Naisen ja miehen välisestä ystävyydestä

Tuntisit varmaan itsekin, jos hän olisi puolestaan suudellut harmittomasti jotakin 13 vuotta nuorempaa naista ja pitäisi tätä yhä edelleen hyvin rakkaana sydänystävänä.



Mutta itse päätät ystäväpiirisi

vaikka olisivat miehiäkin. NMulla on miehiä ystävinä ja kavereina, mutta ei todellakaan pussailla.



Ja miten viatonta se nyt sit on, jos "on kipinää", etkä edes "koe pystyväsi luopumaan hänestä"?



Minusta miehelläsi ei ole oikeutta pyytää sinula lupumaan ystävästäsi tai kaveristasi, mutta hänellä ON oikeus pyytää sinua luopumaan toisesta miehestä, jota pussailet.

Ymmärrän kyllä, että mieheni tuntee vastenmielisyyttä ystävääni kohtaan. Mutta mielestäni tämän ei pitäisi olla niin suuri numero kuin mitä hän siitä tekee - aivan kuin ystäväni olisi ollut syynä aviokriisiimme, kun asia oli juuri "päinvastoin", eikä hänellä ole oikeasti siihen osaa eikä arpaa.



Onko teidän mielestänne oikeutettua mieheltäni, että vaatii minua laittamaan välit poikki ystävääni? Entä kuinka minä voisin toimia, jotta saisin pidettyä mieheni tyytyväisenä, sekä ystäväni tallella?

niin ne ovat sitten ne vaihtoehdot. Toki voit yrittää puhua vielä miestäsi ympäri korostamalla (ehkä jopa groteskisti liioitellen) kuinka NIIN et TODELLAKAAN halua jotain 13 vuotta vanhempaa ällöä miestä seksuaalisesti, mutta että tarvitset jokaisen ystävän jonka tässä ympäristössä voit saada.



Mutta jos miehesi ei muuta mieltään niin siinähän se on, valinnan paikka. Missään nimessä ei voi suositella ainakaan salaa toimimista, koska siihen se suhde kyllä päättyisi tosi veemäisissä merkeissä.

Siis ymmärrän oikeasti miestäni ja sitä, miten hän asian kokee.

MUTTA minä tiedän kuinka asian laita on oikeasti, ja että tämä on "vain" ystävyyttä. Tosiaan en koe pystyväni luopumaan ystävästäni sen takia, että todella välitän hänestä, meillä on niin paljon yhteistä ja mukavaa yhdessä, samoin hän ollut minulle (ja toivottavasti myös minä hänelle) suuri tuki täällä vieraassa maaassa(oikeastaan ainoa läheinen ihminen, mieheni ja hänen perheensä lisäksi) - ainoa ongelma on se, että hän on mies. Mutta siis yhtä hyvin voisi olla nainen, tunteeni häntä kohtaan olisivat samat.

Hyväksyisitkö mieheltäsi samanlaisen rakkaan ystävän? Sinulla olisi vain hänen sanansa siitä, että kyse on ystävyydestä ja että hän ei todellakaan ikinä luovu naisesta. Alkaa kuulostaa siltä, että olet liiankin kiintynyt ystävääsi, joa sen liittosi kustannuksella. Taidat huijata vain itseäsi.

mieheltäni laittaa minut valitsemaan itsensä ja ystäväni välillä? Ei hän nyt aivan niin ole asiaa ilmaissut, mutta välillä kyllä tuntuu siltä.



Joskus ajattelen, että mieheni on mustasukkainen siitä, etten enää ole yhtä riippuvainen hänestä kuin alkuaikoina täällä (kun en edes puhunut maan kieltä, enkä uskaltanut ruokakaupassa käydä ilman häntä) ja että elämässäni on muitakin tärkeitä ihmisiä hänen lisäkseen.

että olisin liian kiintynyt ystävääni ja että huijaan itseäni. Mistä päättelet niin olevan? Pitäisikö minulle tosiaan riittää mieheni ja hänen perheensä seura, enkö saa kaivata omia ystäviä lainkaan? Olisitteko te valmiita luopumaan parhaasta ystävästänne (ei väliä siitä, onko nainen vai mies) jos puolisonne pyytäisi?



Oikeasti luulin, että en ole näin väärässä tässä asiassa mutta toki on terveellistä kuulla jos niin on.

jos asetelma olisikin toisin päin. Et saanut niin ehdotonta tukea täältä kuin ilmeissti oletit.

niin kyllä, mun mielestä on syytä epäillä, että kyse ei ole pelkästä ystävästä.



Kyllä, sä saat kaivata omia ystäviä ja sulla saa olla sellaisia. Mutta normaalisti ihmiset eivät ipdä avioliittonsa rinnalla muita suhteita, joissa suudellaan ja on seksuaalista kipinää, on niissä sitten mitä muuta hyvänsä. Järkevä ihminen vetäytyy sellaisesta ystävyyssuhteesta joka alkaa kehittyä tuollaiseen suuntaan mielellään jo ennen mitään aviokriisia mutta viimeistään silloin kun sellainen on käsillä! Ja joo, jos sä olet tämän "suutelukipinäystäväsi" kanssa myös vatvonut aviokriisissä, miten paska sun suhde mieheesi on, niin se vaan pahentaa asiaa, on se mies sanonut siihen mitä hyvänsä. TUOllainen suhteen kahdenkeskisten asioiden puiminen pitää hoitaa kahdenkesken tai sit ammattilaisten kanssa, ei jonkun puoli- tai kokoihastuksen.

niin toivoisin voivani luottaa mieheni sanaan. Hänellä itse asiassa on kaksi naispuolista ystävää, joiden kanssa käy kahvilla tai syömässä, enkä koe sitä millään tavalla ongelmallisena (toki tietääkseni eivät ole pussanneet koskaan). Päinvastoin yritän innostaa häntä ylläpitämään näitä (ja muitakin) ystävyyssuhteita, koska mieheni jumiutuu välillä liiaksikin kotiin ja istuu päivät pitkät tietokoneen tai telkkarin ääressä. Mutta ennenkuin olisin hänen kengissään on minun vaikeaa sanoa miltä oikeasti tuntuisi tai kuinka toimisin.

Siis suutelimme kolme vuotta sitten yhden kerran kun olin todella surullinen. Se oli "moka" enkä itsekään osaa sitä selittää. Mutta nyt en kyllä edes haluaisi suudella ystävääni eikä välillämme ole minkäänlaista kipinää.



Ettekö te muut todellakaan koskaan puhu suhdeongelmistanne ystävillenne?

että aiot jatkaa ystävyyttäsi miehesi mielipiteistä huolimatta. Et tarvitse siihen siis keskustelupalstalaistenkaan siunausta. Osa on hyvinkin eri mieltä kanssasi, asia ei taida muuttua selittelyllä.

eikä toivottavasti minun tarvitsekaan tehdä joko-tai päätöstä koskaan. Minua surettaa oikeasti se, että mieheni inhoaa ystävääni ja kärsii tilanteesta, ja (ehkä naivisti) toivoisin heidän jotenkin tutustuvan toisiinsa, jos se auttaisi. Mutta mieheni ei, ymmärrettävästi, halua olla missään tekemisissä ystäväni kanssa, joten se ei tule onnistumaan.

Eikö kukaan todellakaan ymmärrä minua tässä tilanteessa? Kertokaahan, onko teillä muilla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä (ilman suukkoja), ja miten puolisonne suhtautuu siihen?

Miksi pitää olla vastakkaista sukupuolta olevia läheisiä ystäviä, jos itse on naimisissa? Onko siihen mitään rakentavaa syytä, siis sen oman avioliiton kannalta? En usko, että tällaiset ystävyyssuhteet mitenkään rakentavat miehen ja vaimon välistä suhdeta ja läheisyyttä.



Meillä raja menee siinä, että ei tosiaankaan ole mitään syytä pitää vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja lähteä edes kahdenkeskisiin syvällisiin keskusteluihin jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Tällaisissa keskusteluissa ystävyys syvenee ja saa meistä kokoajan suuremman otteen, josta ei enää edes halua irti. Kuitenkin on jotenkin paha olo ja tarve selitellä.



Sinuna irrottautuisin tuosta ystävyydestä miehen kanssa, vaikka se tietysti vaikeeta onkin luopua jostain, joka tuntuu tärkeältä.

Ensin olimme vain ystäviä noin pari vuotta. Sitten asuimme yhdessä noin pari vuotta ja opimme tuntemaan toisemme todella hyvin. Nyt olemme yhä parhaat ystävät, vaikka emme tapaa joka päivä. Puhelimessa puhumme joka päivä kerran tai pari ja joka kuukausi vietämme pari päivää yhdessä. En tarvitse muita miehiä elämääni, mutta hän ilmaisee olevansa mustasukkainen, jos jotakin ilmestyisi elämääni. Meillä on sellainen ikäero, että emme voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Jos asia olisi toisin olisimme luultavasti menneet naimisiin. Minusta tuntuu, että ystävyytemme ei voi koskaan loppua enkä halua sen loppuvan.



On minulla ollut pari aikaisempaa "ystävyyssuhdetta" ikäisteni miesten kanssa. Aina jompi kumpi osapuoli on halunnut enemmän kuin pelkän ystävyyden ja se on muodostunut ihan kamalan kiduttavaksi tilanteeksi kun toinen kuitenkin lopulta toivoo myös saavansa seksiä.

Ap, ota laput silmiltäsi, "ystäväsi" pitää yllä suhdettanne, koska välillänne ON kipinää tai ainakin hän haaveiee, että sitä olisi.

että kaikkien tämänpäivän suomalaisnaisten mielestä naisen ja miehen välinen ystävyys ei ole mahdollista. Ette kai ihan tosissaan väitä, että vastakkaisen sukuluolen kanssa ei voi olla pelkkiä ystäviä, ettehän? Siis jos unohdetaan tuo yksi aikaa sitten käynyt kömmähdys, niin minun ystävyyteni on juuri sellaista. Aivan oikeasti, sekä minun että ystäväni puolelta, olen vakuuttunut siitä.

että mun mielestä ei tosiaan ole mitään järkevää syytä ylläpitää läheistä ystävyyttä vastakkaiseen sukupuoleen, jos on itse naimisissa. Elämä on paljon selkeämpää kun ei itse lähde mukaan mihinkään ja ei itse virittele mitään tällaisia kinkkisiä ystävyyksiä. Ei sullakaan oikeen tunnu olevan rauhaa ton asian kanssa. Se suhde vie jo nyt liikaa sun energiaasi ja ajatuksiasi.

että mun mielestä ei tosiaan ole mitään järkevää syytä ylläpitää läheistä ystävyyttä vastakkaiseen sukupuoleen, jos on itse naimisissa. Elämä on paljon selkeämpää kun ei itse lähde mukaan mihinkään ja ei itse virittele mitään tällaisia kinkkisiä ystävyyksiä. Ei sullakaan oikeen tunnu olevan rauhaa ton asian kanssa. Se suhde vie jo nyt liikaa sun energiaasi ja ajatuksiasi.