kerrotteko sairaudestanne työpaikalla?

Ei se kuulu työpaikalle. Sairastodistus riittää.

Jos masennus johtuisi työstä, sitten pitäisi puhua varmasti, mutta minulla siinä oli muita syitä takana. Ekan kerran sairastuttuani tein sen erehdyksen että kerroin, ja minut pantiin hanttihommiin ja se masensi minua lisää, lähdin.

Sen jälkeen olen käynyt kerran lyhyellä masissaikulla, mutten kertonut todellista syytä kenellekään. Tällaisen takia ei voi irtisanoa, mutta voi antaa sellaisia töitä, että työntekijä "eristetään" tavallaan, ja sitten hän "älyää" itse lähteä pois muualle. Varoitan siis muitakin kertomasta, jos ei ole pakko.

masennuksestaki jos puhuu, niin kannattaa mieluummin viitata siihen työuupumuksena tai burn-outina.



Suojelet itseäni juoruilta ja työpaikkasi jatkuvuutta. Kaikki työnantajat eivät tietenkään ole sellaisia, että sairaus on ongelma, mutta jotkut ovat.

Kyllä normaalit ihmiset noi yläpään viat tunnistaa.

Eli tein virheen kun kerroin? Kerroin myös siihen johtaneista syistä. Minulta kysyttiin, että mistä johtui ja johtuiko työoloista niin sanoin että osittain johtui ja johtui myös rakennusstressistä ym. Ongelmani on se että olen liiankin avoin työnantajalle ja jutuista joista pitäisi kertoa niin en kerro välttämättä. Esim. koin että minua kiusattiin provosoimalla mutta sitä olisi hankala selittää. Ja lisäksi olin niin huonossa kunnossa silloin kun olin psykoosissa, että luulin saavani vietejä kaikkialta, joten en tiedä oliko kiusaamiseni mielikuvitukseni tuotetta.

kerrottu on kerrottua, ja nyt sinun pitää ja sinä saat pyrkiä siitä eteenpäin.



Työpaikan sisäiset suhteet tietysti ovat tosi monimutkaisia ja ahdistavia, jos ei ole ihan varma, että miten toiset suhtautuvat jne, mutta sanoisin, että tilanteessasi olisi parasta vain suuntautua eteenpäin ja työtehtäviin. Jos sairautesi tulee puheeksi, niin voit puhua juuri väsymyksestä, huonosta mielialasta jne. asioista, joihin muut pystyvät jotenkin suhtautumaan. Psykoosinomaiset oireet ja muu, josta et itsekään ole varma, kannattaa pitää erillään työkeskustelusta. Siis on parempi juuri pohtia tuollaisia, että "ei tullut taloprojektin aikana levättyä tarpeeksi" kuin mennä niihin varsinaisiin oireisiin, koska niihin kaikki eivät osaa suhtautua.



Ja hei, olet ilmeisesti toipunut sen verran, että olet töissä, se on hieno asia! Kannattaa ottaa päivä kerrallaan ja jos ikäviä tilanteita tulee, niin selvitellä niitä vasta sitten, ei etukäteen.

sairauksista ei kannata kertoa.



Itse en ole kertonut töissä kenellekään sairastavani ms-tautia.

Äkkiä voisi käydä niin ettei minulle enää uskalleta antaa mitään tärkeitä tai pidempiä projekteja ja päätyisin pelkästään avustaviin tehtäviin.

Seuraavissa yt-neuvotteluissa todennäköisesti joutuisin irtisanotuksi.

kun ette voi puhua asioista ääneen. Surullista!



Meillä on puhuttu asioista ääneen oikeilla nimillä, eikä ketään ole syrjitty mistään syystä, vaan päinvastoin annettu tukea.

minä kerroin ja sain potkut

Syövästä kerroin mutta ahdistushäiriöstä en kertonut.