Ovatko poikien äidit erilaisia?

Minulla on kolme poikaa ja en ainakaan vielä ole huomannut itsessäni mitään muutosta. Ehkä ainoana erona siihen jos perheessämme olisi myös tyttö/tyttöjä näkisin sen, että minua ei lahjottaisi ja palvottaisi näin paljon. Ehkä tyttö sitten saisi myös osansa kukista ja koruista? En tiedä. Muuten olen oppinut poikien äitinä näkemään poikien välisen suoruuden ja kyllä se on ollut vaikeaa minulle kun olen itse sellainen asioiden pyörittelijä. Nämä täällä vaan kaikki sanoo suoraan mitä ajattelee ja riita on ohi hetkessä. Toisaalta aika mahtavaa.

Nähtäväksi jää miten tämä poikien kanssa eläminen minua sitten myöhemmin muuttaa...vai muuttaako?

palvovatko pojat jotenkin äitiään?

Ymmärrän miehiä paremmin, en jännitä heitä enää. Tajuan että jokainen mies on joskus ollut hauras pieni poika. Miesten ja poikien maailma oli minulle ennen vieras, nyt läheinen ja luonteva. Olen silti edelleen ns. naisellinen nainen, se ei ole muuttunut miksikään.

Minulla on kolme poikaa ja en ainakaan vielä ole huomannut itsessäni mitään muutosta. Ehkä ainoana erona siihen jos perheessämme olisi myös tyttö/tyttöjä näkisin sen, että minua ei lahjottaisi ja palvottaisi näin paljon. Ehkä tyttö sitten saisi myös osansa kukista ja koruista? En tiedä. Muuten olen oppinut poikien äitinä näkemään poikien välisen suoruuden ja kyllä se on ollut vaikeaa minulle kun olen itse sellainen asioiden pyörittelijä. Nämä täällä vaan kaikki sanoo suoraan mitä ajattelee ja riita on ohi hetkessä. Toisaalta aika mahtavaa.

Nähtäväksi jää miten tämä poikien kanssa eläminen minua sitten myöhemmin muuttaa...vai muuttaako?

Naisten kanssa menestyksekkäät pelimiehet usein ovat niin hyviä naisten kanssa siksi, että he osaavat sitä kiemurtelua ja rehellisesti sanottuna bullshittia, jota naiset harrastavat. Samasta syystä perusmies on varsin huono naisten kanssa, erityisesti nuorempana ja nuorten naisten kanssa; siis koska perusmies ei osaa sitä naisten kieroilua.

Oletko tullut poikaperheen äitinä ymmärtäväisemmäksi perusmiestä kohtaan? Entä onko suhtautumisesi muuttunut edes ripauksen negatiivisemmaksi niitä kiemurtelevia casanovia kohtaan?

kysyy perusmies-isä

palvovatko pojat jotenkin äitiään?

mutta siis kantavat kukkia kaupasta ja pihalta, ostelevat koruja, hierovat olkapäitä, kaikkea semmosta hassua :) en ole siis todellakaan halunnut mitään prinsessan roolia täällä itselleni, mutta se on nyt jotenkin vain tullut minulle. Aika häkeltävää. Lapset ovat vielä kovin pieniäkin (alakoulussa)

se kakkonen

mä ainakin vein äidilleni kukkia ja ostin korujakin jne., vaikka olinkin tyttölapsi. En sitten tiedä, olinko jotenkin poikkeus, en usko kuitenkaan.

Minulla on kolme poikaa ja en ainakaan vielä ole huomannut itsessäni mitään muutosta. Ehkä ainoana erona siihen jos perheessämme olisi myös tyttö/tyttöjä näkisin sen, että minua ei lahjottaisi ja palvottaisi näin paljon. Ehkä tyttö sitten saisi myös osansa kukista ja koruista? En tiedä. Muuten olen oppinut poikien äitinä näkemään poikien välisen suoruuden ja kyllä se on ollut vaikeaa minulle kun olen itse sellainen asioiden pyörittelijä. Nämä täällä vaan kaikki sanoo suoraan mitä ajattelee ja riita on ohi hetkessä. Toisaalta aika mahtavaa.

Nähtäväksi jää miten tämä poikien kanssa eläminen minua sitten myöhemmin muuttaa...vai muuttaako?

Naisten kanssa menestyksekkäät pelimiehet usein ovat niin hyviä naisten kanssa siksi, että he osaavat sitä kiemurtelua ja rehellisesti sanottuna bullshittia, jota naiset harrastavat. Samasta syystä perusmies on varsin huono naisten kanssa, erityisesti nuorempana ja nuorten naisten kanssa; siis koska perusmies ei osaa sitä naisten kieroilua.

Oletko tullut poikaperheen äitinä ymmärtäväisemmäksi perusmiestä kohtaan? Entä onko suhtautumisesi muuttunut edes ripauksen negatiivisemmaksi niitä kiemurtelevia casanovia kohtaan?

kysyy perusmies-isä

olen ehkä väärä ihminen vastaamaan tähän koska minuun ei ole koskaan purrut mikään casanova meininki. Olen arvostanut miehessä aina sellaista "naisen arvostamista". Ja sellaisen miehen itselleni valitsin. Ilmeisesti myös poikamme ovat samat arvot saaneet, mikä on tietysti hyvä.

Mutta kyllä poikien kasvattaminen on opettanut ymmärtämään miehiä yleinsäkin paljon. Ja minulla kun on noita monta, niin ihan se miesten välinen ystävyyskin on avautunut uudella tavalla. Olen tässä oppinut kyllä miehistä paljon ja siitä kuinka herttaisia ovat poikina nuo isot mörököllitkin joskus olleet :)

se kakkonen

Muuttaako miesten keskellä eläminen äitiä?

Ihminen nyt tuppaa muuttumaan tai mukautumaan muutenkin elämänsä aikana, elämäntilanteensa ja elämänkulkunsa mukaan. Kyllä varmaan toisaalta poikien äidit ovat ainakin tottuneenpia poikamaiseen menoon, kun taas tyttöjen äidit ovat tottuneempia tyttömäiseen menoon. Vaikea sanoa, miten muuttuvat. Ja sitäpaisi, miksi aloitus oli muotoiltu noin, että äiti muuttuu, kun elää miesten keskellä. Onko tyttöjen kanssa eläminen jotenkin vakio ja sitten muututaan, kun on miehiä ja poikia kotona?