Kuinka isät kestätte?

en ole isä mutta kumminkin, tuohon tunne juttuun en osaa vastata, mutta käytännössä eroahdistusta varmasti helpottaa jos voit sopia tapaamisia lasten kanssa hieman tiuhempaan esim. joka toinen viikonloppu + 1-2 päivää/iltaa viikolla. Kaikkeenhan yleensä tottuu ajan kanssa mutta sen vaan sanon että yrittäkää nyt ihmeessä viimeiseen asti ero ja sen jälkeinen elämä on jo lasten takia usein hankalaa ja vaivanloista ja riitaa tulee lapsista ja uusista kumppaneista yms. Suosittelen perhe neuvolassa käyntiä tai pari suhde terapiassa. Tsemppiä joka tapauksessa päädytte nyt sitten mihin tahansa ratkaisuun.



Itse olen eronnut ja siihen ratkaisuun tyytyväinen, mutta silti välillä harmittaa kaikki ne ongelmat ex:n kanssa, koska tuntuu että ex:stä ja sen vioista ei pääse koskaan eroon lasten takia. Tsemppiä! ja toivottavasti joku mieskin tänne vielä asian tiimoitlta vastaisi. Hienoa että lapsesi ovat sinulle tärkeitä pidä heistä ja tapaamis oikeudestasi kiinni jos päädytte eroon.



murmeliitta

Olen juuri eronnut ja tiedän että se kirpaisee syvältä sitten kun ero tulee, ja sen itse huomasin että erosta kannattaa puhua ihan rauhassa ensin, koska ei se ole mikään pikku juttu sitten kun se tapahtuu. varsinkin kun on lapsi/lapsia pahemmaksi vaan muuttuu.

siksi suosittelen puhumaan asiasta vaikka jonkun ulkopuolsen kanssa

siten että puhuu vain asiosta jotka painaa ja selvittää miten asiat voisi ensin vaikka korjata siihen kyllä tarvitaa molemman osa puolen iso panos.

Olen vuosia sitten eronnut. Lapseni oli silloin n.2-vuotias.

Olimme raastuvassa, koska ex-vaimoni haki yksinhuoltajuutta, jolloin minulle ei olisi oikeuksia jäänyt.

Jos asutte kauempana toisistanne eli esim. 50/50 % ei toimisi älä sitä yritä hakeakaan, mutta muista että esim. kaikki lomat, pyhät ja esim. tapaamisviikonloput pitää määritellä tarkasti, niin ettei jää tulkinnanvaraa ,joka saattaa kostautua sinulle myöhemmin. Koulujen syyslomat, kaikki mahdollinen ylös ja paperille, niin ehkäpä näet lastasi säännöllisesti ilman riitoja. Rautalangasta väännettynä parittomat viikonloput sinulla jne..., joka toinen joulu tai puolet joululomasta sinulla jne...

Älä usko pelkkään sanaan äläkä laita nimiäsi papereihin ennenkuin olet niihin rauhassa perehtynyt.

Matkakustannukset tarvittaessa tarkennettava. Kannattaa myös sopia kuljetukset etukäteen, eli kuka hoitaa vai hoidetaanko vuoronperään.

Jos menette oikeuteen asti, niin esiinny rauhallisesti,äläkä vaadi kohtuuttomia. Tuomari antaa kyllä puolet kaikesta ainakin siis joka toinen viikonloppu (jos etävanhempi) ja lomista. Viikkotapaamisia kannattaa pyytää, jos pystyt ne järjestämään. Kannattaa myös vaatia muuttoa koskeva enimmäismatka, ettei kohtuuttomasti vaikeudu tapaaminen mahdollisen muuton takia. Tämä on vähän tajunnanvirtavastaus, mutta laita kaikki paperille ja molempien nimet alle. Vaikka eroaisittekin ystävinä, niin maailma voi muuttua. Et vaadi mitään kohtuutonta, vain oikeutta tavata lastasi väleistänne riippumatta. Sinisilmäisyys seis näissä asioissa. Onnea vaan kaiken murheen keskelle.

Kyllähän se tuntui raskaalta kun ajatteli että miten käy lapsen kanssa.

Kuitenkin nopeasti eron jälkeen tiesin että tein oikean ratkaisun. Lapsen tapaamiset järjestyivät alkuun hyvin, vaikka sitten raastupaan mentiinkin. Minulla olo helpottui eron jälkeen, koska suhde oli todella raastava ja lasta ajatellen raskas. Ei se eronjälkeinen elämä ole lapsen kasvua ajatellen ruusuilla tanssimista ollut. Itse en nähnyt vaihtoehtoa ja valitsin kahdesta pahasta paremman eli eron. Tietämättä taustojasi tai yleensäkään elämästäsi enempää, sanoisin että lykkyä tykö.

Kyllä se ikävä on kova, mutta helpottaa kyllä suht nopeasti kunhan saat asiat rullaamaan ja tapaat mahdollisen eron jälkeen lastasi alusta lähtien säännöllisesti. Pidä siitä huoli, muutoin kasvaa ahdistus.

Miksi menit sekoilemaan toisen naisen kanssa?



Suomessa yleensä aina äidit saavat lapset ja samalla määräysvaltaa lasten asioissa. Tuntuu että miehet liian helposti itse ajavat suhteet tyhmyyksillään eroon ja ehkä tajuavat vasta liian myöhään...

että koettakaa viimeiseen asti välttää ero, koska eroaminen on kauheaa. me ollaan miehen kanssa muutettu erilleen keväällä ja kohta loppuu harkinta aika. ollaan tapeltu koko kesä ja ollaan huonoissa väleissä edelleen. Kaksi lasta, hankalaa on kun nekin joutuu kärsimään. helpompaa olisi erota jos lapsia ei olisi.



Minä oon yrittänyt monesti saada miestäni parisuhde terapiaan, mutta ei se oon lähtenyt. se ei jaksanut taistella.

olisi sellainen paikka jossa eroamisjutuista voisi käydä ulkopuolisen kanssa juttelemassa?



Meillä on kaksi lasta ja olemme eroamassa. Minua ahdistaa aivan uskomattoman paljon se, että kohta en voi enää olla joka päivä lasteni kanssa.



Parasta olisi tietenkin jos eron voisi välttää ja itse olisinkin valmis paljoon asioitten korjaamiseksi, mutta vaimoni ei. Viimeinen pisara oli hölmöilyni toisen naisen kanssa, joten ymmärrän kyllä vaimoani erittäin hyvin. Tosin meillä on ollut jo pitkään ratkaisemattomia ristiriitoja, jotka saivat tilanteen ajautumaan tähän. Katkera olen siitä, että puolisoni ei halunnut selvittää näitä ristiriitoja esim. terapian avulla.



Tulevaisuus tuntuu pelottavalta lähinnä lasten kannalta. Kuinka he selviävät erossa mahdollisimman hyvin ja miten he sopeutuvat uuteen tilanteeseen. Vanhempi on 3 ja nuorempi ihan pieni vauva.



Jotain apua olisi saatava ennen kuin pää räjähtää.

ikkä81:lle:



Miksi oletat automaattisesti, että juuri sinun pitäisi olla etävanhempi ja erossa lapsistasi? Voisitko sinä hakea lähihuoltajuutta tai laajoja tapaamisoikeuksia? Tuolloin tapaisit lapsia esim. joka viikko yhden arkitapaamisen (jossa yöpyminen) sekä joka toisena viikonloppuna vaikkapa pe-ma. Variaatioitahan riittää, ei tarvitse takertua perinteiseen viikonloppuisämalliin, vaikka lastenvalvoja varmasti sitä koittaakin.



Yksi vaihtoehto on ehdottaa äidille vuoroviikkojärjestelmää. Jos asutte suhteellisen lähekkäin, olette äidin kanssa puheväleissä eikä lapsi ole ihan vauvaikäinen, tuollainen systeemi voisi olla kaikille paras, äitikin saisi enemmän vapaa-aikaa ja sinun ei tarvitsisi maksella huikeita (tai jopa lainkaan) elatusmaksuja, vaan voisit panostaa suoraan lasten ruokaan ja asumiseen luonasi.



Lisäksi, jos päädytte eroon, en suosittele, että laitat nimiäsi paperiin suoraan lastenvalvojan luona. Siihen ei ole pakkoa, vaikka lv sitä toivookin. Voit saada ehdotelman mukaasi ja tarkistuttaa sen vaikka juristilla ennen kuin sitoudut mihinkään ja laitat sopimukseen nimeäsi. Tuo kannattaa, sillä jälkeenpäin sopimusta on lähes mahdotonta saada muutettua. Oikeusaputoimisto varmasti neuvoo, jos itselläsi ei ole lakimieheen varaa.



Eroperhe.netillä on hyvä keskustelupalsta, jossa kannattaa käydä hakemassa neuvoja.



jamolle: ota yhteys kuntasi mielenterveystoimistoon, siellä osataan auttaa sinua eteenpäin. Tee se heti, jos alkaa olla tuollainen olo että pää on hajoamispisteessä. Muuten et pysty ajattelemaan selkeästi.

jossa neuvonta, kuuntelu, terapiatyö on tunnustuksetonta ja maksutonta.



Neuvola on toinen paikka josta osataan ohjata kokemukseni mukaan erilaisiin paikkoihin, joista voi saada apua.



Samoin, yllättäin päivähoitopaikolla saattaa olla yhteystietoja paikoista, joista voi saada apua.



Oman kokemukseni mukaan lasten " varjolla" terapia-kekskusteluaikoja sai paremmin kuin vain menemällä terv. kekskukseen ja pyytämällä aikaa psykologille. Pääkaupunkiseudulla ainakin nämä palvelut ovat niin ylikuormitettuja, että minullekin sanottiin suoraan, että ei onnistu, jos ei ole vähintään yrittänyt itsemurhaa. Totesin vähän ironisesti, että niin että menen sitten mielenterveystoimiston aulaan ja vedän ranteeni auki, vai???



Kannattaa tosiaan löytää se paikka, jossa asian saa puhuttua läpi. Tekee hyvää vaikkei kävisi kuin pari kertaa. Jos aikaa ei mistään löydy, niin otat keltaisilta sivuilta jonkun psykiatrin ja käyt juttelemassa. Psykologilla käynnistä ei saa mitään Kelalta takaisin, mutta psykiatri-käynnistä saa, kun se on lääkärikäynti.

Perheasiainneuvottelukeskus on se paikka jossa voit käydä. Se on kirkon mesta, mutta ei uskonnollinen paikka. Siellä on rautaisia ammattilaisia. Kannattaa ensin käydä yksin ja yritä saada vaimo mukaan seuraavaan kertaan.



Meillä ukon kanssa on sinne aika ensi viikolla, kun se myös meni sähläämään toisen kanssa ja pisti sekaisin minut (rauhoittavilla tässä mennyt viikko) ja lapset. 3 vuotiaan huoli ädin jaksamisesta on silmiinpistävää. Kantaa mulle ruokaa että syö äiti ja juo jooko. Kun tässä viikkoon ei ole mikään sisällä pysynyt.

Minä olen etä-äiti, ja tapaan lapsiani joka toinen viikonloppu. Kun erosimme, lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita. Aluksi kirpaisi, mutta nyt kun lapset ovat jo koululaisia, ja meillä on todella läheiset välit, kaikki ovat tottuneet tilanteeseen.