Miksi osa äideistä puhuu lapsilleen "ihmisten ilmoilla"

Tai että hänellä ei ole omia lapsia.

Toisaalta, on niitä semmoisia vanhempiakin, joita ärsyttää lässytys. Yksi ystäväni paheksui, kun olemme kaverini kanssa ottaneet käyttöön nuorison suosimat hymiöt OMG:t ja LOLit. Minusta ne ovat hyvä lisä tekstiviesteihin ja sähköposteihin ja selventävät viestin sävyä. Paheksuva kaverini kommentoi, että ne ovat pissiskieltä, jota aikuinen kypsä ihminen ei käytä tms. LOL!!!

Itse olen oppinut OMG:t ja LOL:t miehen nörttikavereilta 90-luvulla, jotka ovat nyt jo viidennelläkymmenennellä. Tosi pissiksiä, juu:) Hieman on pihalla, jos luulee, että nykyteinit keksivät nuo.

lapsilleen korostetun mukavia muualla kuin kotona. Se on vaan tosi luonnotonta.

On normaalia muuttaa ääntään puhuessaan pienelle lapselle, monet tekevät saman puhuessaan eläimille ;)

tiedän äitejä, jotka eivät yhteisillä kauppareissuillamme puhu lapselleen kuin muutaman sanan parin tunnin aikana. lapset ovat alle 2v.

lässytetään koko perhe toisillemme kotona. Ja kaupungillakin jopa mies saattaa lässyttää ja ilveillä vauvalle. Itse höpötän sille jatkuvasti, vaikkei se edes osaa vastata muuten kuin nauramalla tai jokeltelemalla.



Mulle on aivan yksi lysti, mitä ap minusta ajattelee. Ankeuttakoon vain oman (ja omien lastensa) elämän jurottamalla.



Ai niin, jos vauva alkaa itkeä, saatan laulaa sille (hiljaa) vaikka bussissa. OMG ja LOL :D

huutaminen.

tiuskivat, uhkailevat ja puhuvat lapsistaan kaupassa kuin he eivät olisi paikallakaan...tyyliin: Jätän sut tänne myyntiin ym skeidaa, se se vasta kamalan kuuloista onkin!

tiuskivat, uhkailevat ja puhuvat lapsistaan kaupassa kuin he eivät olisi paikallakaan...tyyliin: Jätän sut tänne myyntiin ym skeidaa, se se vasta kamalan kuuloista onkin!

olla ap:n suosimaa lapsille "puhulista" ;)

on täysin normaalia ja luonnollista pienillelapsille (tai eläimille) puhuttaessa.

Lapselle siitä ei ole mitään haittaa, hyötyä siitä kuitenkin väitetään olevan :)

Tässä linkki yhteen tutkimukseen:

http://www.innovations-report.com/html/reports/studies/report-41846.html

Ao. linkissä aiheesta suomeksi.

http://www.digipaper.fi/pilttipiiri/13756/index.php?pgnumb=10

On eri asia puhua lapsille reippaasti tai jopa lässyttää varsinkin vauvalle tai taaperolle.



Ystäväni lapset ovat nyt 7- ja 6-vuotiaita, ja ystäväni muuttaa äänensä huomattavan kimeäksi, huomattavan kuuluvaksi ja hengästyneenlässyttäväksi alkaessaan puhua näille lapsille muiden ihmisten kuullen. - Voi huitsikka puitsi, ihanko O-I-K-E-A-S-T-I löysit nooooiiin kivan paidan. Huitsili sentään, se on äidistäkin iiiihaaanaaaaa. Hei, mennään etsimään lisää huitsikan kivoja paitoja.



Sitten kun olen esim. heillä kylässä, lapsille puhutaan aivan normaalisti ja normaalilla äänellä. En ymmärrä tätä. Miksi ihmeessä te lässyttävät ja pirtsakat äidit käyttäydytte lapsillenne eri tavalla julkisesti kuin kotona? Mitä haluatte lapsillenne tällä tavalla kertoa?



Väitän siis edelleen, että vika ei ole minussa vaan ystävässäni. Niin, ja en ole ap.

Tää on taas niin av:ta. Eli teidän mielestä ne jotka eivät lässytä vauvalle/lapselle eivät puhu sille ollenkaan tai sitten vastaavasti vain tiuskivat ja äyskivät niille?



Meillä on vauvallekin jo puhuttu ilman lässyttämistä. Tottakai näille on ilveilty ja illistelty, mutta itse en jaksa millään puhua ylilapsellisesti edes lapsille. Se on vain yksinkertaisesti todella rasittavan kuuloista.

Toisaalta taas jos joku kokee lässyttämisen tarpeelliseksi niin siiitä vain. EI ole minulta pois, mutta taas sitten haluan että minun lapsilleni ei lässytetä.

Eräs tuttavani lässyttää kaikille lapsille ja omat lapseni eivät hänestä pidä ollenkaan juurikin tuon lässyttämisen takia. Olen sanonut hänelle monta kertaa että minulle on yksi ja sama miten hän omille lapsilleen puhuu, mutta minun lapsille puhutaan normaalilla äänellä. Ei mene jakeluun, ei niin millään. "Niin mutta ei lapsi ymmärrä", No meidän lapset ymmärtävät kyllä aivan selkeää puhetta ilman "Ei waa wyöwä toiwia, kun wyöwimen wattuuu ja tuwee pipi"-tyylistä sokeltamista.

(kyllä kärjistin hieman, mutta pewhana)

Tää on taas niin av:ta. Eli teidän mielestä ne jotka eivät lässytä vauvalle/lapselle eivät puhu sille ollenkaan tai sitten vastaavasti vain tiuskivat ja äyskivät niille? Meillä on vauvallekin jo puhuttu ilman lässyttämistä. Tottakai näille on ilveilty ja illistelty, mutta itse en jaksa millään puhua ylilapsellisesti edes lapsille. Se on vain yksinkertaisesti todella rasittavan kuuloista. Toisaalta taas jos joku kokee lässyttämisen tarpeelliseksi niin siiitä vain. EI ole minulta pois, mutta taas sitten haluan että minun lapsilleni ei lässytetä. Eräs tuttavani lässyttää kaikille lapsille ja omat lapseni eivät hänestä pidä ollenkaan juurikin tuon lässyttämisen takia. Olen sanonut hänelle monta kertaa että minulle on yksi ja sama miten hän omille lapsilleen puhuu, mutta minun lapsille puhutaan normaalilla äänellä. Ei mene jakeluun, ei niin millään. "Niin mutta ei lapsi ymmärrä", No meidän lapset ymmärtävät kyllä aivan selkeää puhetta ilman "Ei waa wyöwä toiwia, kun wyöwimen wattuuu ja tuwee pipi"-tyylistä sokeltamista. (kyllä kärjistin hieman, mutta pewhana)

ei minkään tarpeen takia ;)

Ja sano nyt lapsilles ettei ihmisiä ruveta puhetyylin takia inhoamaan, hyvä ihminen.

Juu ja ymmärtää meidän lapset kaikenlaisen puheen. Ja ei kai ap edes puhunut lässyttämisestä kuten en alunperin esim. minä vaan siitä että puhutaan lapsille pirtsakkaasti, ei me kaikki olla väsyneitä ja kulahtaneita tuulipuku-mammoja tukka nutturalla.

On eri asia puhua lapsille reippaasti tai jopa lässyttää varsinkin vauvalle tai taaperolle.

Ystäväni lapset ovat nyt 7- ja 6-vuotiaita, ja ystäväni muuttaa äänensä huomattavan kimeäksi, huomattavan kuuluvaksi ja hengästyneenlässyttäväksi alkaessaan puhua näille lapsille muiden ihmisten kuullen. - Voi huitsikka puitsi, ihanko O-I-K-E-A-S-T-I löysit nooooiiin kivan paidan. Huitsili sentään, se on äidistäkin iiiihaaanaaaaa. Hei, mennään etsimään lisää huitsikan kivoja paitoja.

oikeastihan näitä tapaa tosi harvoin, kyllä suurin osa naisista puhuu lapsille ihan normaalisti.

Mä oikein säikähdin kun se nainen aloitti sen kailotuksensa puistossa, vinkui niin pahasti. Ajattelin että luoja jos huutaa tuolla tavalla koko ajan kotonakin niin on miehellä kestämistä.

Kyllä joskus ottaa pattiin kuunnella, kun työkaveri lässyttää 18-vuotiaalle pojalle. Puheen sisältökin on juuri sellaista " no niin, oletkos muistanut ottaa välipalaa jääkaapista. Tein sinne voileipää valmiiksi lässyti-lässyti" ja tulee joku teatteriesitys mieleen. Muuten ihan mukava ja normaali-ihminen. Olen ajatellut, ettei poika ihan pian viitsi tuoda mitään tyttöystäviä näytille.

Minulla on täti, joka on _aina_ puhunut minulle lässyttäen. Hän tekee sitä vieläkin, vaikka olen jo 40-vuotias. Arvatkaa onko hänen kanssaan hauskaa puhua puhelimessa tai olla jossain ihmisten ilmoilla.



Hänen puheensa minulle ovat tällaisia:Onko meidän pikkuisella Ninnulilla varmasti tarpeeksi päällä, ettei tule joku hirrmuisen ilkeä höpöpöpö, ja sitten tulee nuha ja Ninnulin pikku-nenukkaa pitää niistää koko ajan, eikä pikku hömppäpömppä pääse kylään kavereille.



Ja tuo sössötys tulee tietysti tekopirteällä ja kimittävällä äänellä.



Tietääkseni tätini on ihan normaalijärkinen ihminen, hänellä on omiakin lapsia (nyt jo aikuisia) joille hän puhuu kuten aikuisille. Myös muille serkuilleni hän puhuu ihan tavallisesti. Minä olen ainoa, jolle hän puhuu kuin 2-vuotiaalle.



Ehkä häneltä on mennyt ohi se, että en ole ikuinen 2-vuotias, vaan 40-vuotias normaali aikuinen. Ehkä tädilläni on jokin aivovaurio, joka ilmenee vain edellä kerrotulla tavalla.

Kyllä mä ainakin puhun mun 1- vuotiaalle ulkona, kaupassa, junassa jne. samalla lailla kuin kotonakin. Kyllä niille lapsille puhua pitää..

Tää on taas niin av:ta. Eli teidän mielestä ne jotka eivät lässytä vauvalle/lapselle eivät puhu sille ollenkaan tai sitten vastaavasti vain tiuskivat ja äyskivät niille? Meillä on vauvallekin jo puhuttu ilman lässyttämistä. Tottakai näille on ilveilty ja illistelty, mutta itse en jaksa millään puhua ylilapsellisesti edes lapsille. Se on vain yksinkertaisesti todella rasittavan kuuloista. Toisaalta taas jos joku kokee lässyttämisen tarpeelliseksi niin siiitä vain. EI ole minulta pois, mutta taas sitten haluan että minun lapsilleni ei lässytetä. Eräs tuttavani lässyttää kaikille lapsille ja omat lapseni eivät hänestä pidä ollenkaan juurikin tuon lässyttämisen takia. Olen sanonut hänelle monta kertaa että minulle on yksi ja sama miten hän omille lapsilleen puhuu, mutta minun lapsille puhutaan normaalilla äänellä. Ei mene jakeluun, ei niin millään. "Niin mutta ei lapsi ymmärrä", No meidän lapset ymmärtävät kyllä aivan selkeää puhetta ilman "Ei waa wyöwä toiwia, kun wyöwimen wattuuu ja tuwee pipi"-tyylistä sokeltamista. (kyllä kärjistin hieman, mutta pewhana)

ei minkään tarpeen takia ;)

Ja sano nyt lapsilles ettei ihmisiä ruveta puhetyylin takia inhoamaan, hyvä ihminen.

Juu ja ymmärtää meidän lapset kaikenlaisen puheen. Ja ei kai ap edes puhunut lässyttämisestä kuten en alunperin esim. minä vaan siitä että puhutaan lapsille pirtsakkaasti, ei me kaikki olla väsyneitä ja kulahtaneita tuulipuku-mammoja tukka nutturalla.

Itsehän et varmasti ole lapsena inhonnut jotain aikuista hänen olemuksen tai puhetyylin takia. Lapsille olen sanonut että kaikista ei voi tykätä mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta esim tuon naisen kohdalla kyse on siitä ettei hän pidä yhtäkään lasta tarpeeksi älykkäänä uskomaan normaalia puhetta. Lapseni ovat 7-10-vuotiaita ja heille ei oikein enää mene läpi mikään lässytys ja mussutus eikä tekopirteys.

Enkä missään vaiheessa sanonut ettei lapselle saisi puhua pirteästi, mutta usein äideistä kuulee senkin että se pirteys ei nyt ole aivan spontaania.

Tässähän taas päästiin muuten tähän av:n asetteluun.

Ei en ole minäkään mikään kulahtanut tuulipukumamma tukka nutturalla vaikken puhukaan tekopirteästi lapsilleni.

Jos olen hyvällä tuulella niin tottakai se äänensävy on erilainen. Teeskentelemään en ala, meillä on tapana näyttää tunteet sellaisina kuin ne ovat, raivotakin saa, vaikken itse niin ikinä tee.

Mistä sen tietää? Tiedän että lässytän miehelleni välillä, mutta noista muista en tiedä. Onko se lässyttämistä, jos lapselle sanoo pipi tai poppa tai jotain muuta "lapsen kielistä"? Ennen olin sitä mieltä, että ihan yhtä hyvinhän se lapsi ymmärtää normaalit puhekielen sanat, kuten sattuu tai kuuma, mutta niinpä vaan huomaan käyttäväni noita sanoja lapsen kanssa, jonka on helpompi sanoa pipi tai poppa. Tuntuu että häneen saa paremmin yhteyden kun on "yhteisiä" sanoja.



Mutta mistä tiedän lässytänkö? Onko se lässyttämistä, jos esittää vastaamattomalle lapselle yksinkertaisia kysymyksiä kuten oliko kiva päivä tai missä isi?

Lässytänhän minä koirillekin, vaikka enimmäkseen kommunikointi niiden kanssa on hyvin tiukkasanaista: "Nyt. Tänne. TÄNNE. IS-TU." ja lässytysosuus on "Noin.", mutta välillä kehun sitten taas mairealla äänellä "Ai miten taitava, hieno koira, jesss, hyvä!" Lapsellekin saatan sanoa "oi kun osaat hienosti syödä, hyvä!", tai sitten voin kysyä "oletko äitin pieni mökkelispökkelissylivauvanen" (tms.). Saisiko vielä esimerkkejä millainen puhe on lässyttämistä?



T: 43

mutta se hirveä kiekuminen ei.

Pienelle lapselle pitää puhua yksinkertaisesti ja selkeästi, joten se on vähän tuota lässyttämistä. Äiti auttaa. Laitetaan laastari. Nyt sormi paranee, tui tui.



Mutta se kiekuminen on niin teennäistä että järki menee. Jos lapsille puhuu sellaisella äänellä jota ei missään muualla voisi kuvitella käyttävänsä niin onhan se vähän omituista. Eihän ne lapsetkaan opi koskaan puhumaan kunnolla jos yksi perheenjäsen ulisee.

mikä ongelma tämäkin taas on.. HANKI AP ELÄMÄ niin ei tartte kytätä miten muut äidit lapsilleen puhuu ja sit pahoittaa siitä mielensä.