Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuoli, pidätkö miehesi lapsista?
25.01.2012 |
Äitipuolet, "uudet" naiset ja muut vastaavat - mitä pidät miehesi lapsista? Minkä ikäisiä ovat, miten kauan olet lapset tuntenut? Voitko sanoa pitäväsi lapsista, vai ovatko he ennemminkin pakkopullaa? Kun lapset ovat luonanne, osallistutko lasten hoitoon, ruokintaan ulkoiluun jne (jos siis lapset ovat pieniä)? Pistätkö ikinä omia rahojasi lapsiin? Miten lapset suhtautuvat sinuun?
AP aloittaa: Olen tuntenut miehen taaperoikäiset lapset vähän alle vuoden. Osallistun lastenhoitoon yhtä lailla kuin mieskin, pesen heidän vaatteensa, laitan ruokaa, käytän kylvyssä ja välillä käyn vanhemman kanssa kahdestaan ulkona/kaupassa/jossain asioilla. Ihania lapsia siis ovat, ja odotan aina heidän kyläilyään, joskin jos vierailu venyy monen päivän pituiseksi, alan kuitenkin vähitellen odottaa että lähtisivät jo.
Olen ostanut lapsille vaatteita, tuonut heille vanhoja lelujani jne. Minusta on kiva osallistua heidän elämäänsä, haluan, että heille tämä koti on ihan yhtä lailla koti kuin se vakituinenkin asuinpaikka. Vaikka välillä menee hermot, pyrin aina siihen, että lapset tuntevat voivansa tulla myös minun syliini ja myös minulle voi kertoa asioita, minultakin voi pyytää juttuja jne.
Mitään äidin paikkaa en ole viemässä, lapsilla kun on jo äiti, mutta mielestäni minun ja lasten hyvät välit on myös tietynlainen edellytys minun ja mieheni suhteen toimivuudelle.
Mites muilla?
Kommentit (10)
Näyttää ristiriitaiselta, kun sanon ensin, että ostan vain satunnaisesti lapsille vaatteita, ja sen jälkeen väitän käyväni vaatestoksilla lasten kanssa.
Tarkoitukseni oli siis ilmaista, että mies maksaa lapsille ostetut vaatteet, mutta minä hoidan jalkatyön :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tuntenut mieheni lapsen 10 vuotta. Hän oli nelivuotias kun tulin kuvioihin, eli murrosikäinen nyt. Hän on meillä tasan puolet ajasta. Pidän hänestä, mutta en rakasta. En ole koskaan halunnut omia lapsia, joten siinä mielessä tämä ei ole minulle ihannetilanne. Rakastuin kuitenkin mieheen, joten tämä on sen hinta. Lapsi on tosiaan puolet ajasta pois, joten silloin saan olla mieheni kanssa kahdestaan. En tiedä olisinko tähän pystynyt jos lapsi olisi täällä koko ajan.
Rahat meillä menee samalle tilille, joten en erottele että kuka maksaa ja mitäkin, vaan perheen ostokset hoidetaan tuolta tililtä.
Tykkään heistä kovasti! Ovat puolisoineen tosi hauskaa seuraa. Vierailemme heillä ja he meillä melko säännöllisesti. He ovat iältään nyt 23-31-vuotiaita.
miehellä on kkasi aikuista, 18 ja 25 ikäistä lasta. En olla enää missään tekemisissä, eivät tykkää minusta vaikka heidän isänsä oli ajat sitten eronnut heidän äidistään niin negatiivista palautetta olen koko ajan saanut heiltä ja heidän äidiltään, ehkä iso ikäero tekee sen. Aluksi yritin olla ystävällinen ja kohtelias, mutta nyt ei kiinnosta yhtään. Seitsemään vuoteen en ole heille ostanut joululahjoja.
Oli noin, kunnes sai omia lapsia. Toivottavasti jatkat samallalailla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tuntenut heidät jo 20 vuotta. Ovat jo aikuisia, yksi heistä on työtoverini nykyisin, eri osastolla tosin:-)
olen tuntenut heidät jo 20 vuotta. Ovat jo aikuisia, yksi heistä on työtoverini nykyisin, eri osastolla tosin:-). Ovat osa perhettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisia ovat jo ja olen "mummopuoli" sen mukavan
lapsen vauvalle. Toinen lapseton on todella ärsyttävä ja todellakaan pidä. Tunne lienee molemman puolinen.
ja olen tuntenut heidät 5 vuotta. Mieheni on yh-isä ja ex-vaimo ei pidä lapsiinsa yhteyttä juuri lainkaan. Lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä olevia teinejä.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä on kolme lasta, kaikki jo teinejä ja yksi täysi-ikäinen. Keskimmäinen asuu meillä, kaksi muuta äidillään. Olen tuntenut lapset kymmenisen vuotta.
Kaikkien kanssa tulen hyvin juttuun, mutta kahden nuorimman kanssa voisin sanoa olevani läheinen. Vanhin joutui osin olosuhteiden pakosta äitinsä jyräämäksi (ja on aina ollut äidin mielipiteestä riippuvainen) suhteemme alkuaikoina eikä meille kehittynyt kovin läheisä suhdetta, koska miehen ex ei pidä minusta.
Olen aina osallistunut aika tavalla lasten huoltoon sekä taloudellisesti että työmäärällisesti. Etenkin alkuvuosina, kun miehen tulot olivat huonommat ja elatusmaksut huippukorkeat, ostin lähes kaikki lasten meillä tarvitsemat vaatteet ja hoidin usein ruokaostoksia. Nykyään teen tätä vain satunnaisesti, sillä miehen taloudellinen tila on parantunut aika tavalla vuosien varrella.
Vietän mielelläni aikaa lasten kanssa, käyn ostamassa mm. vaatteita heidän kanssaan, jos mies ei ehdi. Joskus käymme kaupungilla kahvilla. Tosi hienoja ja kivoja lapsia ovat.