Huippuälykäs 3-vuotias

Poikani kuunteli kirjoja alusta loppuun 6kk:n iässä, puhui 7kk lähtien sanoja, 2,5v:na lausui lempikirjansa ulkoa (pienten lasten kirja), opetteli itse kirjaimet 3v:na ja just 4v:na luki ja kirjoitti. Ja lisäksi on sosiaalisesti ja liikunnallisesti hyvin taitava.

No nyt 9v:na on luokkansa hitain kirjoittaja, lukee kirjoja mutta ei mitään 400 sivusia kuten jotkut luokkakaverit. Paljon on kavereita mutta koulu ei juuri kiinnosta, vaan ainoastaan jalkapallo:D

Ja tämä urheilijamme oppi sitten myöhempään kävelemään kuin sisaruksensa. Ja aikaisimmin kävelemään oppinut sisarus on se rauhallisin ja epäurheilullisin tyttö joka on ainut joka on saanut luita rikki ja jolle useimmiten sattuu jotain.

Ai niin, ja 1,5v luokkatasoaan edellä ollut matikkanero esikoiseni oli yläastetta ennen jo alle keskitason oppilas, matikka heikoin aine..

Havaintojeni mukaan jonkun taidon aikaisemmin oppiminen ei kerro muuta kuin että on kypsä oppimaan tuon taidon, ei lahjakkuudesta sen suhteen.

luultavasti sitten niitä sosiaalisia taitoja ja kantapään kautta silloin kun muut opettelevat lukemaan.

kerro erityisestä älykkyydestä. Itse opin lukemaan 4-vuotiaana ja mieheni oppi 3-vuotiaana. Lukutoukkia meistä on kyllä tullut, mutta olemme ihan tavallisia akateemisia. Lapsistamme kaikki (5kpl) ovat oppineet lukemaan reilusti ennen kouluikää 4-5-vuotiaina, mutta eivät hekään ole mitään erityisen älykkäitä.



Mitä tulee lukemaanoppineiden koulumenestykseen ja turhautuneisuuteen koulussa, niin toki riippuu yksilöstä ja opettajan metodeista, mutta pääsääntöisesti koulussa eriytetään opetusta ryhmän mukaan. Lahjakkaan tai älykkään lapsen ei tarvitse olla huonokäytöksinen ja alkaa riehua koulussa, jos tehtävät ovatkin joskus helppoja.

Äitinä pidin eniten huolta siitä, että kun hän aloitti ensimmäisen luokan, hän oli tarpeeksi "kypsä" tekemään myös niitä vähemmän mukavia juttuja.



Mielestäni tärkeintä on oppia tekemään töitä koulussa, etenkin myös niitä tylsiä, oli lähtötasotaidot mitkä tahansa! Oppiminen ei voi olla aina vain kivaa ja mielekästä! Se on toisinaan hyvinkin paljon sinnikkyttä vaativaa puuhaa. Sitä kannattaa opettaa jälkikasvulleen jo hyvissä ajoin, niin ei tule näitä turhautumisia niin helposti!

Äitinä pidin eniten huolta siitä, että kun hän aloitti ensimmäisen luokan, hän oli tarpeeksi "kypsä" tekemään myös niitä vähemmän mukavia juttuja.

Mielestäni tärkeintä on oppia tekemään töitä koulussa, etenkin myös niitä tylsiä, oli lähtötasotaidot mitkä tahansa! Oppiminen ei voi olla aina vain kivaa ja mielekästä! Se on toisinaan hyvinkin paljon sinnikkyttä vaativaa puuhaa. Sitä kannattaa opettaa jälkikasvulleen jo hyvissä ajoin, niin ei tule näitä turhautumisia niin helposti!

t. ope

opin lukemaan 3-vuotiaana, mutta ei se minusta mitään neroa tai menestyjää tehnyt. Lapsen kiinnostuksestahan tuo enemmän riippuu kuin mistään muusta.

oppia 3-vuotiaana lukemaan.



Meillä kuopus osasi muodostaa 3-vuotiaana ihan lyhyitä sanoja ja 4-vuotiaana oppi kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan (kuten minä ja oma siskonikin olemme aikanaan oppineet). Ei minusta ja siskostakaan mitään huippuälykkäitä aikuisia ole tullut, vaan ihan tavallisia.



Kuopuksemme oli myös pienenä kiinnostunut tällaisista "pikkuvanhoista" taidoista ja kiritti vasta isompana toisia kiinni sosiaalisissa taidoissa, joissa taas pikkulapsena ei todellakaan loistanut. Nyt 8-vuotiaana hän on varsin tavallinen lapsi, joka kehittyi vaan taidoissaan vähän hassussa järjestyksessä.

mutta en miksikään huippulahjakkaaksi ole koskaan tituleerannut. Enemmän tuosta on ollut riesaa, kun on koko ajan ollut liikaa koulukavereita edellä sekä äikässä että matikassa, vasta yläasteella alkoi olla niin paljon tekemistä, että sai koulusta jotain haastetta. Lisäksi on aika kettumaista käydä lukemaan oppineen pikkulapsen kanssa ruokakaupassa, kun lööpit kirkuvat ties mitä kamalaa. Ei tuo meidän natikka mikään huippulahjakas tai -älykäs ole, onpahan vain taitavahko parissa aineessa. Ihan samalla tavalla kuin joku on vähän taitavampi kuviksessa tai liikunnassa tai jossain vieraassa kielessä. Minusta huippuälykkyyteen tai -lahjakkuuteen vaaditaan todella paljon enemmän.

Toivottavasti ei syrjäydy.. itse toivon vähän hassustikin, että lapseni kehittyisi ihan normaalitahtia. Muuten on riski, että erottuu liiaksi muista eikä löydä yhteistä säveltä muiden kanssa.

oli vähän tuollainen tikusta asiaa -tyyppinen mutta on tosiaan ikäisekseen varmasti fiksu lapsi heillä. Juuri 4 vuotta täyttänyt tyttöni harjoittelee kovasti kirjoittamista/lukemista ja varmaankin kohta oppii jos kiinnostus ei ehdi lopahtamaan ensin. 3-vuotias on kyllä todella nuori oppimaan lukemaan. Mutta huolet lapsen turhautumisesta koulussa voivat olla turhia koska tuskin lapsi ihan kaikissa aineissa on muita edellä. Ja sosiaalisia taitoja pääsee harjoittelemaan sitten koulussa enemmän muiden lasten kanssa olemisesta.

tosi aikaisin lukemaan kuvakorttien avulla.

Myös meidän esikoinen oppi lukemaan 3-vuotiaana. Ihan normaali lapsi hän oli, ja normaali aikuinen nyt, opiskelee insinööriksi. Koulussa menestyi loistavasti, mutta ei mistään huippuälykkyydestä voi puhua.

tekstistä "mitähän meidän nuutti tekee kun muut vasta opettelee lukemaan"



"– Hän on hirveän kiinnostunut musiikista ja innokas juttelemaan aikuisten kanssa. Muiden lasten kanssa Nuutti ei ole sitten kuitenkaan mikään sosiaalinen tapaus, kun taas ystävättäreni lapset tulevat toimeen kaikkien kanssa. On mielenkiintoista, miten erilaisia lapset voivatkaan olla, laulajatar päivittelee.



Normaalisti lapset oppivat lukemaan 6–7-vuotiaina. Koska muusikkoperheen vesa on oppinut jo tämän tarvittavan taidon, jännittää äiti, miten esikoinen viihtyy koulussa muutaman vuoden päästä.



– Se on sitten mielenkiintoista, että mitä Nuutti tekee silloin kun muut vasta harjoittelevat lukemista. "

mitenkään huippuälykäs, vaikkakin kyllä ÄO-testin perusteella keskimääräistä älykkäämpi (ÄO 138). Kävin ala-asteen 80-luvulla ja muistan, miten valtavan pitkästynyt olin äidinkielen tunneilla ekalla ja tokalla luokalla. Aloin piirrellä vihkooni ja sain siitä reissuvihkoon huonoa palautetta äidille vietäväksi :) En tiedä, onko koulussa nykyäänkin samanlaista, että kaikki tekevät samat jutut samaan aikaan, vaikka osa lapsista jo osaisi asiat kuin vettä vain.

luultavasti sitten niitä sosiaalisia taitoja ja kantapään kautta silloin kun muut opettelevat lukemaan.

mitenkään huippuälykäs, vaikkakin kyllä ÄO-testin perusteella keskimääräistä älykkäämpi (ÄO 138). Kävin ala-asteen 80-luvulla ja muistan, miten valtavan pitkästynyt olin äidinkielen tunneilla ekalla ja tokalla luokalla. Aloin piirrellä vihkooni ja sain siitä reissuvihkoon huonoa palautetta äidille vietäväksi :) En tiedä, onko koulussa nykyäänkin samanlaista, että kaikki tekevät samat jutut samaan aikaan, vaikka osa lapsista jo osaisi asiat kuin vettä vain.

Ja yleensä huomioidaan paljon paremmin jos vähänkin tarvii jossain tukea, tai jos on edellä niin saa tehdä muita tehtäviä :)