Lue keskustelun säännöt.
Perheriita, en halua jäädä kotiäidiksi vaikka mies vaatii.
Kommentit (56)
halua jatkaa kotona enää päivääkään ylimääräistä. Ei voi tietää haluaako olla kotona ennenkuin on kokeillut.
Minä kokeilin ja tulin siihen lopputulokseen etten halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten. Ei ole lapsellekaan hyvä olla hapannaamaäidin kanssa.
ja sitten miettii, haluaako olla pidempää. Sinä menet töihin.
kun kerran se mukula on tullut väännettyä. Tai sitten menet töihin ja tienaat saman kuin se miehesi ja mies jää kotiin.
Uskomatonta itkua! "Mää en tykkää olla kotona, kotona on tylsääää".
"Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella."
Että mies vois miettiä mitä on tullu luvattua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen etu ajaa äidin kypsymättömyyden edelle. Paljonkos ap tienaa?
"Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella."
Että mies vois miettiä mitä on tullu luvattua..
Ihan ohiksena, mahtaako sieltä löytyä myös vaimon oikeus jättäytyä yhteyskunnallisen toiminnan ulkopuolelle ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka mies ei suostuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sinä nyt vaan jäät, kun kerran se mukula on tullut väännettyä. Tai sitten menet töihin ja tienaat saman kuin se miehesi ja mies jää kotiin.
Uskomatonta itkua! "Mää en tykkää olla kotona, kotona on tylsääää".
Miten ihmeessä voit sanoa näin? Mikä pakko se nyt on kotiäidiksi jäädä, kun on lapsen tehnyt?
En ole ketjun aloittaja, mutta äitiysvapaalla ollessani hämmästyin itsekin sitä, että lapsen kanssa kotosalla olo oli todellakin pidemmän päälle tylsää ja yksinäistä, enkä viihtynyt. En tosin etukäteenkään aikonut jäädä kotiäidiksi.
äitiysvapaalla ollessani hämmästyin itsekin sitä, että lapsen kanssa kotosalla olo oli todellakin pidemmän päälle tylsää ja yksinäistä, enkä viihtynyt.
Kyllä täytyy olla sekä henkisesti että taloudellisesti rutiköyhä ihminen, että kokee oman lapsen kanssa olemisen näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli todella tylsää olla kotona lapsen kanssa. Ei älyllistä toimintaa tippaakaan ja tuntui, että pää hajoaa sen kakaran kanssa.
Onneksi pääsin töihin heti kun äitiysloma loppui. Elämä on nykyään paljon helpompaa kun ei tarvitse siivota kun kukaan ei kotona sotke yms. Illalla hakee valmiiksi syötetyn ja leikitetyn lapsen pois ja panee sen nukkumaan.
äitiysvapaalla ollessani hämmästyin itsekin sitä, että lapsen kanssa kotosalla olo oli todellakin pidemmän päälle tylsää ja yksinäistä, enkä viihtynyt.
Kyllä täytyy olla sekä henkisesti että taloudellisesti rutiköyhä ihminen, että kokee oman lapsen kanssa olemisen näin.
Joidenkin ajattelu on kivikaudelta. Silloin ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin äidin oli hoidettava lapsensa ja sillä selvä.
Sivistyneessä yhteiskunnassa on sentään muitakin mahdollisuuksia.
Onko todella lapsen saanut nainen henkisesti tylsä, jos hylkää kalliin ja vaativan koulutuksensa ja jää kotiin hoitamaan lastaan?
Ehkä se ydinfyysikon tai sydänkirurgin koulutus on hyödyllinen myös lapsen kasvatuksessa, mutta toisaalta ihan hyvä, jos maatalouslomittajana, tomaatinpoimijana tai puhelinmyyjänä olisi suomalaisnainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-9-kuinen VAUVA ei kuulu päivähoitoon. Siten niin!
Ei tarvitse "jäädä kotiäidiksi", mutta kyllä se oma lapsi pitää osata asettaa etusijalle ja hoitaa kotona vanhemmaksi.
Ja voi voi, että oli tylsää ja yksinäistä. Voi että pientä. Silti pitää tajuta, että lapsen takia pitää vähän joustaa - ja esimerkiksi hommata mielekästä tekemistä ja/tai seuraa, jos ei ilman niitä pärjää. Minä esimerkiksi opiskelin kaksi uutta kieltä.
8-9-kuinen VAUVA ei kuulu päivähoitoon. Siten niin!
Ei tarvitse "jäädä kotiäidiksi", mutta kyllä se oma lapsi pitää osata asettaa etusijalle ja hoitaa kotona vanhemmaksi.
Ja voi voi, että oli tylsää ja yksinäistä. Voi että pientä. Silti pitää tajuta, että lapsen takia pitää vähän joustaa - ja esimerkiksi hommata mielekästä tekemistä ja/tai seuraa, jos ei ilman niitä pärjää. Minä esimerkiksi opiskelin kaksi uutta kieltä.
En kai minä niin sanonutkaan, että viekää 8kk vanha lapsi hoitoon. Sanoin, että mikä pakko on jäädä kotiäidiksi jos tekee lapsen.
Meillä miesä jäi kotiin joksikin aikaa ja lapsi meni hoitoon noin 1v 4 kk:n ikäisenä, lomien avulla venytettiin tuohon saakka.
Jollekulle aikaisemmin kommentoineelle haluan todeta, että ihmisiä on erilaisia. En sanoisi ketään silti henkisesti köyhäksi, osa pitää kotona lasten kanssa olemisesta paljon, osa taas viihtyy paremmin työn ja kotielämän yhdistelmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja missähän se ap kirjoittaa, että vauvansa olisi jäämässä kotiin isän kanssa?
Sitäpaitsi kyllä se 1 v 4 kk vanhakin on aivan liian pieni päiväkotiin.
Jos olisi, niin silloinhan kaikki koulut ja kurssit olisivat turhia.
Minustakin alle vuoden ikäinen tai vuodenkin ikäinen on vielä hurjan pieni hoitoon. Omani laitoin 1v6kk:n iässä, ja kyllä olisin halunnut olla vielä kotona. Silti oli pakko mennä töihin, ja hyvin on sujunut. Lapsi on nyt reipas eskarilainen.
Minä itse olen ollut hoidossa 6kk:n iästä lähtien ensin mummillani, ja 1-vuotiaasta seimessä eli siis päiväkodin pienten puolella. Olen täyspäinen ihminen - tosin lapsena aika ujo ja arka. Naurattaa aina nämä kuvaukset päiväkotilapsista kyynärpäätaktiikalla eteenpäin pyrkivinä emotionaalisesti köyhinä. Olen edelleenkin melko ujo ja nimenomaan tunteellinen ja herkkä. Toisaalta kyllä sinnikkyyttäkin löytyy enkä jätä hommia kesken tai yritä päästä helpolla.
Ei tietenkään ole hyvä eikä edes kiva laittaa lasta pienenä hoitoon, mutta joskus se vaan on pakko - perheen omista syistä. Niitä ei yhdenkään muun äidin pitäisi arvostella. Se ei kuulu muille. Perheet tekevät omat päätöksensä, ja jos eivät nyt lasta suorastaan vaaranna, niin siihen ei ole muiden puuttuminen. MIksi ihmeessä pitää aina tuomita, arvostella ja pönkittää omaa itsetuntoa? Nämä valinnat eivät ole yksinkertaisia eikä se tympiintynyt ja tylsistynyt äiti ole välttämättä lainkaan lapsen parasta. Voi olla, että lapsi ja koko perhe voi paremmin, kun äidillä on ollut mielekästä tekemistä.
Olemme kaikki erilaisia eikä meitä voi ja saa tunkea samaan muottiin. Kukaan toinen ei voi määritellä toisten elämän parasta tai äitiyden kriteerejä. Riittävän hyvä äiti osaa ottaa huomioon myös omat tarpeensa, jotta ei tule katkeraksi. Liian monet sinnittelijät rikkovat pikkulapsiaikana parisuhteensa ja välinsä niin ystäviin kuin sukulaisiinkin. Sitten ihmetellään, miksi lapsi kaikesta kotonaolosta huolimatta oirehtii. Meidän on pidettävä huolta myös itsestämme ja kokonaisuudesta nimeltä perhe, jotta lapsemme voivat hyvin kokonaisvaltaisesti. Siinä ei muutaman vuoden päivähoito paina vaa'assa juuri mitään.
ja missähän se ap kirjoittaa, että vauvansa olisi jäämässä kotiin isän kanssa?
Sitäpaitsi kyllä se 1 v 4 kk vanhakin on aivan liian pieni päiväkotiin.
Minähän vastasin siihen viestiin, jossa väitettiin, että on jäätävä kotiäidiksi, kun on päätynyt lapsen tekemään. Mielestäni näin ei asia ole.
Tuosta en ala taistella, mikä on oikea ikä viedä lapsi hoitoon. Ja ei mennyt päiväkotiin.
että se oli vain esimerkki. Eikä se tee kouluja silti turhaksi, kaikenlaiset etäopinnot ovat vain täydennystä.
Kaikki tuo mitä lässytät äideistä, on vain laiskaa kypsymättömyyttä. Käsittämätöntä soopaa!
Miksi ihmeessä se vaatii että jäät kotiin?
Et tietenkään jää jos et itse halua! Sano että jää itse jos se on hänen mielestään välttämätöntä että lapsi on kotona. Yksinkertaista.
Ja raha ei voi olla se minkä perusteella näitä päätöksiä tehdään.
jos tuollaista kerrottavaa olisi - koska koko kontekstihan olisi silloin täysin toinen. Jopa sinäkin varmaan käsität sen?
1 v 4 kk on edelleen liian pieni ihan mihin tahansa päivähoitoon. Siinä ei ole mitään taistelemista.
Sitten voittekin kumpikin tehdä toisen tahdon mukaan ja jäädä molemmat kotiin.