioita.



Tuossa iässä lapsilla tuntuu olevan vielä jokin taipumus päntätä kaikki ulkoa.

tottahan itse voitte harjoitella löytämään olemmaisen tekstistä mm, omalla pojallakin huomattavia vaikeuksia lukuaineissa ja ne ovat tosi tikkuisia.



Emme ole erityisesti painostaneet, tekee kuitenkin läksynsä ja yrittää parhaansa kokeissa, numerot ovat 6 ja 7 paikkeilla.

Sekä lehdistä (tai netistä) että telkusta. Nuorilla on keskimäärin hirveän huono yleistietämys ajankohtaisista asoista.

Jos muu ei auta, niin sinä luet kappaleen ja selität sen hänelle toisin sanoin. Googlaamalla löytyy lisää tietoa (toista se ole minun aikani, kun lisätieto oli pölyinen ikivanha tietosanakirja)



Meillä ollut myös vaikeuksia löytää se oleennainen tieto. Olen käynyt koealueen lapsen kanssa läpi parina iltana ennen koetta ja osan olen opettanut hänelle uudestaan. Kokeesta on tullut sitten niiltä osin ihan hyviä numeroita.

Tilanne on vähän ongelmallinen siinä mielessä, että tyttö itse on kovin pettynyt tähän ratkaisuun, että tukiopetusta ei saa eikä ole kovin halukas minun kanssani yrittämään kuin suu mutrussa ja väkisin. Asenne siis ei tässä asiassa ole kohdallaan.



Itsekään en jaksaisi kuluttaa iltojani hommaan, josta saan vain kiukkua niskaani. Kun numerot ovat huonoja, on se ongema tytön mielestä juuri minussa. Minä taas uskon, että ei viitsi keskittyä ja tehdä tosissaan töitä, kun minä olen auttamassa. Suhden opettajaan on kuitenkin erilainen. Ja tottakai se opettaja osaa ne niksit, joilla ne heikommatkin saavat päähänsä kaiken oleellisen.

Kouluilla on usein tietty määrä vain antaa rahaa tukiopetukseen ja jos sitä on vain vähän, niin se halutaan säästää ns. tärkeisiin aineisiin. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä esimerkiksi jos matematiikkaa pidetään tärkeänä ja vaikeana aineena, niin mitä muuta onkaan esimerkiksi maantiedon mittakaava ja karttakoordinaatti -tehtävät kuin matematiikkaa? Tai mitä onkaan fysiikka ja kemia?



Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada tukiopetusta niin paljon kuin on tarvetta. Tarpeen määrittää opettaja. Mikäli oppilaalla ei ole oppmisvaikeuksia eikä esimerkiksi poissaoloja sairauden takia, niin opettaja voi kyllä hyvinkin evätä mahdollisuuden tukiopetukseen. Se, että rehtori taas sanoo, ettei tukiopetusta voisi saada reaaliaineessa, tuntuu laittomalta, mutta täysin käytännön realistiselta kannanotolta.



Itse olen reaaliaineiden opettaja ja olen vuoden aikana yhden tukiopetustunnin pitänyt.

Meillä ollut myös tuota kiukuttelua. Olen antanut ohjeeksi lukea kokeisiin ja vartin päästä lapsi ilmoittaa että luettu on. Kun kuulustelen, niin juuri mitään ei osata.

Meillä ongelma on tytön lukutekniikassa, hän lukee koealueen läpi nopeasti yrittäen muistaa ulkoa asioita eikä oppia mm syy-seuraus -suhteita. Monet kinat on käyty. Olen sanonut, etten hyväksy huonoja koenumeroita, jotka johtuvat laiskuudesta. Kyllähän se vaatii minulta pitkää pinnaa saada lapsi tajuamaan miten luetaan ja käymään koealuetta hänen kanssaan läpi. Toistaiseksi olen jaksanut.

Tilanne on vähän ongelmallinen siinä mielessä, että tyttö itse on kovin pettynyt tähän ratkaisuun, että tukiopetusta ei saa eikä ole kovin halukas minun kanssani yrittämään kuin suu mutrussa ja väkisin. Asenne siis ei tässä asiassa ole kohdallaan.

Itsekään en jaksaisi kuluttaa iltojani hommaan, josta saan vain kiukkua niskaani. Kun numerot ovat huonoja, on se ongema tytön mielestä juuri minussa. Minä taas uskon, että ei viitsi keskittyä ja tehdä tosissaan töitä, kun minä olen auttamassa. Suhden opettajaan on kuitenkin erilainen. Ja tottakai se opettaja osaa ne niksit, joilla ne heikommatkin saavat päähänsä kaiken oleellisen.

Miten ne asiat käydään läpi eri tavalla kuin tavallisella tunnilla?

Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada tukiopetusta niin paljon kuin on tarvetta. Tarpeen määrittää opettaja. Mikäli oppilaalla ei ole oppmisvaikeuksia eikä esimerkiksi poissaoloja sairauden takia, niin opettaja voi kyllä hyvinkin evätä mahdollisuuden tukiopetukseen. Se, että rehtori taas sanoo, ettei tukiopetusta voisi saada reaaliaineessa, tuntuu laittomalta, mutta täysin käytännön realistiselta kannanotolta.

oppilas ei saa hyväksyttyä arvosanaa aineesta (tai jokin osa-alue on jäänyt kokonaan oppimatta)tai hän on ollut pitkään sairaana.



Reaaliaineessa on hyvä opiskella niitä opiskelutaitoja, joita ilman ei pärjää tulevaisuudessakaan. Toiset muistavat kertalukemalla, toiset vasta viidennen kerran jälkeen.

Ota yhteyttä koulun rehtoriin tai erityisopettajaan. Kerro näistä ongelmista ja pyydä jos lapsesi voisi saada osa-aikaista erityisopetusta opiskelutekniikoiden harjoitteluun.



Reaaliaineiden kohdalla on myös hyödyllistä ns. ennakoiva opiskelu, eli esimerkiksi historian kirjan kappale käydään läpi oppilaan kanssa jo ennen kun se tulee oppitunnilla käsittelyyn. Näin se on oppilaalle jo tuttu, ja kertaus vain vahvistaa oppimista.



Historiassa voisi myös hyödyttää, jos tekee jokaisesta kappaleesta itselleen tiivistelmät. Kun tiivistelmät on tarpeeksi monipuoliset, riittää niiden lukeminen kokeisiin valmistautumiseen.

eikö tytöllä ole kaveria, jonka kanssa voisi lukea kokeisiin? Itsestäni tuntuu, että osa hyvästä oppimismenestyksestäni oli parhaan kaverini kanssa kokeisiin lukeminen ja yhteiset kuulustelut.



Tuntuu oikeastaan hassulta, että jälleen pitäisi todistella jotain erityspedagogiikan tarvetta, kun todennäköisesti kuka tahansa sopiva henkilö voisi opiskella tytön kanssa asioita? Suurin ongelma taisi kuitenkin olla motivaatio, kuin tytön taidot.

motivaation puute yhdistettynä laiskuuteen ja väärin oppimistapoihin.

Tuntuu oikeastaan hassulta, että jälleen pitäisi todistella jotain erityspedagogiikan tarvetta, kun todennäköisesti kuka tahansa sopiva henkilö voisi opiskella tytön kanssa asioita? Suurin ongelma taisi kuitenkin olla motivaatio, kuin tytön taidot.