Pitääkö minun suostua hoitamaan miehen lapsia, jos mies ei kotona?

Hommanhan kruunaa se että jos olet iskeny varatun miehen joka jätti vaimonsa. Lapset jäi tuuliajolle ja ovat nyt sinun riesanasi? Sääliksi käy lapsia. Haluaisit heidät varmaan antaa huostaan että voit olla onnellinen miehesi kanssa?

Minä iskin varatun miehen? Mies oli eronnut jo vuosi aiemmin, ennenkuin tapasimme.

Minunkin käy sääliksi lapsia. Mutta eroa halusi aikanaan heidän äitinsä, ei mies. Tämä ex on itse sanonut, että halusi erota, koska suhde ei ollut hänelle se oikea.

Minä lasten isän avopuolisona varmaankin pystyn vaikuttamaan siihen, annetaanko lapset huostaan vai ei... Tottakai lapset kuuluvat miehen elämään. Ja jos pysyn suhteessä, myös minun elämääni. MUTTA en silti ole heidän äitinsä, en vanhempansa enkä siten vastuussa heistä.

Vähän kuin jos mies tai lapsi ottaisi koiran ja sovittaisiim, että se olisi varsinaisesti hänen koiransa ja hän sen hoitaisi. Voisin toki välillä antaa koiralle ruokaa ja joskus ulkoiluttaa ja rapsuttaa sitä. Mutta päähoitovastuu kuuluisi sille, joka koiran otti.

Tämä on asia jota olen aina eroperheissä ihmetellyt. Ja kauhistelen nyt sekä aloittajan kysymystä, että ÄITIEN vastauksia.



Lapsi on kaikin tavoin syytön siihen eroon. Lapsella on oikeus eronkin jälkeen saada pitää tasapainoinen ja "ehjä" koti- erotapauksessa niitä koteja tulee olemaan kaksi.



Kun suhteeseen lähdetään miehen/naisen kanssa jolla on ennestään lapsia, pitää aina muistaa että mukana tulee koko paketti. Siinä mukana tulee kaikkiin aikuisten riitoihin ja mustasukkaisuuteen täysin viaton osapuoli. Lapsi joka ei pelkästään tule tapaamaan isäänsä, vaan tulee siihen "toiseen" KOTIINSA. Siihen toiseen paikkaan jossa hänen täytyy aina olla tervetullut oli siellä vastassa kuka tahansa.



Ja nyt jopa ÄIDIT yrittävät selittää että ei, ei, sun tarvitse leikkiä tuon lapsen kanssa, se tulee tapaamaan vain isäänsä. HERÄTKÄÄ !



Kaikkein pahimman lähtökohdan haluavat siis antaa omat äidit - ja kypsymättömät nyxät. Lapsi tulee siinä mukana. Lapsella on äiti ja isä, mutta se jommankumman vanhemman uusi kumppani on oltava sen lapsen perheen uusi, täysvaltainen jäsen. Jos eivät vanhemmat, eikä uusi kumppani tähän kykene, niin please, älkää perustako uusioperheitä.



Tehän haluatte täällä antaa pienelle lapselle oivan esimerkin siitä kuinka voi ja saa vähätellä toista ihmistä.



Ap; mikäli tunteesi ovat tuollaiset toivon todellakin sinun pakkaavasi kamppeesi ja muuttavan omaan kotiisi.



Ja kyllä, miehessä/miehissäkin on vikaa kun he automaattisesti olettavat asioita mutta he eivät niin selkeästi näe tätä alistumisena ja valtataisteluna äitiydestä niin kuin äidit sen itse kokevat. MUN LAPSI johon ei koske kukaan muu, mutta myös lapsi jota he itse haavoittavat omassa mustasukkaisuudessaan eivätkä edes halua että isän luona olisi toinen, mukava ja turvallinen aikuinen vastassa

Uusperhe ei ole ydinperhe. Sinä peilaat uusperhettä ydinperheen näkökulmasta ja asetat siinä oleville ihmisille samat vaatimukset suhteessa toisiinsa. Ei se vaan mene niin. Ei se ole koskaan mennyt historiassa ja ei tule menemään. Mitä paremmin tajutaan, ettei uusperhe rakennu tunnetasolla kuten ydinperhe, voidaan löytää sen elämään kaikkia tyydyttävä malli. Lapset on tärkeitä ja jokainen yrittää luoda lapsille mahdollisimman hyvän pohjan, mutta et voi oikeasti myöskään tietää, että onko se ydinperhe ainoa ja paras malli. Lapsi on sopeutuva ja kestävä. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ilman äiti- tai isäpuolen ylitsevuotavaa rakkautta. Uusperheissä on ongelmia, mutta kertaakaan en ole kuullut ongelmien tulevan siitä, ettei uusi puoliso ei ota vanhemmuuden vastuuta vaan on kuin reilu aikuinen. Ongelmat tulee joko täydellisestä vihasta tai sitten liiasta yrityksestä, joka ei kuitenkaan toimi ja katkeroittaa vain. Onnellisimmat uusperheiden lapset tuntuisi olevan juuri silloin kuin sen uusperheen puolison annetaan olla vain vanhemman puoliso.

Kyllä ap on nyt ihan oikeassa, vaikka exää vuohitteleekin. Kun eroperheen lapset ovat isällään/äidillään, niin kyllä se vaan on niin että tämän kyseisen vanhemman olisi syytä olla mestoilla. Eri asia sitten, jos uusperhe on muodostettu jo silloin kun lapsi on ollut vauva, ja suhde toiseen vanhempaan on jäänyt etäiseksi. Mutta tällaissa ap:n kuvailemissa kuvioissa mies on se vastuuton tyyppi, ei ap. Itse olen eronnut, ja saisin hirvittävän raivarin jos mies jättäisi meidän lapsen viikoksi uuden puoliskonsa hoteisiin. Ei siksi, että mulla ois jotain uutta puoliskoa vastaan - vaikuttaa ihan asialliselta ihmiseltä - vaan siksi että mun mielestä se olisi mun mieheltä TODELLA törkeetä käytöstä sen omaa lasta kohtaan... Erolapset yleensä ikävöi sitä vanhempaa, jonka luona eivät ole, ja tuon ap:n miesystävän käytös on käsittämättömän typerää. En mäkään tollasen tyypin kanssa haluais olla.

muuta pois jos jo nyt ahdistaa, jatkossa ahdistaa vielä enemmän. Ei kuulosta hyvältä systeemiltä ollenkaan ja mies selkeesti yrittää vierittää vastuuta sinulle. Mutta jos mies on muuten hyvä (epäilen), niin ota taukoa suhteeseen. Noin 5? v päästä ne lapset on jo niin isoja ettei niiden takia tartte jäädä pois töistä tai valvoa niiden jokaista liikettä.

Joskus monen vuoden päästä pitäisin suht normaalina oletuksena että lapset vois äitipuolenkin kanssa viikon viettää, jos läheisiä, mutta jos tuore suhde niin parempi olisi totutella ensin rauhassa.



Mies tuntuu pitävän itsenstään selvänä että sinä rupeat noin vain äidiksi... oliko näistä asioista puhetta paljonkin ennenkuin hynttyyt yhteen laitoitte? kuinka kunnianhimoinen olet, haluatko jäädä soittelemaan kakkosviulua vai rakentaa uraa?



Annahan mie arvuuttelen... mies tapasi duunissa itsenäisen naisen ja ihastui, lähti perinteisemmän vaimon luota mutta nyt onkin kuitenkin painostamasta sitä ihanan itsenäistä naista kotiin lapsia kaitsemaan.



ja kelataan muutama vuosi eteenpäin, jos ap alistuu vaimon ja äidin rooliin muuttuu hän pikkuhiljaa miehen mielessä yhtä tylsäksi kuin se lasten biologinen äitikin.



En purematta tuommosta asetelmaa kyllä nielis

olisin muuten samoin varsin kiukuissani moisesta

Ennemmin etsin toisen miehen. Mielummin sellaisen, jolla ei ole lapsia, joista tapella exän kanssa.



Tämän ex-vuohen mielestä kun minulla on vain huono vaikutus hänen lapsiinsa. Tästä syystä ihmettelenkin, miksi hän olisi valmis jättämään muksut koko viikoksi hoitooni. Joko mies ei ole kertonut työmatkastaan tai sitten exällä on uusi hoito, jonka kanssa haluaa viettää viikon rauhassa.



Kumma sakki. Taidan pakata kimpsuni.

Jotenkin oletin, että mies hoitaa lapsensa kuten tähänkin asti.



Mies oli kyllä eronnut exästään jo vuosi ennen kuin edes tapasimme. Työn merkeissä kyllä, mutta emme ole samassa työpaikassa.



Alistua en aio. Lapset eivät ole minun. Ihan ok lapsia ovat, mutta en ole heidän äitinsä, en ole heistä siinä mielessä vastuussa.

Typerää mieheltä olettaa, että kun sinulla on loma niin huolehtisit hänen lapsistaan kun hän mennä huitelee maailmalla! Minä ainakin sanoisin suoraan, että olen tehnyt jo suunnitelmat loman varalle, ja ne eivät ole hänen lastensa hoitamista. Epäilen samaa mitä jo joku aikaisempi, että yrittää tehdä susta tylsää kotiäippää ja sit lemppaa ku oot niin tylsä..

ole omia lapsia? Asia ei tokikaan ole ihan niin mustavalkoinen, kun annat ymmärtää. Kyllähän se vähän niin on, että kun menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia tulee siinä valinneeksi koko paketin ei vain miestä. Näistä asioista olisi hyvä todellakin puhua jo ennen yhteen muuttamista. Joustoa tarvitaan puoleen ja toiseen ja ovathan lapset rakastamasi miehen lapsia, ei ketä tahansa vieraita kersoja. Ei tietenkään ole myöskään mieheltäsi oikein olettaa, että sinä automaattisesti hoidat hänen lapsia lomaviikollasi ja näistä asioista pitäisi keskustella avoimesti. Kuulostaa kyllä siltä, että et itsekään ole valmis uusperheelliseksi, koska niin vieraina ja etäisinä miehesi lapsia pidät tai ainakaan asenteesi heihin ei ole hyvä lähtökohta jatkoa ajatellen. Ehkä on oikeasti parempi keskustella miehesi kanssa tilanteesta ja mahdollisesti vielä harkita eroamistakin.

Eikö asioista olisi hyvä puhua ennen kuin alkaa vakavaan suhteeseen lapsellisen kanssa?

Minusta siinä on aikamoinen aste-ero leikkiä lapsen kanssa tämän kyläillessä verrattuna siihen, että joutuu perumaan omat suunnitellut menonsa ja olemaan VIIKON täysin yksin hoitovastuussa lapsesta



Ap:han sanoi, että hänelle on ihan ok sillointällöin hetki katsoa lapsen perään, JOS asiasta on sovittu etukäteen ja häneltäkin kysytty. Kyllähän näistä asioista neuvotellaan ydinperheissäkin jos toisella on joku meno, jonne ei voi ottaa lapsia mukaan!



Mutta tuo, että sanellaan kyselemättä toiselle että sun täytyy nyt perua omat menosi hoitaaksesi mun lasta että mä ja mun lapsen äiti päästään omiimme. Ei toi ole milläänmuotoa reilua tai oikein. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei hyväksyisi miehensä lasta.

niin pian, ettei niin oleellisista asioista kuin miehen lapsista ehditä sopia eikä lapset ehdi tutustua isän uuteen naiseen, vaan tämä on heille vieras täti.

Rivien välistä luen, että suhteessa on muutakin häikkää: mies ei arvosta ap:n työtä ja "omaa elämää", ystäviä, lomatoiveita jne. Ehkä mies halusikin vain lastenhoitajan?

niin pian, ettei niin oleellisista asioista kuin miehen lapsista ehditä sopia eikä lapset ehdi tutustua isän uuteen naiseen, vaan tämä on heille vieras täti. Rivien välistä luen, että suhteessa on muutakin häikkää: mies ei arvosta ap:n työtä ja "omaa elämää", ystäviä, lomatoiveita jne. Ehkä mies halusikin vain lastenhoitajan?

Jos lapset tulevat isän luoa, pitäisin automaationa, että isä on silloin lasten kanssa.

Ei sinulla tietenkään ole mitään velvollisuutta. Ja sairaiden lasten hoitamiseen ei oikeuttakaan, siis ei oikeutta olla töistä pois. Tuskin siihen kukaan työnantaja suostuu.



Tuo lomajuttu on vähintäänkin outo. Ymmärtäisin miehen asenteen jos kyseessä olisi vain pari päivää ja loput viikosta mies olisi lomalla. Mutta kyseessähän on lasten oikeus tavata isäänsä, ei äidin oikeus päästä lapsista eroon ja luulisi nyt isänkin haluta tavata lapsiaan. Jos lasten äiti ei suostu viikkojen vaihtoon, täytyy lasten isän jättää työmatka väliin tai keksiä joku muu ratkaisu.



Älä suostu moiseen. Ja muutenkin kannattaa nyt miettiä mitä suhteellanne teette. Tokihan lapset pitää hyväksyä osana pakettia mutta ei ole sinun tehtäväsi toimia pelkkänä lastenhoitajana.

että isä olisi paikalla. EN siksi etten luottaisi toiseen naiseen vaan siksi että sehän on koko pointti, että lapset saavat eron jälkeen olla isänsä kanssa.



En myöskään suostuisi tuollaiseen, tottakai joskus voisin katsoa muutaman tunnin lasten perään mutta että vikko?? Ja vieläpä oma lomaviikkoni? Juu ei.

Muuta sinne ja tarkastele tilannetta kauempaa. Mielestäni et ole ajatellut tarpeeksi, miten isoihin saappaisiin astut. Miehesi tulee aina olemaan lastensa isä ja sinulla on nyt miehesi lisäksi nuo aiemmat lapset.

Et vaikuta riittävän kypsältä hyväksymään noita tosiasioita eli olemaan tärkeä ihminen lasten elämässä.

Mies ilmeisesti pitää selviönä, että hoidat kodin ja lapset, kuten ex-vaimonsa aikansa.

Tuo mies ei tule muuttamaan tapojaan, johan tuo sinun loma-aikasi kertoo välinpitämättömyydestä.

Minusta teillä on ristiriitoja ja puhumattomuutta, asioista ei ole tehty päätöksiä.

On kaksi mahdollisuutta: hyväksyt tilanteen ja opettelet olemaan vaimo ja äiti-puoli tulemalla miestä vastaan ja luovut omista toiveistasi jollain tasolla tai palaat omaan asuntoosi rakentamaan toisenlaista elämää.

mutta ette selvästikään ole puhuneet mistään...



Tietenkään sinä et voi olla töistä pois poikaystävän lasten takia - voit saada potkut moisesta.