Oletko itkenyt lääkärin vastaanotolla? Mistä syystä?
Kommentit (59)
Silloin kerrottiin kudosnäytteen tulos: karsinooma.
ilmoitti että vauva on menehtynyt kohtuun...
saimme viikon taistelun jälkeen vihdoin lähetteen sairaalaan kovin sairaan lapsen kanssa, epäiltiin vaikka mitä vakaviakin juttuja, mutta minä en itkenyt pelosta vaan helpotuksesta kun vihdoin saatiin apua.
Kerran vauva oli kuollut kohtuun.
Kerran hermosärky oli yksinkertaisesti niin kova, että itkien rukoilin sen antamaan ihan mitä vaan troppia, että se menis pois. (Paitsi, ettei se mennyt)
Jos terkkaritkin lasketaan, niin sit kerran itkin, kun terkkari kysyi, että rajoittaako meidän pojan ongelmat kovastikin meidän sosiaalista elämää...
Mutta mahdollisesti itkin vauvana rokotustilanteessa...
Ja onnekseni myös ilon itkuja vastasyntyneen kanssa.
Jos terkkaritkin lasketaan, niin sit kerran itkin, kun terkkari kysyi, että rajoittaako meidän pojan ongelmat kovastikin meidän sosiaalista elämää...
Olen useita kertoja alkanut itkeä, kun lääkäri on kysynyt, miten voin. Pari kertaa seurauksena on lopulta ollut masennusdiagnoosi, mutta esimerkiksi viimeksi sovimme vain, että ostan kotimatkalla herkkuja ja teen päivän työt kotona enkä toimistolla. Ne syvemmät syyt ovat sitten sellaisia, etten niitä kaikkia itsekään tiedä, ja vaikka tietäisin, en kertoisi täällä.
lapsemme kanssa jouduimme vuosia sitten viettämään melkein 4 viikkoa sairaalassa ihan tavallisen sairauden aiheuttaman komplikaation vuoksi ja hoito ei meinannut tehota millään. Noin puolivälissä sairaalasessiota saimme taas lääkäriltä huonoja uutisia ja ihan silkasta pelosta ja väsymyksestä purskahdin ihan lohduttomaan itkuun jota en meinannut saada hallintaan. Olin nukkunut siellä sairaalassa kaikki yöt, siis lähinnä valvonut sairaan lapsen kanssa ja jo pelkkä väsymys oli kauhea ja musertava uutinen sitten avasi padot.
Onneksi sitemmin tuli käänne parempaan ja lapsi parani täysin.
Kyneleet on monesti ollut lähellä enemmän henkimaailman asioihin liittyen mm. neuvolassa valvomisesta ja muusta.
Eipä mitään, sain lääkkeet siihen.
Omaa väsymystäni, lapsen vakavaa sairautta, järkytystä
Itkin silkkaa väsymystäni. Olin sairastellut pitkään, mutta syytä ei meinannut löytyä lukuisiin oireisin. Olin sinnitellyt töissä aivan liian pitkään, sitten tuli seinä vastaan ja purskahdin itkuun kun lääkäri kysyi kuinka voin. Sain 3 viikkoa sairauslomaa masennus diagnoosilla, vaikka väsymys johtui oikeasti anemiasta (hb oli jotain 90 luokkaa) ja kroonisesta tulehduksesta.
Harmittaa että itkin kun vastassa oli tosi kylmä nuori lääkärinplanttu.
Kerran itkin työterveyslääkärillä, kun vitutti niin paljon työpaikan meininki. Sain kuukauden saikkua ja masennuslääkkeet. Jälkeenpäin tajusin, että oli oikeasti niin pahalla päällä uuden ehkäisyrenkaan takia...
Toisen kerran itkin terveyskeskuspäivystyksessä lääkärin vastaanotolla. Jouduin sinne työterveyslääkärin lähetteellä, koska migreeni oli päällä toista viikkoa putkeen ja sitä ennenkin oli ollut varsin aktiivinen. Lääkäri vittuli ja käski syödä buranaa ja olin aika kypsässä tilassa sen migreeninkin takia. Soitin sitten työterveyslääkärille ja kirjoitti lähetteen Meilahteen ja pääsin sinne kiireellisiin tutkimuksiin. Ensimmäisenä käskettiin lopettaa kaikki päänsärkylääkkeet.
usein taustalla on kuitenkin ollut väsymystä tai raskaushormoneja. Joskus on hävettänytkin, mutta minkä sitä tunteilleen voi. =)
Terveyskeskuksen lääkäri yritti laittaa hormonikierukkaa, jo "työkalujen"laitto sattui niin, että poru pääs ja haukku mut vielä päälle kun mies oli pitämässä kädestä kii ja juu, ei katsellut alapäähän vaan seinään pun pään takana.
Osasin odottaa kipua, mut en tuollaista.
Muutaman vuoden päästä samaa toimenpidettä varten menin yksityisgynelle. Taas "työkalujen"laittaminen sattui ihan hirveästi, mut siitä huolimatta survas kierukan paikalleen, vaikka sanoin etten pysty siihen.
Olis pitäny tehä siitä ukosta kyllä valitus. Se oli hirveä kokemus.
Kerran leikkauksen jälkeen en kunnolla herännyt. Tai olin ihme tilassa, kuulin kyllä mitä ympärillä puhuttiin ja tunsin kosketuksen. Itse en vain kyennyt liikkumaan tai puhumaan. Anestesialääkäri kutsuttiin paikalle ja se mätki mua päin naapaa, ihan kuin joku olis vedellyt turpaan. Kuulin kun joku hoitaja takana sano, et ei hän kyl noin kovakouraisesti läimis. Sairaanhoitajalle sitten osastolla asiasta kerroin, hän laitto mut lekurin juttusille. Lekurihan suuttu mulle ja karju kaikenlaista, mä en sanonut enää mitään vaan juoksin huoneesta pois. Ovi jäi auki ja lääkäri pamautti sen niin kovaa kiinni, et seinät heilu (sellaset kevytseinät) ja ovi paiskautu uudelleen auki.
Tätäkin olen jälkikäteen harmitellut,e tten tehnyt valitusta ko lääkäristä. Yksinäni asiaa vaan itkin, en edes hoitajille asiasta enää puhunut.
Kun tajusin että lääkäri oli jumppauttanut minua ja meinannut passittaa minut kotiin, vaikka selkärangassani oli oikeasti murtuma tapaturman jäljiltä.
Vasta kun nostin älämölön, selkä röntgattiin. Odotin sitä ennen kahdeksan tuntia käytävällä märissä vaatteissa.
kun lääkäri totesi tuulimunaraskauden, kun paloin töissä loppuun, kun ajoin kolarin ja selkäni oli sökö, kun lääkäri vittuili minulle koska lapsi ei suostunut syömään...
Purskahdin itkuun ennen kuin sain edes vaivastani kerrottua. Menin siis lääkärille unettomuuden takia, olin siinä vaiheessa valvonut pari vuorokautta kun en ollut pystynyt nukkumaan, joten olin aivan tolkuttoman väsynyt. Juttutuokion jälkeen diagnoosina oli lievä masennus.
vauvani kuolleen kohtuun. Toisen kerran itkin seuraavassa raskaudessa, kun näin viikolla 6+2 vauvani sydämensykkeen.