Mitä tässä pitäisi tehdä? Olenko liian kärsimätön?

Meillä ollut kriisiä jo kauan miehen kanssa. Kerron vielä että pieniä lapsia on myös. Mies osallistuu lasten kanssa touhuamiseen ym. siivoaa myös jos pyydän tai vaikka en pyytäisi niin laittaa astioita koneeseen ym. Ongelma on se että tuntuu kuin suhteemme olisi kaverisuhde. Ei mitään intohimoa enää. Minulla oli pieni pieni huomionhakuisuus toiselta mieheltä mutta lopetin sen sitten enkä ole enää yhteydessä kyseiseen mieheen. Itse rakastan miestäni taas uudelleen ja olen halunnut näyttääkin sitä pienillä jutuilla. Mies sanoo rakastavansa minua ja halailee ja pitää hyvänä. Mutta mitään intohimoa tai todellista kiinnostusta ei osoita minua kohtaan. Ei suukottele omatoimisesti tai tee aloitteita mihinkään muuhun.

En usko että on toinen nainen vaikka töissä on viihtynytkin paljon vime aikoina, tosin aina ei voi olla varma. On kuitenkin sanonut ettei ole toista. On myös luvannut tulla nyt ajoissa kotiin. Jossain vaiheessa mies puhui lääkärille menosta mutta jätti tilaamatta ajan. Nyt on vähän ärtynyt jos kysyn siitä.

Mies nukkuu todella pitkään vk-loppuisin vaikka olisi ajoissa käynyt nykkumaan. Minusta voisi olla jotain siinä...

Tai välttelee perhettään. Itse kaipaan hellyyttä nyt koska oli pitkä aika ilman mitään hellyyttä. En tiedä miten saisin miehen sitä osoittamaan ilman ruinaamista? Niin ja miten eteenpäin. Rikkoako perustoimiva perhe tämän takia? Itselleni se olisi todella kova paikka...en tiedä miten selviäisin. Mutta pakko kait jos aino tie...

Mitä mieltä siskot?