Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt äiti pohtii, olenko minä huono äiti?
22.03.2011 |
Hei.
Ajattelin vähän purkaa tuntojani teille. Olen kolmen pienen lapsen äiti pohjois-suomesta. Lapset ovat 4,v ja 2,v tytöt ja 3 kk poika. Kulunut talvi on ollut järkyttävän kylmä, sisällä jouduttu olemaan paljon, tosin, en ole ollenkaan varma olisinko muutenkaan hirveän usein jaksanut lasten kanssa ulos mennä. Se hirveä pukemisrumba on tuntunut välillä liian ylivoimaiselta. Hävettää tunnustaa, mutta jotenkin on ollut helpompaa, kun on ns. "saanut" olla sisällä kovien pakkasien vuoksi.
Olen viime aikoina potenut huonoa omaatuntoa ja miettinyt olenko huono äiti, kun en jaksa pyörittää arkea niinkuin pitäisi. Lasten perustarpeet hoidan, syötän, vaihdan vaipat yms. Luen ja leikin päivittäin hetken heidän kanssaan. Rakastan lapsiani yli kaiken ja olen onnellinen, että minulla on heidät! Mutta useimmista kotitöistä laistan. Joskus päivät kuluu niin, etten edes ehdi mitään ylimääräistä, mutta useimmiten EI VAAN HUVITA, EI SITTEN YHTÄÄN vaikka pieni hetki aikaa olisikin! Joskus saatan pestä vain 1-2 koneellista pyykkiä viikossa (ja voin kertoa että se on liian harvoin, sillä likapyykkiä on ja paljon!), ruokaa keitän usein viikonloppuna niin, että sitä riittää lähes koko viikoksi (ei tarvi murehtia viikolla keittämisestä).
Tunnen olevani väsynyt hyvin usein. Toki ymmärrän elämäntilanteen olevan sellainen (vauva valvottaa öisin jne.), mutta joskus mietin, olenko vain laiska/huono äiti/onko minulla kaikki kunnossa. Kotityöt eivät kiinnosta, en jaksa, eikä huvita! 4 ja 2 vuotiaat levittävät leluja ympäri taloa. En jaksa välittää. Joskus saan siivouspistoksen ja kerään lelut ja imuroin ja pesen vessan. (toki tämäkin hidasta ja hankalaa lasten kanssa)
Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä työpäiviä. Odotan häneen kotiintuloaan iltaisin kuin kuuta nousevaa ja vähän enemmänkin! Yleensä alkaa lasten päivällisen aikaan olla jo hermot todella pinnassa ja yliväsynyt, että suunnitelmat yksin lenkille tai jumppaan lähdöstä jäävät, menen mielummin makuuhuoneeseen peiton alle tai lukemaan tms.
Lapset ovat sairastaneet paljon koko alkuvuoden. Räkätauti ollut todella sitkeässä. (tätä vissiin liikkeellä useassakin taloudessa, olen kuullut) Mutta taas hyvä tekosyy olla menemättä lasten kanssa ulos, kun joku sairastaa. Viikonloppuna ulkoilemme koko perheen voimin, jos kaikki lapset ovat terveinä. Uloslähtökin on helpompaa kun mies puettaa kaksi vanhempaa lasta ja minä tulen vauvan kanssa perässä. Ja muutenkin, odotan viikonloppuja maanantai aamuista lähtien. Viikonloppuisin minulla olisi mahdollisuus siivota, kun mies on lasten kanssa ulkona, mutta useimmiten en haluaisi "uhrata" harvoja perheen yhteisiä hetkiä siihen, että itse siivoan sisällä.. ja ennen kaikkea, minäkin haluan ulkoilemaan perheeni kanssa (olenhan melkein koko viikon ollut sisällä lasten kanssa) ja jotain vaihtelua arkeen!
Vanhin lapseni ei nuku enää päiväunia ja usein saisin nukkua päiväunet kun 2-vuotias ja 3 kk nukkuvat päiväunia, mutta tämä neljä vuotias ei useinkaan suo sitä iloa minulle. Aina pitää pyytää jotain, pitää saada piirtää, juoda mehua tai pitäisi saada karkkia, tai muuten vain on äidille asiaa. Tämä raastaa todella paljon ja usein olenkin hermostunut lapselle, että anna nyt helvetti äidin vähän nukkua! (ja sitten poden huonoa omaa tuntoa) Väsyneenä tulee hermostuneeksi helpommin kuin normaalisti. Ja usein sorrun antamaan tikkarin tms. että istu sohvalle katsomaan lastenohjelmia, että äiti saa hetken nukkua.
Miehen kanssa tulee usein riitaa kotitöistä. Mies syyllistää kun en ole pessyt TAASKAAN pyykkiä, enkä ole siivonnut ja keittiö on kaaoksessa. Minä puolustan itseäni ja huudan: "Olisitpa joskus itse koko päivän kotona lasten kanssa, yön valvoneena, univelkaisena... jne. Mitä itse ehtisit tehdä lastenhoidon ohella?" Vaikka sisimmässäni poden huonoa omaatuntoa, että olen huono äiti ja vaimo. Munhan ne hommat pitäis hoitaa kun olen kotona. Mies on iltaisin lasten kanssa sen minkä ehtii, joskus hyvin vähän aikaa ennen lasten nukkumaan menoa, joskus ei ehdi ollenkaan.
Pyykkivuori on vuoren korkuinen... tässä minä silti vain istun koneella ja kirjoitan. Kaksi nuorimmaista nukkuu, esikoinen piirtää ja katsoo tv:tä... pihalla paistaa aurinko ja mua väsyttää...
Kertokaa kanssasisaret, olenko minä huono äiti ja vaimo?
Kommentit (26)
Sulla on sen ikäiset lapset, ettei mikään ihme, että kotityöt jää vähille. Siivoaminen pienten kanssa on usein turhauttavaa touhua, työn jälki häviää saman tien. Nuo sun tuntemukset on kyllä tuttuja. Olisiko teillä päin jotain perhekerhoa tai vastaavaa, jossa voisi käydä. Saattaisi helpottaa, kun ei tekemättömät työt ole koko ajan silmissä ja touhuiässä olevat lapset saisivat uutta puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samoja tunteita ja lapsia on vain yksi! Mulla myös mies tekee pitkää päivää, mutta onneksi ei syyllistä kotitöiden tekemättä jättämisestä - ei sillä, että itse sitten kuitenkaan auttaisi...
Saisitko apua jostain arkeesi? Hoitajaa muutamana päivänä muutamaksi tunniksi? Siivoojaa? Kolmen lapsen hoitaminen käy ihan varmasti työstä ja varsinkin, kun yksi on ihan pieni vielä.
Tsemppiä!
hoitaa kodin ja lapset?
Entä suurperheelliset, joissa yli 5 lasta.
Eihän täälläkään yksikään suurperheen äiti valita, tosin eihän he ehdikään täällä lorvimaan.
Ei liity "huonouteen" (typerää säälin kalastelua sitä paitsi), mutta selkeästi vanhin lapsesi kärsii tilanteesta. Koita saada jostain apua. Tsemppiä!
Ei liity "huonouteen" (typerää säälin kalastelua sitä paitsi), mutta selkeästi vanhin lapsesi kärsii tilanteesta. Koita saada jostain apua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta se helpottaa ( tiedän, olen ollut samassa tilanteessa) ja nyt kun meillä on pienin täyttämässä 3, tekisi ihan kamalasti mieli vielä tehdä se neljäs...
Vaan EN TEE! Jos joskus, niin sitten ihan reilusti useamman vuoden kuluttua, kun lapset on OIKEASTI isompia, ja mikään katastrofikaan ei ajaisi perhettä ihan kaaokseen. Aika kova koulu saattaa olla tuo monta lasta pienellä ikäerolla, ja tyhmä on mielestäni ihminen, joka ei siitä mitään opi.
käymään teillä? Täällä ainakin on maksutonta ja ohjaavat jaksamaan arjessa. Eivät siis tee mitään kotitöitä, mutta ovat lasten kanssa ja äidin tukena. Johan sekin auttaa, että joku veisi lapset ulos purkamaan energiaa ja saisit itse levätä tai tehdä kotiaskareita rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity "huonouteen" (typerää säälin kalastelua sitä paitsi), mutta selkeästi vanhin lapsesi kärsii tilanteesta. Koita saada jostain apua. Tsemppiä!
Lapsi on vielä pieni ja tarvitsee äidin huomiota. Joutuu liian pienenä olemaan "iso lapsi".
Se, että pohdit täällä sitä mitä pohdit, kertoo, että olet loppujen lopuksi hyvä äiti. Kaksi pointtia tuli mieleen: ensinnäkin kotityöt voi jättää kakkoseksi ja olla niistä stressaamatta. Lapset ovat tärkeintä ja heitä ei varmaankaan pyykkivuoret kamalasti haittaa :) Siltä osin keskity tällä hetkellä pitämään yllä vain kaikkein välttämättömintä tasoa. Toiseksi, Anna Wahlgrenilta lainaan ajatuksen, että olisi hyvä joka päivä ainakin kerran nauraa yhdessä lasten kanssa. :) Tämän yritin itse pitää mielessä kun olin esikoisen kanssa masentunut. Se yhdistää, rentouttaa ja laukaisee stressaavia/ahdistavia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten pakko puolustaa alkuperäistä kirjoittajaa. Ensinnäkin mitä ihmeen säälin kalastelua tuo on, väsynyt äiti vain halusi avautua tunteistaan, on täällä PALJON typerämpiäkin kirjoituksia!
Ja miten se 4-vuotias kärsii? Itse sain sen kuvan, että lapsille kyllä antaa aikaa (enempää ei voisi antaa) ja ne menee kotitöidenkin edelle. Lukee ja leikkii lasten kanssa. Joku toinen äiti voisi hulluna pestä pyykkiä ja puunata paikkoja ja antaa lasten itkeä ja olla oman onnensa nojassa/tehdä pahojaan, onko se sitten parempi!!??
Ja mitä tuohon esikoisen ikään tulee, pitäisikö mieluummin odottaa, että lapsi on kouluikäinen ja osaa toimia itsenäisesti ennen kuin alkaa seuraavaa sisarusta suunnittelemaan? Itse ilmeisesti teillä näin?
Tsemppiä AP:lle ja lämmin voimahalaus!!! Jaksamisia sille puolelle suomea! :)
äiti, jolla lapset 6v, 3v, 1,5v
Ei liity "huonouteen" (typerää säälin kalastelua sitä paitsi), mutta selkeästi vanhin lapsesi kärsii tilanteesta. Koita saada jostain apua. Tsemppiä!
Lapsi on vielä pieni ja tarvitsee äidin huomiota. Joutuu liian pienenä olemaan "iso lapsi".
joten pakko puolustaa alkuperäistä kirjoittajaa. Ensinnäkin mitä ihmeen säälin kalastelua tuo on, väsynyt äiti vain halusi avautua tunteistaan, on täällä PALJON typerämpiäkin kirjoituksia!
Ja miten se 4-vuotias kärsii? Itse sain sen kuvan, että lapsille kyllä antaa aikaa (enempää ei voisi antaa) ja ne menee kotitöidenkin edelle. Lukee ja leikkii lasten kanssa. Joku toinen äiti voisi hulluna pestä pyykkiä ja puunata paikkoja ja antaa lasten itkeä ja olla oman onnensa nojassa/tehdä pahojaan, onko se sitten parempi!!??
Ja mitä tuohon esikoisen ikään tulee, pitäisikö mieluummin odottaa, että lapsi on kouluikäinen ja osaa toimia itsenäisesti ennen kuin alkaa seuraavaa sisarusta suunnittelemaan? Itse ilmeisesti teillä näin?
Tsemppiä AP:lle ja lämmin voimahalaus!!! Jaksamisia sille puolelle suomea! :)
äiti, jolla lapset 6v, 3v, 1,5v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos joku toisin väittää, älä usko! En lukenut muita vastauksia, mutta itse toivotan sinulle voimia ja jaksamista arkeen, kyllä se siitä helpottaa kun lapset kasvavat. Tämä elämänvaiheesi on se rankin, joten ei ihme, että olet väsynyt!
Tsemppiä!!!
t. neljän jo aikuisen lapsen äiti ja yhden isoäiti
olet vain väsynyt mikä on täysin ymmärrettävää, onhan sulla siellä 3 pientä lasta ja vielä valvottava vauva päälle. Oisko mahdollista saada kodinhoitoon apua vaikkapa vanhemmilta/sisaruksiltasi tms?
Toi vaihe on ohimenevä, se on nyt vain kestettävä miehesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta omistat miehen joka ei osaa pestä pyykkiä??opeta!aina ei tarvi jaksaa,sunkaan.älä tee lisää lapsia vaan koita nyt kuntoutua että saat voimia!
Samanlaista väsymystä oli itsellänikin siinä vaiheessa kun vauva valvotti.
Voi kun voisin auttaa sinua jotenkin.
Auttaisin hirveän mielelläni, päijät-hämeessä...
Kuten jo tiedät(vaikket usko), se helpottaa kohta.
Haleja.
Mahdatko olla masentunut? oireet sopisivat.
Kyllä ne pyykit siellä oottaa ja muut hommat kans. Suo itsellesi oikeus olla vaan.
Pyykinpesua helpotat kun lajittelet pyykit heti etkä vasta pesuhetkellä. Esim. oma kori värillisille lämpimän veden vaatteille jne. Siitä on sitten helppo napata yksi kasa ja laittaa koneeseen pyörimään eikä penkoa ensin koko pyykkivuorta läpi. Pieni organisointi ja järjestelmällisyys voisi auttaa keittiössäkin?
Alue: Aihe vapaa
Luin tippa silmässä vastauksianne. Kiitos teille rohkaisijoille ja tsemppaajille! Ehkä en sitten olekaan ihan surkea tapaus... :)
Niin olen sen itsekin yrittänyt ajatella (lieventääkseni huonoa omaatuntoani), että kunhan lapsilla on kaikki hyvin niin se riittää tässä vaiheessa.
Mies osaa pestä pyykkiä ja joskus peseekin, mutta ymmärrettävistä syistä haluaa olla lasten kanssa viikonloppuisin. Itseasiassa suuttuisin, jos tekisi koko viikonlopun rästiin jääneitä kotitöitä eikä olisi lasten kanssa. Ne kun kaipaavat aikaa isältään. Joskus viikonloppuisin, kun lapset katsovat aamulla lastenohjelmia siivoamme yhdessä, keräämme lelut ja minä imuroin, mies laittaa samalla keittiötä kuntoon. Mutta eipä se mieskään kaikkea jaksa rankan viikon jälkeen ja haluaa nauttia lasten kanssa olosta.
Vanhempani ja lähimmät sukulaiseni asuvat kaukana. Äitini käy töissä (tekee myös pitkiä päiviä), vaikka lähempänä asuisikin. Joten yksin on pärjättävä. Siivoojaa olemme joskus harkinneet, mutta todenneet sitten ettei se mahdu budjettiimme, hyvä nyt kun muista laskuista selviää.
Se on totta, että lenkit yksin, ystävien tapaamiset ym. piristävät ja antavat lisää virtaa, mutta mahdollisuus niihinkin on suhteellisen vähäinen, johtuen mieheni pitkistä työpäivistä.
Mutta jo nämä vastauksenne siitä, etten ole huono äiti sai hyvän mielen ja energiaa tuleviin päiviin! Kiitos siitä teille! :)