hyväksytkö pettämisen ja missä menee raja?

varatun miehen kanssa.. kai siis hyväksyn..

tyhmää,rikkovaa,paskanmaku suussa.Myöhemmin kadut ja tehty mikä tehty-minäkin=( nyt halveksin itseäni,on niin vaikeata antaa anteeksi itselleen

mutta tietyillä ehdoin.

Lastia ei saa niellä.

Onko se loppujen lopuksi kauheaa jos mun mies vaikka pussais kännipäissään jonkun naisen kanssa? Olisi se jos minä saisin tietää, mut oikeasti en edes haluaisi tietää. En hyväksy yhdyntää, mutta antaisinko anteeksi jos sellainen tulisi ilmi....luultavasti antaisin vaikka nyt sanoisin mitä. Ehkä kamalinta olisi pitkä yhteydenpito, henkinen riippuvuus toisesta naisesta. Noista asioista ei oikeasti tiedä ennen kuin ne tapahtuu kohdalle. Sitten on myös eri asia kun on perhettä ja omaisuuttaa yms. Kyllä mua pitäisi paljon hirveämmin kohdella kun yhden kännipanon verran, että lähtisin lasteni perhettä rikkomaan. Sitä huomaa, kun ikää kertyy (huimat 35v :) että elämässä on sitä harmaata aluetta hyvin laajalti, eikä vaan mustaa ja valkoista.

haluan tehdä asiat niin, kuten toivon puolisoni tekevän myös minulle. Olemme molemmat ehdottomia ja uskollisuus avioliitossa yksi suhteen tärkeimmistä asioista. Ilman sitä ei ole mitään pohjaa minkä eteen rakentaa muutakaan. Uskollisuus avioliitossa puolisoa kohtaan on myös lasten syli, kuten toimiva parisuhde. Itse en pystyisi elämään sellaista elämää, että toinen pettäisi enkä myöskään voisi ajatella itse pettäväni. Yhdessä on oltu 11 vuotta ja monet kriisit myös käyty, mutta koskaan ei ole tullut mieleenkään pettää toinen toistammme.