Lue keskustelun säännöt.
Miksi osa äideistä puhuu lapsilleen "ihmisten ilmoilla"
01.05.2011 |
todella luonnottoman pirteästi ja äitelän iloisesti? Siis sillä tavalla, että tulee heti mieleen, että tuo on jonkinlaista esitystä.
Kommentit (53)
aina jos on mennyt vähän aikaa etten ole nähnyt lapsiani, kuten just esim. työpäivän jälkeen, niin olen aluksi tosi innoissani ja varmaan kuulostan yliäitelältä siksi. Sitten kun mennään kotiin, olen laittanut illallisen ym. peruspuuhastelut niin fiilis on taas erilainen, ja uskoisin puhuvani lapsille ihan normaalisti. Ihan sama vapaapäivinä, olen aamusta tosi innoissani lapsista, ja hukutan ne hellyyteen, mutta muutaman tunnin riehumisen jälkeen se innostus on taas joksikin aikaa mennyttä ja olen normaalimpi.
Kun tulevat päiväkotiin hakemaan lapsiaan niin 85 prosenttia vanhemmista on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas niin av:ta. Eli teidän mielestä ne jotka eivät lässytä vauvalle/lapselle eivät puhu sille ollenkaan tai sitten vastaavasti vain tiuskivat ja äyskivät niille? Meillä on vauvallekin jo puhuttu ilman lässyttämistä. Tottakai näille on ilveilty ja illistelty, mutta itse en jaksa millään puhua ylilapsellisesti edes lapsille. Se on vain yksinkertaisesti todella rasittavan kuuloista. Toisaalta taas jos joku kokee lässyttämisen tarpeelliseksi niin siiitä vain. EI ole minulta pois, mutta taas sitten haluan että minun lapsilleni ei lässytetä. Eräs tuttavani lässyttää kaikille lapsille ja omat lapseni eivät hänestä pidä ollenkaan juurikin tuon lässyttämisen takia. Olen sanonut hänelle monta kertaa että minulle on yksi ja sama miten hän omille lapsilleen puhuu, mutta minun lapsille puhutaan normaalilla äänellä. Ei mene jakeluun, ei niin millään. "Niin mutta ei lapsi ymmärrä", No meidän lapset ymmärtävät kyllä aivan selkeää puhetta ilman "Ei waa wyöwä toiwia, kun wyöwimen wattuuu ja tuwee pipi"-tyylistä sokeltamista. (kyllä kärjistin hieman, mutta pewhana)
ei minkään tarpeen takia ;) Ja sano nyt lapsilles ettei ihmisiä ruveta puhetyylin takia inhoamaan, hyvä ihminen. Juu ja ymmärtää meidän lapset kaikenlaisen puheen. Ja ei kai ap edes puhunut lässyttämisestä kuten en alunperin esim. minä vaan siitä että puhutaan lapsille pirtsakkaasti, ei me kaikki olla väsyneitä ja kulahtaneita tuulipuku-mammoja tukka nutturalla.
Itsehän et varmasti ole lapsena inhonnut jotain aikuista hänen olemuksen tai puhetyylin takia. Lapsille olen sanonut että kaikista ei voi tykätä mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta esim tuon naisen kohdalla kyse on siitä ettei hän pidä yhtäkään lasta tarpeeksi älykkäänä uskomaan normaalia puhetta. Lapseni ovat 7-10-vuotiaita ja heille ei oikein enää mene läpi mikään lässytys ja mussutus eikä tekopirteys. Enkä missään vaiheessa sanonut ettei lapselle saisi puhua pirteästi, mutta usein äideistä kuulee senkin että se pirteys ei nyt ole aivan spontaania. Tässähän taas päästiin muuten tähän av:n asetteluun. Ei en ole minäkään mikään kulahtanut tuulipukumamma tukka nutturalla vaikken puhukaan tekopirteästi lapsilleni. Jos olen hyvällä tuulella niin tottakai se äänensävy on erilainen. Teeskentelemään en ala, meillä on tapana näyttää tunteet sellaisina kuin ne ovat, raivotakin saa, vaikken itse niin ikinä tee.
mutta en silti sitäkään tekisi siellä ihmisten ilmoilla, vaikka kuinka siltä tuntuisi.
Ikinä et ole raivonnut, joopajoo...
Teeskentelemään en ala, meillä on tapana näyttää tunteet sellaisina kuin ne ovat, raivotakin saa, vaikken itse niin ikinä tee.
mutta en silti sitäkään tekisi siellä ihmisten ilmoilla, vaikka kuinka siltä tuntuisi.
Ikinä et ole raivonnut, joopajoo...
Kun olen todella vihainen lähden lenkille tai alakertaan hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tai nostamaan punttia.
En ala raivoamaan ja hakkaamaan nyrkkiä seinään siksi että jokin asia ei mene mieleni mukaan. Vältän riitoja viimeiseen asti.
Ehkä viimeisen raivostumisen olen kokenut 3-5-vuotiaana, sen jälkeen en ole raivonnut muutakuin teatterilavalla tai punttisalilla.
Meillä konfliktitilanteet setvitään sen jälkeen kun tilanne on mennyt hieman ohi ja tunteet viilenneet niin ettei sitä raivoamista tule kummaltakaan osapuolelta.
Hmm. Ehkäpä tuo minun raivoamattomuus johtuu siitä että tiedän kuinka pelottavan näköinen on aikuinen joka huutaa ja mekastaa. Oma isäni hakkasi minut joka ikinen kerta kun alkoi raivoamaan. Siksi sitä en tee muille ihmisille.
Tunteet meillä käsitellään kyllä, puhutaan asiat selviksi, mutta huutokuoroa täällä ei ikinä ole eikä tule.
kotona ja pihalla. Yleensä teen sitä vain silloin kun muita ei ole näkyvillä. Joskus jään kiinni ja hävettää. Pari kertaa olen jäänyt kiinni lässytyksestä. En ole kuullut puistoon saapuvasta perheestä.
"Aii jaai kun toinen on niin poinen. Japa japa joo ooon oon on niin söpö pöpö paperinen iskin pastilli aii aiia luti luti leijaa".
Ihmisten ilmoilla puhun lapselleni kuin aikuiselle. Minun on hyvin vaikea kontrolloida käytöstäni lapseni kanssa. Joskus joudun puremaan huulta etten lässyttäisi niin perkeleesti.
Vaimoni vihaa lässyttämistäni.
Ei sille oikein voi mitään.
-eki
kotona ja pihalla. Yleensä teen sitä vain silloin kun muita ei ole näkyvillä. Joskus jään kiinni ja hävettää. Pari kertaa olen jäänyt kiinni lässytyksestä. En ole kuullut puistoon saapuvasta perheestä.
"Aii jaai kun toinen on niin poinen. Japa japa joo ooon oon on niin söpö pöpö paperinen iskin pastilli aii aiia luti luti leijaa".Ihmisten ilmoilla puhun lapselleni kuin aikuiselle. Minun on hyvin vaikea kontrolloida käytöstäni lapseni kanssa. Joskus joudun puremaan huulta etten lässyttäisi niin perkeleesti.
Vaimoni vihaa lässyttämistäni.
Ei sille oikein voi mitään.-eki
miehistä on tulossa kovaa vauhtia naismaisia. Kiitos alistavien naisten. Eihän tuo ole normaalia käytöstä mieheltä. Etenkään kun itse tiedostat sen ja teet sitä vain lapsesi kanssa.
Tuollainen on huolestuttavampaa, kuin teatteri josta ap perusti aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molempien perheiden lapsien puhe tuli viiveellä. Ja toisen perheen lapset puhuvat tosi epäselvästi vieläkin vaikka ovat jo koulussa.
Minä ja mieheni etenkin piti tärkeänä, että lapsille voi puhua hellästi mutta normaalilla äänellä. Miksi pitää nostaa ääntä kimityksen tasolle ? Jotenkin tuntuu, että lapsi oppisi jopa helpommin puhumaan kun kuulee normaalia puhetta.
Lässytän myös usein lapsille (2v ja 4v) puistossa tai muualla ollessa. Sitten vastapainoksi olen myös tiukka ja aika vaativa. Olen myös hyvin pirteä ja iloinen luonteeltani ja hymyilen useimmiten.
Yllätys yllätys, lapset ovat kovia halaamaan ja suukottelemaan ja tulevat usein syliin itse. Myös muiden lapset tulevat usein pyytämään minulta apua pikku jutuissa ja juttelemaan, ja olen aidosti kiinnostunut myös muiden lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen avulla lapset oppivat ääntämään oikein sanoja. Lässyttäessä sanojen painotukset tulevat selvemmin esille. Eikä ole sattumaa että juuri lässyttävien vanhempien lapset oppivat aikaisemmin puhumaan ja ovat viestinnällisesti muita lapsia edellä. Lässytys on luonnollista ja kannattaa.
Tiukkapipojen kuullen ei kannata lässyttää, sillä siitä saa vain hullun maineen.
-eki
Yllätys yllätys, lapset ovat kovia halaamaan ja suukottelemaan ja tulevat usein syliin itse. Myös muiden lapset tulevat usein pyytämään minulta apua pikku jutuissa ja juttelemaan, ja olen aidosti kiinnostunut myös muiden lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosi moni tekee näin. Kyse nimenomaan äideistä. Oon miettinyt, että jos ne eukot lässyttää ja piipittää iloisesti lapselleen samoin myös kotona, vähänkö menee äijällä hermot?
Niinpä oon päätellyt, että moni muuntaa äänensä sakaisin normaaliksi päästyään kotiin, muuten olis paljon enemmän avioeroja.
MOlemmat muuttavat ääntään huomattavasti puhuessaan omille lapsilleen. Toinen alkaa tekopirteästi kimittää, toinen taas muuttaa äänensä sellaiseksi lässyttävän kitiseväksi. Hämmästyn joka kerta siitä aina yhtä paljon, vaikka näen heitä molempia usein. Mietin aina, miksi lapsia aliarvioidaan tuolla tavalla. Molemmat ovat kuitenkin oikein hyviä äitejä, joten ei se ainakaan siihen äiti-lapsi-suhteeseen taida vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lässytän aika usein kotonakin. Mieskin lässyttää kotona, mutta ei ihmisten ilmoilla.
joku kertoi, ettei lapselle kannata laulaa tuutulauluja. En laulanut.
Sain toisen lapsen enkä laulanut tuutulauluja hänellekään.
Sain kolmannen lapsen ja testasin tuutulaulua. Se toimi. Lapsi alkoi pyytää tuutulaulua ja nautti minun huonosta laulusta!
Alkoi harmittaa etten laulanut isommille lapsilleni tuutulauluja, kysyin laulanko heille. He ihmetteli ja ette usko miten tykkäsivät siitä!
Ei aina tartte olla tyhmä ja tehdä asioita "kun se on muuten niin tyhmää ja outoa". Jos se toimii niin mitä sitten?
Teistä se on feikkaamista, mutta joku saattaa kokea sen heidän jutukseen. Minusta tälläset ihmiset ansaitsee lähinnä hatunnoston.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hakemaan lapsiaan niin 85 prosenttia vanhemmista on tuollaisia.
lapsilleen korostetun mukavia muualla kuin kotona.
Se on vaan tosi luonnotonta.
ja järkytykseksenne voin todeta, että teen niin myös kotona. Kelatkaa!!
ja järkytykseksenne voin todeta, että teen niin myös kotona. Kelatkaa!!
jätät lapsien kanssa keskustelussa pois:)
Lasten kanssa tulee nimenomaan vertailtua entisiä ja nykyisiä muoti-ilmauksia. Ihmeen vähän ne tuntuvat muuttuneen omasta lapsuudesta.
Eli meillä ilman muuta kelataan, ollaan ihquja ja puhutaan OT. Roger that.
9
Tiedän yhden pariskunnan, joka puhuu toisilleen lässyttämällä. Eivätkä ole mikään tuore pari.
koska ne ovat... no lapsia. Miksi lapsille pitäisi puhua kuin pikkuaikuisille? Kyllä sillä on saletisti eroa, puhutaanko pomolle, omalle puolisolle, täysin vieraalle ihmiselle vai lapselle.