muita jotka kaipaa 80-lukua?

mutta se olikin mun teinikautta

mutta kaipaisin sitä aikaa varmaan samallalailla, olisin sitten ollut esiteini-iässä -70 -tai -90-luvulla, tai milloin vaan. Vai haikailetko sä jotain tiettyä asiaa juuri -80-luvulta, vai oliko se ajanjakso sun elämässäsi niin ihanaa aikaa esim. ikäsi vuoksi?

kirjepostia, kirjoituskone töissä jos jotain pitää paperille saada... VHS ja Beta videoiden laatu hirvittää ajatuksenakin, samoin C-kasetit ja niiden kelaus. Keittiössä ei ole paljoa muuttunut, perus raaka-aineista teen ruoan vieläkin. Makuukamarissa taitaa olla vähän paremmat patjat, mutta kyllä silloisillakin nukuttiin hyvät unet.



Tietokoneena sen vuosikymmenen loppupuolen Apple Macintosh II voisi välttää, en millään voi kuvitella, että haluaisin PC-pohjaista. Eikä Applen kottaraisenpöntön pikkuruutu suuremmin kiinnosta, vaikka silloin saatoin ollakin aika vahva Dosin kannattaja. Unix ympäristö taisi tulla vasta 90-luvun puolella tutummaksi.



Keskustelupalstojen puute vuosikymmenen alkupuolella olisi isompi haitta, mutta loppupuolella tuli BBS:t ja niillä voisi hyvinkin korvata paljon. Sitä alkuaikojen 300 bps modeemia en kaipaa, mutta 2400:nen jo riittää tekstipohjaiseen tiedonsiirtoon ja 9600:nen oli juhlaa. Kuvien siirtoon ei oikeastaan ole mitään suurempaa tarvetta.

En puhu teknisistä laitteista vaan kaikesta muusta.

Nuoruus, ne meikit ja hiukset(!), diskoilut,

musiikki ja elämänmeno.

Kotipaikkakunnallanikin oli menoa ja meininkiä, ravintolat kukoisti jne.

No, kaikkea aikansa.

Ap

kun baariin voi mennä jo kymmeneltä, puoli kahdelta pilkku ja koko seuraava päivä ei mennyt nukkumiseen!

modern taking: you're my heart, you're my soul...

VIP kortti, jonka kaveri sai lukiolaisena Cafe Adloniin. Koska hänellä oli vippi, itse pääsin kaverina melko helposti, vaikka oli vielä vuosi jäljellä täysi-ikäisyyteen. Oli hieno mennä jonon ohi ja päästä ylipäätään sisälle. Paikat oli auki pääasiassa muistaakseni puoli kahteentoista. Muutama poikkeus puoli kahteen. KY Exit oli silloin parhaita menopaikkoja, hietsua lähempänä olleeseen pääsi kuitenkin jo alaikäisenä, paikan nimeä en muista. FD Camel oli oma lempipaikka, mutta se taisi olla 90-luvulla, kun olin täysi-ikäinen.



Muistelen, että silloin ravintoloilla, joilla oli A-oikeudet, oli oltava oikeaa ravintolatoimintaa ja pitikö jopa ruokaa olla tarjolla koko aukioloajan?

F.D. Camel on muuttanut Tikkurilaan jos ylipäätään voi puhua samasta paikasta? Silloin oli suurinpiirtein Pukevaa vastapäätä Kaisaniemenkadulla.



Ja tosiaan silloista Helsingin keskustan väljyyttä kaipaan edelleen. Nyt tuntuu, että keskusta on täyteen ängetty, kun se oli aikanaan ilmava. Lasipalatsin edessä oli tilaa hengittää ja Kampin linja-autoasemalle oli mukava kävellä.