raskaus ja huomiontarve

Ensinnäkin: Miehesi tuskin on sen kylmempi ja etäisempi kuin ennenkään. Sinusta vain tuntuu siltä, koska kiinnität asiaan jatkuvasti huomiota, tuntuu ettet saa hänen aikaansa tarpeeksi jne. Pienikin kieltäytyminen tuntuu pahalta torjumiselta.



Minäkin kaipaan nyt raskaana erityisen paljon huomiota minkä pahoinvoinnilta kykenen. Onneksi mies on siitä ihana ja tottunut minuun (olen muutenkin aika hellyydenkipeä) että tulee yleensä vähän silittelemään ja pussailemaan. Nukutteko siis yöt yhdessä? Ottakaa tavaksi vaikka jokailtainen pieni jutteluhetki ennen nukkumaanmenoa. Me makoillaan joka ilta sängyssä hetki, halaillaan ja jutellaan ihan höpöhöpö-juttujakin.



Aina näin hyvin ei täälläkään taloudessa ollut, en osannut ilmaista itseäni, mies oli tottunut toisenlaiseen läheisyyteen ja kuvitteli minun haluavan hänen seuraansa 24h vuorokaudessa. Monen kuukauden ajan sain selitellä, että pari pusua ja halia päivässä piristää, en tarvitse jatkuvasti hänen seuraansa, haluan vain että hän muistaa minun olemassaoloni ja huomioi välillä nimenomaan oma-aloitteisesti. No, eihän se vieläkään yleensä oma-aloitteisesti huomioi, mutta en jaksa enää kiusaantua siitä, vaan tuppaudun miehen syliin kun hän on vaikka koneella. Siinä hetki ja läheisyydentarve on täytetty. Vinkuminen ja itkeminen ei auta, mies ei niitä ymmärrä, vaikka sinusta tuntuukin pahalta. Koeta selittää miehelle, että tarpeesi johtuu raskaudesta ja haluat tuntea yhteenkuuluvuutta perheenä. Lapsi on myös hänen, ei vain sinun.

Minulla on aika samanlaiset fiilikset raskausaikoina. Sitten palaan normaaliksi kun raskaus on ohi ja hormonit tasaantuu. Nyt kolmannella kerralla mieskin tämän jo ymmärtää ja osaa huomioida,mutta onneksi tämä on viimeinen raskauteni..