Miksi lastesi isä ei jäänyt koti-isäksi, miksi sinun piti jäädä kotiäidiksi?

vähäksi aikaa.

ja päälle isäkuukaudet.

alalle vanhojen kateellisten ämmien nokittavaksi.

Molemmat totesimme järkeväksi, että minä jään (tulot 20 000e), kun taas mies käy töissä (tulot 70 000e).

Ja se tuntui itsestäänselvyydeltä siinä vaiheessa. Itse ihan valitsin sen osani. Nyt voisin valita toisinkin jos olis parempi palkka minulla.

ollut mitään järkeä.

että mies tienaa paremmin. Ja siksi, että minä halusin olla kotona :)



Nyt jahka se kotiäitiys/isyys taas koittaa, teemme niin että mies on pidemmän pätkän kotona.. Jos raaskín hänen "antaa" olla.

Lisäksi hän ei halua, minulle se sopi.

Minun palkallani perheemme olisi joutunut sossun asiakkaiksi.

Miehen palkalla pystyttiin ylläpitämään elintasomme emmekä joutuneet käymään yhteiskunnan kukkarolla.

halusin jäädä kotiin hoitamaan lastani. Miehelläni oli vakituinen työpaikka, minulla ei ollut. Eli ihan luonnolista eikö?

ja mies on johtaja



ihan kutsumusammatti molemmilla ja minä voin toteuttaa itseäni kotonakin

jäi, mutta minä en. En saa siis osallistua keskusteluun, mutta ilmoitinpahan vaan.

ja suurin syy siihen taisi olla tuloero. Jos itse sain käteen kuukaudessa n.1000€/kk (olin osa-aikainen jo ennen lapsia), ja mies 6000€/kk, niin eipä siinä kauaa mietitä...



Toimi muutenkin meillä hyvin, viihdyin kotona.

ei pitänyt jäädä vaan SAIN jäädä. Lasten isällä on huonommat tulot kuin mulla mut sen verran hyvää ä-rahaa oon saanut että hyvin ollaan pärjätty. Lisäksi miehen työ on päivystysluonteista, saa olla puhelimen päässä ja kotona vaan joten tavallaan ollaan molemmat kotona.

lapsen syntyessä mies valmisteli tohtorintutkintoaan, ja lapsen ollessa puoli vuotta muutimme ulkomaille miehen mielenkiintoisen post-doc-projektin myötä.



Toisekseen, minulle ei ollut mitään suuria suunnitelmia, vaan olin epävarma mitä haluan valmistumisen jälkeen tehdä, joten parin vuoden kotiäitiys joka antoi miettimisaikaa sopi minulle paremmin kuin hyvin :)



Eli en koe että minun PITI jäädä kotiäidiksi, vaan että PYSTYIN.

Ja ihan itsekkäistä syistä: halutaan molemmat käydä töissä. Ja niille jotka sanoo että ei olisi sitten pitänyt tehdä lapsiakaan, sanon että olisipas. Meillä on siihen oikeus, ja pidämme huolta lapsistamme parhaiten olemalla itse onnellisia.

kun mä olen kai niin itsekäs et halusin jäädä kotiin kun mähän lapset kannoin ja imetin yms.

tehdä uraa, ei jäädä kotiin. En halunnut laittaa lasta alle 3v kodin ulkopuolelle hoitoon, joten minä jäin kotiin.

miehellä vakituinen työpaikka säännöllisillä työajoilla, minä opiskelija joka teki säännöllistä keikkatyötä 5päivänä viikossa.



miehen tulot siis paremmat, +lisänä työsuhde auto ja työsuhdekännykkä.



eli fiksumpaa että mies töissä minä kotona. en jaksanut hakea vanhempainpäiväraha korotusta koska olen laiska ja ei se kauheasti olisi noussut, niin minimillä mennään ja teen yhä keikkatyötä. miehen tuloilla ei olisi onnistunut samat tulot mitä nyt minä saan. oltaisiin siis jääty molempien tuloita yhteen laskettuna miinukselle.



yritin houkutella miestä jäämään isäkuukaudeksi kotiin mutta ei halunnut, joten en pakottanut. kostautuu hänelle kun pitää kesälomiaan ja mä otan täysiä työviikkoja. tässä jäädään kyllä hyvin plussalle, vaikka yhteistä lomaa ei tule olemaankaan.



mutta näin on parempi vielä, vaikka joskus haluaisinkin olla ihan kokonaisia työviikkoja töissä.

sain jäädä vain puoleksi hoitovapaasta, vaikka ansaitsen vähemmän. Mies oli toisen puolikkaan ajan koti-isä.



Mistä ap muuten ajattelee, että kotiäitiys oli pakko tai vastentahtoinen juttu? Moni, kuten itse, halusin jäädä kotiin. Töissä ehtii kyllä olla, mutta lapsi on pieni vain hetken.