Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa miehen käytös!
16.12.2011 |
Mitä mun täytyis tehdä? Mies töiden jälkeen istahtaa pelaamaan ja ei huomioi millään tavalla. Hänellä oli rankka päivä töissä, hänen tarvitsee rentoutua, hän ei jaksa. Mä hoidan koiran ja kissat, pesen pyykit, tiskaan astiat, ylläpidän siisteyttä, hoidan talouden rahallisen puolen, käyn töissä ja opiskelen kahta tutkintoa samaan aikaan. Luen tentteihin, teen koulutehtäviä, käyn koulussa, laitan ruuat, lenkitän koiran, siivoan ja tiskaan ja ehkä illalla joskus yhdentoista jälkeen pääsen nukkumaan. Tunnen etten saa ikinä tehtyä mitään itselleni kivaa... Tähän mennessä olen tolkuttanu itelleni että kai tän näin kuuluu mennä, mieheltä vaadin ainoastaan roskien viennin. Seksiin ei aloitetta hänen puoleltaan tule vaikka tekisi mieli, saan iltaisin pyytämällä pyytää että saan läheisyyttä. Stressi uuvuttaa mua ja oon alkanu voimaan tosi huonosti, oon koittanu puhua miehelle mutta hän ei toimi!
Ollaan oltu naimisissa jo jonkun aikaa ja oon kohta 25.
Neljä vuotta yhteiseloa takana.
Pelkään etten saa minkäänlaista huomionosoitusta edes jouluna, tuntuu että hän on niin saamaton ettei saa aikaiseksi miettiä mitään. Itse pistän parastani ja haluan suhteen toimivan ja rakastan häntä enemmän kuin mitään koskaan, mutta... Alan väsyä tähän, kai mullakin ja mun olotilalla o joku merkitys...?
Kommentit (17)
Ne että heillä on joku etuoikeus omaan aikaan, rentoutumiseen ja muuhun? Kaippa ne on sikoja... Toiset toisella tavalla ja toiset toisella...
Joo joskus sanon että koska oon tässä imuroinu, mopannu, pyykannu ja muuta niin jos sä viittit käydä kaupassa ja mä teen sit ruuan, heti kauhee marina täällä ja marttyyriasenne et kai mä vaan oon huono ihminen ku huomauttaa et voisit säkin jotain tehdä... Plääh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette miehille selväksi että kämppä alkaa muistuttaa metsäleiriä jos se on pelkästään teidän harteilla. Jos ei mies osallistu kodin hoitoon niin älkää tehkä tekään kuin se minkä itse jaksatte.
Kyllä minun mies ainakin tekee ihan pyytämättäkin vaikka paljon istuu koneella, mutta niin teen minäkin. Meillä on kuitenkin vauvakin jonka kanssa vietetäänyhdessä ja erikseen paljon aikaa. Eilen sain ihan rauhassa käydä kylässä ja mies oli vauvan kanssa kotona.
Ja muistakaa löysätä omia vaatimuksia. Ei kaikki tarvitse olla joka päivä tiptop kunnossa. Joskus voi vain olla ja löhötä.
Harmi että ristiksenne on sattunut tuollaisia uroksia. Olen pahoillani. Halusin vain tulla kommentoimaan että kaikki eivät tuollaisia ole.
Kaikkihan lähtee jokaisesta itsestään, ja kaikille teoille on lähes aina motiivit. Siivotaan että saadaan kämppä siistiksi. Siivotaan että vaimo ei nalkuta. Viedään roskat ettei tule sanomista, eikä kärpäset pörrää. Mutta onneksi on muitakin motiiveja.
En todellakaan halunnut tulla retostelemaan meidän perhe-elämällä, mutta halusin vain muistuttaa että meitä on moneen lähtöön. Esimerkiksi minä haluan että molemmilla on hyvä olo, ja siivoamme yhdessä. Jos vaimoni ei ehdi/muista/jaksa tehdä jotain, niin sitten minä teen sen. Viikonloppuna rakas rouvani oli kovasti sängynpohjalla, ja minä ihan iloisin mielin jynssäsin kämpän ja laitoin ruuat. Arkena tulee molemmilla syötyä töissä, niin ei kauheasti silloin ruokia laiteta.
Pakko myöntää, että enimmät ruuat kokkailee rouva. En sitä osaa niin hyvin, ja se on aika usein sellaista sähellystä, ja teen siitä suuremman asian kuin se oikeasti on. :) Ei se ruuanlaitto kuitenkaan rakettitiedettä ole, ja minunkin pitäisi vain luottaa itseeni enemmän kokkina.
Mutta, toivottavasti saisitte miehenne ymmärtämään että ei vaimo ole vain talouskone, vaikka pukeutuikin häissä valkoisiin ja viettää aikaa keittiössä (heh). Toivon teille voimia ja tsemppiä! Oikeastaan kolme vaihtoehtoa miten voitte edetä:
- Kaikki pysyy ennellaan ja olette kynnysmattoina
- Jollain keinolla mies ymmärtää muutoksen tarpeellisuuden
- Vaihdatte siippaa
Kylmästi kolmeen kategoriaan, mutta niin se taitaa olla.. Tottakai toivon teillä tuota keskimmäistä vaihtoehtoa, ensimmäistä en kenellekään. Hyvää viikonloppua!
Meillä minä olen se jolla on vakaat tulot. Miehellä joten kuten riittävät, mutta fakta on että työtunteja olen tänäkin vuonna tehnyt enemmän kuin ukkeli.
Nyt alkoi äitiysloma, eli siitä kai kiikastaa kun en jaksanut vatta pystyssä siivota keittiötä sen kolmituntisen kokkauksen päälle (=olen tosi hidas keittopuuhissa).
Nyt piti sitten aamulla siivota keittiö ja alkaa aamiaisen tekoon kun on niin nälkä että järki lähtee. Oli kuitenkin liikaa sanoa urpolle siitä että nyt vähän harmittaa tämä siivoilu näin nälkäisenä.
Aina kun sanon jotain tiskauksista tai siivouksista, urpo vetoaa siihen että olen varmaan tiskannut ja siivonnut vähemmän kuin se. Mutta niinhän se tapaa mennä kun toinen on enemmän töissä kuin toinen.
Nyt vähän vituttaa.
En vaan suostu uskomaan, että naiset, vieläpä laumoittain, suostuu näihin suhteisiin.
Minua välillä ärsyttää, kun mies on huolissaan kotitöiden tekemisestä; nimittäin siitä, että tekeekö hän tarpeeksi. Itse käyn puolipäiväisesti töissä, joten minusta on ok, että teen sitten kotona enemmän. Hän taas tuntee syyllisyyttä, kun ei tee "omaa osuuttaan". On töitä, joista ei pidä, ja vastaavasti töitä, joita minä en halua tehdä, ja näiden kohdalla on vaihdettu päikseen. Muuten jaamme "taakan" hyvin tasaisesti. Ja ihan automaattisesti tehdään hommat, mitkä tehdä pitää.
Toki molemmat välillä nuristaan. Taasko olisi tiskiä kertynyt, eikä nää lakanat vielä menis hetken aikaa. Mutta siinä ei koskaan odoteta, että se toinen hoitaa sen homman, vaan että päästäisiin molemmat pälkähästä.
Muunlaiseen suhteeseen en suostuisikaan. En usko, että voisin rakastaa aikuista henkilöä, joka ei ymmärrä tällaista perusjuttua. Meidän koti, ja me pidämme sen kunnossa. Ja varsinkin kyllä lisääntymistä harkitsisin hyvin tarkkaan.
Toki ollaan molemmat aika hälläväliä-asenteellisia, kaikki ei ole aina tip-top, se ehkä muuttaa. Katsotaan lapsen tulon jälkeen sitten, kun on tosiaan pakko tehdä aika paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitoselta hieno ja avartava vastaus! Itse en kyllä häissä valkoisissa ollu mut on meidän koneet samaan sävyyn ku pukukin... ;P mut anyway, tuntuu inhalta että on itsestäänselvyys et mä oon se joka tekee kaiken, ja tuntuu etten muka koskaan ansaitsis mitään hyvääkään, parempaa ainakaan kun nyt.
Sillon ku mulla on paha olla ja itken vaikka, mies odottaa että tuun hakemaan lohdutusta ja tuun hakemaan halin. Ei nosta takapuoltaan tullakseen itse tekemään tämän.
Meillä tekosyynä on se et mä sotken enemmän... Kai nyt kun tekee enemmän, ja sen jäljiltä olevia tyhjiä maito- ja mehupurkkeja, yms muuta roskaa saa olla siivoomassa alituiseen enkä valita, mä kun jätän teekuppiin pienen jämän niin siitä saanki sitten huudot, mutta mitään hän ei sille tee.
Miehellä tällä hetkellä isommat tulot ku mulla, mutta tilanne oli sama hänen ollessaan työttömänä - mä tosin sillon olin neljässä työpaikassa ja 12h työpäivän jälkeen hän kehtas mulle valittaa kuinka on nälkä! Siinä meinas kyllä pinna katketa!
Eihän miehellä kovin paljon valittamista oo jos annat sille vapauden tehdä just noin, hoitamalla itse kaiken mukisematta... Kotihommat täytyis opettaa aika suurelle osalle miehistä jo kasvatuksen puitteissa, josko se nyt on sit pikkasen vähiin jäänyt sun ukollas.
Eihän kämpän nyt aina tartte olla tiptop, mut onhan se kiva että pääsee liikkumaan ja viihtyy. Kaippa ukkos viihtyis kaatopaikallakin... Mitä keinoja oot kokeillu noitten neljän vuoden aikana, jos niistä ei oo ollu apua? Olis hyvä tietää ettei itse kuluta turhaan energiaa (hah).
Onko muut keksiny jonku keinon tähän päästä eteenpäin? Mulla en nyt voi kehuskella ku oln heivannu tälläset miehet sinne minne kuuluukin, mut pitkässä parisuhteessa jos siipan vaihto ei oo vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mitenkä voi olla niin helvetisti kodinhoitoa kahden aikuisen ihmisen taloudessa?
Oon kokeillu alkuun sitä, et oon nätisti sanonu että olis kiva, jos säkin tekisit oman osasi, voitais jakaa nää hommat yhdessä ja tehdä, menis sutjakkaammin... Tuloksena se, että imurinvarressa heiluu löysänvetelä ukko tehden kaikkea muuta kuin imurointia, jos kengänpohjaan reiän laittas, valuis vielä ulos :(
Sit kokeilin "syyllistämistä", eli kun sä et tee mitään, mä en jaksa hoitaa kaikkee yksin, vaikka tällä harvoin mihinkää pääsee... No marttyyri kuoriutu ja tekeminen väheni entisestään.
Seuraavana itkupotkuraivarit ku ei vaan jaksa tätä työmäärää. Lupauksen sain että auttaa mutta tulos sama kuin ekassa. Ja tiskaaminenkin menee leikiks.
Oon kokeillu sitäkin, et en tee sit mitään - tuloksena se, että kämppä oli ku kaatopaikka, en kehdannut tuoda kavereita kylään ja mies alko valittaa kuinka kotona ei viihdy.
Ja joo äidin neuvomana ylivuotavat kiitokset ja ylistykset joka kerta kun jotain tapahtu. Sitten ehkä hieman parani, mut löpsähti samantien ku mä en tajuu, miks mun pitäis ylistää ja kiittää roskien viennistä, kun ite oon esmes. Siivonnu kolme tuntia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmiossa kahden kissan ja koiran kanssa kyllä riittää työtä... Ehkä vaadin liikaa siisteystasolta, mut kun on yleisesti siistiä (ei millintarkkuudella) on helpompaa siivota. Mut sen ylläpito ku se toinen sotkija ei korjaa jälkiään ja aikaa on niin vähän - jää ja sit tarvii jo enemmän töitä... Argh... On kiva ku on puhtaat vaatteet, ruuanlaitto ja tiskit vie aikaa, kyl siitä kahden tutkinnon lisäks täja työn lisäks menee turhan pal aikaa yksin tehden...
Nyt potkaiset itseäsi persauksille ja lopetat miehesi passaamisen. Käyt vakavan keskustelun hänen kanssaan ja tähdennät, että kotitöitä ei ole Suomen laissa määrätty naisille eikä tiskaus tai pyykinpesu vaadi välttämättä XX-kromosomistoa.
Miehet - kuten me naisetkin - tuppaamme oppimaan tietynlaisen roolin perheessä. Sinä olet oppinut äidin roolin teidän perheessä, mies avuttoman passattavan.
Ja on aika ymmärrettävää, että saavutuista eduista ei vapaaehtoisesti luovuta.
Joten kova kovaa vastaan nyt.
Helpointa on sopia työnjaosta, että et sorru korjailemaan miehen huonosti tehtyjä tai tekemättä jääneitä hommia. Eli että sovitte selkeästä vastuujaosta - ja tosiaan sitten tyydyt siihen, että joskus jotain jää mieheltä tekemättä tai tehdään huonosti tai tehdään ylipäätään eri tavalla kuin mitä itse tekisit! Se vaatii pitkää pinnaa, mutta kannattaa.
Mieti nyt, miten homma sitten enää menisikään, jos saisitte tuohon vielä lapsia.... eli nyt on vielä aikaa korjata täysin epätervettä työnjakoanne.
Pane mies vaikka vastuuseen koiran lenkittämisestä, tiskaamisesta ja imuroinnista kerran viikossa.
Ja tuo ei ole sitten neuvotteluasia ollenkaan. Jos mies ei suostu, lopetat itse kaiken kotityön. Syöt vain omia eväitä, peset vain oman pyykin ja jätät muun tekemättä. Pissiköön koira sisälle, perhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, että nainen haluaa suhteen alussa esittää täydellistä naista ja tekee siksi suurimman osan kotitöistä itse valittamatta ja ehkä jopa onnellisena. Mies oppii tuon mallin nopeasti ja kun nainen jossain vaiheessa kypsyy tekemään yksin kaiken, on turha yrittää enää saada mies osallistumaan. Joku valioyksilö voi ehkä herätä pienellä puhuttelulla, mutta suurin osa ei.
Eli älkää alusta lähtien aloittako sitä passaamista. Meillä ei ole mitään ongelmia kotitöiden kanssa, molemmat tekee sen minkä jaksaa ja ehtii. Myös lapset on opetettu pienestä pitäen vähintään korjaamaan omat jälkensä ja pikkuhiljaa myös tekemään pikkuhommia, esim. tiskikoneen tyhjennystä. Lasten kanssahan asia vaatii edelleen pientä "kannustusta", mutta mies osaa tehdä oman osuutensa aivan itsenäisesti, kuten myös minä.
Mun äitini tällainen ainainen valittaja jonka mieleen ei mene että toinen vois tehdä asiat erilailla.
Mut ei oo tarkoitus kuittailla kun en enempää tiedä.
Neuvoni onkin: osta iso pyykkikori ja heittele siihen kaikki miehesi jättämät tavarat, säilytä näkösällä, mutta on vieraiden tultua helppo nostaa piiloon. Kun mieheltäsi jotain kadoksissa niin käske etsiä korista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt potkaiset itseäsi persauksille ja lopetat miehesi passaamisen. Käyt vakavan keskustelun hänen kanssaan ja tähdennät, että kotitöitä ei ole Suomen laissa määrätty naisille eikä tiskaus tai pyykinpesu vaadi välttämättä XX-kromosomistoa.
Miehet - kuten me naisetkin - tuppaamme oppimaan tietynlaisen roolin perheessä. Sinä olet oppinut äidin roolin teidän perheessä, mies avuttoman passattavan.
Ja on aika ymmärrettävää, että saavutuista eduista ei vapaaehtoisesti luovuta.
Joten kova kovaa vastaan nyt.
Helpointa on sopia työnjaosta, että et sorru korjailemaan miehen huonosti tehtyjä tai tekemättä jääneitä hommia. Eli että sovitte selkeästä vastuujaosta - ja tosiaan sitten tyydyt siihen, että joskus jotain jää mieheltä tekemättä tai tehdään huonosti tai tehdään ylipäätään eri tavalla kuin mitä itse tekisit! Se vaatii pitkää pinnaa, mutta kannattaa.
Mieti nyt, miten homma sitten enää menisikään, jos saisitte tuohon vielä lapsia.... eli nyt on vielä aikaa korjata täysin epätervettä työnjakoanne.
Pane mies vaikka vastuuseen koiran lenkittämisestä, tiskaamisesta ja imuroinnista kerran viikossa.
Ja tuo ei ole sitten neuvotteluasia ollenkaan. Jos mies ei suostu, lopetat itse kaiken kotityön. Syöt vain omia eväitä, peset vain oman pyykin ja jätät muun tekemättä. Pissiköön koira sisälle, perhana.
Allekirjoitan tuon ylläolevan täysin. Ei miestä muuten saa liikkeelle. Olen itsekin mies, ja vain se todellisuuden ja seurauksien kohtaaminen on joillekin ainut tapa saada silmät avautumaan.
Sittenhän näet josko ytyä löytyy!
teen itse kaiken kun että mies tekisi puolestani mitään,koska hän on se joka tekee töitä ulkopuolella ja ulkopuolella ne ovat paljon raskaampia kuin kotona,vähän imurointia ja tavaroiden paikoille siirtämistä ruuanlaitot ym. tällasta perus helppoa kotityötä ja helpommalla pääsen kun teen itse kaikki jotenkin nopeempaa hommaa ja mies on se joka vie lapsen ulos silloin kun haluan tehdä jotain suurempaa siivousta kotona niin periaatteessa hän auttaa minua tällä tavoin. mutta vaikka ei auttaisi olisin silti tyytyväinen.
Lakaiset kaikki esteet miehesi tieltä ja hoidat kaiken muunkin siinä sivussa.
Miksi?
Ehkä siksi että jos sanoisit kuten minä äsken miehelleni: "olisi kiva jos täyttäisit tiskikoneen silloin kun minä olen tehnyt iltaruuan", tulee huutoa ja ukko lähtee ovet paukkuen.
Raipati rai. Ehkä ne vaan kaikki ovat sikoja?