Lue keskustelun säännöt.
Hyvät yhteiskunnan rahoja vinkuvat yksinhuoltajat!
02.06.2011 |
Avioero ja suhteen päättäminen ovat valintakysymyksiä. Niillä on seurauksensa, joita pitää pystyä punnitsemaan ennen ratkaisun tekemistä. Sitten joko eroaa tai ei eroa, mutta joka tapauksessa kyse on omasta valinnasta. Kun valinta on tehty ja seuraukset punnittu, on turha koittaa vierittää vastuuta valinnasta yhteiskunnan niskaan ja sillä varjolla vinkua rahallista tukea.
Kyllä ihmisen pitää olla itse vastuussa edes jostain tekemisistään. Nykyihmisistä suurin osa ei taida ymmärtää, että valinnoilla on aina seurauksensa jotka eivät välttämättä ole aina kovin mieleisiä. Mutta ei yhteiskunta näissä tapauksissa ole mikään korvausvelvollinen taho.
Ja jotta tästä nyt eivät kaikki mm. puolison kuoleman vuoksi yksinhuoltajiksi jääneet pillastu, niin todettakoon, että poikkeustilanteitakin on, mutta niitä on tässä turha lähteä erittelemään, mainitsin vain tuon ylläolevan yleisen linjauksen.
Kommentit (26)
Suosittelen, että luovut sitten itsekin kaikista yhteiskunnan tuista ja yhteiskunnan kustantamista jutuista, kuten esim. tieverkostosta.
Joo, avioero on valintakysymys, mutta kannattaako sinusta jäädä suhteeseen esim. väkivaltaisen puolison kanssa? Ja oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki YH:t eivät edes ole eronneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuet, joita erityisesti yh:t saavat? Yksinhuoltaja kun ei saa MITÄÄN muita sellaisia tukia, joita ei vähävarainen ydinperhe tai vaikkapa vähävarainen perheetönkin ihminen saisi. Ainoa yksinhuoltajan saama yh-tuki on 46 euron korotus lapsilisään. 46 euron takia kukaan tuskin eroa!
Itse saan 36 euroa yh-korotusta lapsilisään, mitään muuta tukea ei tule. Töissä käyn ja maksan kaiken itse.
Siellä joku ehdottaa että jokaiselle yh:lle olisi oma rahoittaja???? Sieltäkö tämä aivopieru tuli?
ennen kuin eron ottaa, että mahdanko pärjätä nyt heti yksin rahan puolesta vai pidänkö kuppasen ukkoni joka tartuttaa minuun seksitaudit pettämisreissuillaan? =D
Se kun on ihan oma päätös! Halleluja!
Missäs menee se kumppanin elatusvelvollisuus kun onhan niitäkin jotka ei koskaan maksa mitään eli elarit tulee kunnalta eli kuinkas paljon sen petturin tulis punnita rahallisia seurauksia.
Pirun kallis kuppanen ukko yhteiskunnallehan se sellainen on.
Tai koko juttu toisinpäin eli ukon tilalle nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provon joku viitsinyt raapustaa. Lienee tosiaan joku palstaamatööri. Ei tajua, että tästä aiheesta on turha enää yrittää provoilla. Loppuunkaluttu teema.
Ainoat "ylimääräiset" rahat mitkä saan on tuo yksinhuoltajakorotus ja vähän asumistukea. Vaikka olenkin ns. matalapalkkainen niin siltikin ihan hyvin pärjätään, paremmin kuin rahankäytössä holtittoman miehen kanssa samassa taloudessa asuessa. En kyllä tunne ketään muutakaan yh:ta joka mittän tukia vinkuisi, sellaisia kyllä muutamankin jotka kituuttaa eivätkä tukia hae vaikka varmaan saisivatkin. Että mitähän mahdat tarkoittaa otsikollasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt osui. Mä erosin, koska halusin saada 100e lisää lapsilisiä. Tämä vain siksi jotta saisin maksaa 960e vuokraa entisen (puoliksi maksamani) 300e asuntolainan sijasta. en valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos saadaan pelastettua jopa ihmishenkiä pienillä tuilla, mahdollistaen sen, että kukaan ei kuole nälkään eikä kenenkään pieksemänä tartte elää rahan takia. Siksipä nämä monet keskustelut, että pitäisikö lapsilisiin olla tulorajat, ainakin osittain ettei niin kovin raapisi joidenkin takamusta. Mutta eipä sitä itseltään olla valmiita antamaan pois mitään, vaikka ilmankin pärjäisi, joten miksi YH: tarvitsisi?
Nytpä hienon yleisen linjauksen murjaisit!
Kannattaisko hakea eduskuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heidän lapsensa kärsivät siitä. Tämä suhteellinen köyhyys on ihan tilastollinen fakta ja tilanne on jatkunut tällaisena on ikävän pitkään.
Olisi hyvinkin järkevää nostaa tukia sellaisille yksinhuoltajille, jotka työskentelevät matalapalkkaisessa työssä. Yksi syrjäytynyt nuori kustantaa yhteiskunnalle miljoona euroa, mietipä ap sitä.
Vahva hyvinvointiyhteiskunta (eli heikoimmista pidetään rikkaampien kustannuksella huolta) on erittäin hyvä asia kaikkien kannalta. Se ylläpitää myös yhteiskuntarauhaa.
En ole yksinhuoltaja, mutta olen köyhän yksihuoltajan lapsi. Väkivaltaista ja juoppoa isääni en olisi itse katsonut niinkään kauaa. Monet joulut pelastuivat hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokakaupan lahjakorttien avulla.
Siksihän se Tarja Halonenkin vaatii rasismin vastaista linjausta hallitusohjelmaan eikä vaadi yksinhuoltajien aseman helpottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi olisi syytä miettiä kenen kanssa ja kuinka nopean tuttavuuden jälkeeen alkaa lapsia tekemään.
Liian usein lapsi tehdään myös paikkaamaan jo valmiiksi huonoa suhdetta.
Minusta ap on siinä mielessä oikeassa, että suurinosa yksinhuoltajista on kuitenkin itse valintansa tehnyt, ja väittäisin näin, että useimmat ihan muista syistä kuin sukupuolitauteja kotiin kantavan puolison, väkivallan tai muun vakavan syy takia. Viimeksi mainitut ovat toki syitä, joiden takia kenenkään ei tulisi suhteeseen jäädä.
Miksi ihmiset kuitenkin tekevät lapsia ja menevät naimisiin puolison kanssa, joka osoittaa vastuuttomuutta (pettää, ryyppää jne.) jo suhteen alkuaikoina, tai ainakin ennen aviotumista tai perheen perustamista? Imeisesti monilla naisilla on sellainen käsitys, että "rakkaus muuttaa". Päinvastoin, muutosta tapahtuu vain huonompaan, ellei toinen sitoudu itsemuutokseen.
Kyllähän yksinhuoltajan elämä tulee kalliiksi, koska yleensäkin yksinasuvan kulut ovat korkeammat. Vaikkei yh:na saisi enempää "virallisia" tukia, kuin parisuhteessa olevana, joutuu moni yksinhuoltaja hakemaan sossusta rahaa, koska oma (usein naisvaltaisen alan) pieni palkka ei riitä kattamaan perheen kustannuksia.
Ihmiset ovat nykyisin niin itsekkäitä erotessaan sen takia, etteivät ole onnellisia. "Eikö ihminen saa olla onnellinen?". Kyllä vaan, mutta usein se tapahtuu lasten ja perheiden kustannukella, varsin itsekkäästi. Eroaminen on niin normaalia nykyisin, että meillekin miehen kanssa naureskellaan kaveripiirissä, koska olemme olleet yli 10 vuotta naimisissa. "Eikö tekisi mieli vähän vaihtelua?" Ehkä joskus, mutta se ei tapahdu mieheni ja lasteni kustannuksella. Puhumalla siitä selviää, joskin työtä se vaatii tuhottomasti. Sitä eivät monet nykyisin jaksa tehdä. Kaikki-mulle-heti-nyt!
Avioliitto ja parisuhde ei ole aina auvoa. Tämä on yllätys monelle!!
mies jätti 3 lastaan ja raskaana olevan vaimon ihastuttuaan toiseen naiseen. Lastenhan vika se toki on, eli nälkää sietäisivät nähdä kun on tuollainen isä. Häipyi, pisti tekstiviestin perään, ei vastannut edes puheluihin, ei suostunut harkitsemaan vielä.
Lapsillehan se kostautuu jois ei yh-perheitä tueta, vaikka tuetaankin niin keskimäärin köyhempää on kuitenkin kuin kahden vanhemman perheissä jos ei lähivanhemmalla tosi hyvät tulot. Ainut tukihan on se Kelan yh-korotus, joka ei hääppöinen ole.
Avioero ja suhteen päättäminen ovat valintakysymyksiä. Niillä on seurauksensa, joita pitää pystyä punnitsemaan ennen ratkaisun tekemistä. Sitten joko eroaa tai ei eroa, mutta joka tapauksessa kyse on omasta valinnasta. Kun valinta on tehty ja seuraukset punnittu, on turha koittaa vierittää vastuuta valinnasta yhteiskunnan niskaan ja sillä varjolla vinkua rahallista tukea.
Kyllä ihmisen pitää olla itse vastuussa edes jostain tekemisistään. Nykyihmisistä suurin osa ei taida ymmärtää, että valinnoilla on aina seurauksensa jotka eivät välttämättä ole aina kovin mieleisiä. Mutta ei yhteiskunta näissä tapauksissa ole mikään korvausvelvollinen taho.
Ja jotta tästä nyt eivät kaikki mm. puolison kuoleman vuoksi yksinhuoltajiksi jääneet pillastu, niin todettakoon, että poikkeustilanteitakin on, mutta niitä on tässä turha lähteä erittelemään, mainitsin vain tuon ylläolevan yleisen linjauksen.
Voi se sunkin miehes pettää, lyödä, sairastua ja kuolla tai suhde muuttua niin riitaisaksi että parempi erota lasten hyväksi.
Ja etukäteen et voi elämääs suunnitella ja tietää. Kaikkeen ei voi varautua.
Yleinen linjaus kuitenkin, että köyhiltä ja keskituloisilta ei pitäisi nipistää pois senttiäkään, rikkailta voi rokottaa kun ei ne niitä tukia ja lisiä muutenkaan tunnu tarvitsevan.
on, joita yksinhuoltajat vinkuvat yhteiskunnalta?
Minusta ap on siinä mielessä oikeassa, että suurinosa yksinhuoltajista on kuitenkin itse valintansa tehnyt, ja väittäisin näin, että useimmat ihan muista syistä kuin sukupuolitauteja kotiin kantavan puolison, väkivallan tai muun vakavan syy takia. Viimeksi mainitut ovat toki syitä, joiden takia kenenkään ei tulisi suhteeseen jäädä. Miksi ihmiset kuitenkin tekevät lapsia ja menevät naimisiin puolison kanssa, joka osoittaa vastuuttomuutta (pettää, ryyppää jne.) jo suhteen alkuaikoina, tai ainakin ennen aviotumista tai perheen perustamista? Imeisesti monilla naisilla on sellainen käsitys, että "rakkaus muuttaa". Päinvastoin, muutosta tapahtuu vain huonompaan, ellei toinen sitoudu itsemuutokseen. Kyllähän yksinhuoltajan elämä tulee kalliiksi, koska yleensäkin yksinasuvan kulut ovat korkeammat. Vaikkei yh:na saisi enempää "virallisia" tukia, kuin parisuhteessa olevana, joutuu moni yksinhuoltaja hakemaan sossusta rahaa, koska oma (usein naisvaltaisen alan) pieni palkka ei riitä kattamaan perheen kustannuksia. Ihmiset ovat nykyisin niin itsekkäitä erotessaan sen takia, etteivät ole onnellisia. "Eikö ihminen saa olla onnellinen?". Kyllä vaan, mutta usein se tapahtuu lasten ja perheiden kustannukella, varsin itsekkäästi. Eroaminen on niin normaalia nykyisin, että meillekin miehen kanssa naureskellaan kaveripiirissä, koska olemme olleet yli 10 vuotta naimisissa. "Eikö tekisi mieli vähän vaihtelua?" Ehkä joskus, mutta se ei tapahdu mieheni ja lasteni kustannuksella. Puhumalla siitä selviää, joskin työtä se vaatii tuhottomasti. Sitä eivät monet nykyisin jaksa tehdä. Kaikki-mulle-heti-nyt! Avioliitto ja parisuhde ei ole aina auvoa. Tämä on yllätys monelle!!
Kyllä ne erot suurimmaksi osaksi tulee juuri noista sun "hyväksymistä" syistä. Väkivalta, alkoholismi ja pettäminen. Väitän ihan omasta kokemuksesta, että nämä "huvikseen" eroajat on aika mrginaalinen ryhmä.
Tässäpä sulle ja ap:lle mietittävää:
Pariskunta on useamman vuoden yhdessä ennen naimisiinmenoa. On hyvät duunit, vakaa talous, talot ja autot. Molemmat haluaa lapsia. Mikä, ettei onhan liitto täynnä rakkautta ja luottamusta.
Niinpä sitten syntyy lapsi, toinen ja kolmaskin.
Kaikki niin hienosti, kunnes yhtenä päivänä, merkillisten sattumien kautta selviää, että miehellä onkin ollut rinnakkaissuhde jo usean vuoden ajan. Alkaa raaka taistelu. Vaikka mies onkin pettäjä, ei hän halua luopua vaimosta ja lapsista, vaan lähtee hakemaan lastensa huoltajuutta ja tuhoaa ex-vaimonsa sairailla tempuillaan.
Ja näitä tapauksia minä tiedän kaksi.
Kannattaisikohan hiukan edes yrittää etsiä niitä aivoja, ennen kuin alkaa syyttelemään ja sysäämään vastuuta sille yh-äidille?
Miehethän eivät tunnetusti KOSKAAN jätä vaimoaan ja lapsiaan.