Miehen haluttomuudesta: en enää muista, miltä tuntuu kun mies haluaa seksiä

KAikkeni yritin häntä innostaa, kunnes tajusin että vasta uusi nainen saa hänet samaan vauhtiin kuin suhteemme alussa. ja näin olikin. EN tiedä miten voin enää luottaa miehiin, jos on luonnollista ehille kyllästyä.

Huokaus.



Niinpä niin.



Meillä on ollut seksiä viimeksi yli vuosi sitten. Noin kuukausi ennen esikoisen syntymää. Sekin seksi keskeytettiin, kun ei tuntunut miltään, vain suorittamiselta (ja vatsa oli tiellä asennossa kuin asennossa). Koko raskauden aikana harrastimme seksiä 3-4 kertaa. Näistä kerroista yksi tuli miehen aloitteesta. Siitä on reilusti yli vuosi. Jos yritän muistella sitä aikaa, kun myös mies teki aloitteita... ehkä kesä 2009? Olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Eli kaksi vuotta seksielämää, raskauden ja lapsen myötä seksi on kadonnut.



Itse koin itseni todella hehkeäksi raskaana ollessa. Olisin halunnut päivittäin. Miehen torjunnat satuttivat, mutta ymmärsin ne jollain tasolla (olin raskaana, ehkä miestä ihmetytti se vatsa). Palauduin synnytyksestä todella nopeasti ennalleen: mies ei edelleenkään halua. Ensimmäiset puoli vuotta tein aloitteita. Järjestin meille treffejä, lapsen hoitoon, yhden hotelliyön. Yritin aamulla, päivällä, illalla, arkena, viikonloppuna. Koskaan hän ei jaksanut, ei huvittanut, ei tehnyt mieli. Useiden itkujen jälkeen vain lopetin. En enää edes yritä.



Nyt tästä on tullut meillä paljon riitaa. Aluksi epäilin toista naista, en enää. Tuntuu kuin olisimme kämppiksiä. Huomaan ajatuvani hänestä myös henkisellä tasolla etäälle. Testaan haluttavuuttani ulkona, flirttailen... ja sitten ihmettelen, miksi en kelpaa omalle miehelleni. Katkeroidun myös.



Olen nuori (alle 30) ja tuntuu kamalalta ajatella, että jos seksi oli nyt tässä. Kuten sinä, minäkään en enää edes muista miltä tuntuu, kun mies himoitsee.



Vaiettu aihe tämä tosiaan on. Missään ei puhuta miehen haluttomuudesta lapsiperheessä. Neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa kyllä puhuttiin seksistä ja naisten haluttomuudesta. Muistan kuinka ohjaaja huikkasi meille naisille, että älkää unohtako miestänne ja älkää vaan pihdatko. Niin. Mutta entä kun se on se mies, joka ei halua?



Miehen haluttomuus on osin fysiologista. Jos ei seiso, niin ei seiso. Ei sitä pysty feikkaamaan niin kuin moni nainen tekee.



Ennen tätä tilannetta, en koskaan ymmärtänyt kuinka tärkeä osa seksi on suhdetta. Se oli jotenkin itsestään selvyys. Ne miehet, jotka valittivat seksi puutetta, kuulostivat törkeiltä ja itsekkäiltä. Nyt käytännössä 1,5 vuotta ilman ok-seksielämää voin sanoa, että seksittömyys tappaa myös sen muun läheisyyden ja henkisen yhteyden.



Lopun alkua? Vai voiko tämän vielä pistää vain vauvavuoden piikkiin?



Kiitos avauksestasi.

up

Varma tapa saada miehen aloitteet loppumaan on esimerkiksi pihdata raskauden ja imetyksen ajan, mikä on hyvin tyypillistä. Naiset kirjoittavat tänne kauniisti, miten musertavaa itsetunnolle on kerjätä, anella ja rukoilla seksiä - ja tulla torjutuksi.



Tervetuloa miesten maailmaan. Sitä se juuri on, musertavaa.



Tutkimuksissa 80% miehistä tahtoo enemmän (parisuhde)seksiä, naisista hyvin harvat.



Haluaminen voi sen kyllästymisen lisäksi lopahtaa myös arvosteluun. Seksuaalisuus on herkkä alue, ja tässäkin keskustelussa esitetty "olemme keskustelleet ja olen sanonut miehelle, että panisit minua joskus kunnolla" tuntuu melkoisen kovalta vaatimukselta esittää toiselle ihmiselle.



Minä en ainakaan pystyisi suhtautumaan seksiin tämän ihmisen kanssa enää yhtä luottavaisesti ja itsevarmasti.

ja on erään seksologin sanoja lainaten todella vaikeaa ellei jopa täysin mahdotonta hoitaa... Valitettavasti. Miehen ja naisen haluttomuus eivät siis ihan paini samassa sarjassa.

Jos halut eivät kohtaa, niin ne tuskin tulevat koskaan kohtaamaan, vaikka kävisitte missä noitatohtorilla. Vaihtoehtoina on joko vain hyväksyä tilanne ja seksittömyys (joka tarkoittaa suhdetta, joka ei ole parisuhde, vaan ystävyys/kaverisuhde) tai vaihtaa mies sellaiseen, jonka kanssa halut kohtaavat.



Ehkä tylyä sanoa näin, mutta tiedän mistä puhun. Olen itse elänyt seksittömässä liitossa pitkään ja seksuaalineuvojan opintojen kautta pohtinut tätä asiaa kantilta jos toiselta. Tsemppiä naiset.

Siinä lääke. Miehet ovat kyllästyneet pilluun.

joku toinen. Tuo käytös selittäisi sen. Ei normimies pysty olemaan ilman seksiä, jos sitä kerta on tarjolla, sanokoon täällä av-mammat mitä haluavat.

MIehen saa uudestaan innostunmaan vaimosta, jos näyttää että tulee kilpailijoita kehiin. Eli tee miehesi mustasukkaiseksi, rivien välistä ala puhumaan jostain toisesta miehestä, annan miehesi ymmärtää, että ihailet tätä miestä ja tämä mies sinua. Miehet on saalistajia ja haluavat pitää naisensa, ehkä tuo auttaa miestä heräämään, että olet kiinnostava muiden miesten silmissä ja hänellä on siinä aarre, jota ei ole huomannutkaan...

Kysyt suoraan, mistä miehesi mielestä teidän halujen erot johtuvat. Pyydät, että teette jotain alustavaa suunnitelmaa miten eteenpäin, että molemmat saa mitä haluaa. Avioliitto on kahden kauppa.

Ei, kyllä se oli joku muu, joku jolla on asiat vielä suht hyvin.

Sori, ei ne sinullakaan varmastikaan hyvin ole koska noin koet ja tunnet, meillä vaan mies halunnut seksiä viimeksi joskus alkuvuodesta ja nyt alkaa toukokuu.

Elelemme siis kuin sisko ja sen veli, olen psyykkisesti aivan rikki ja loppu:´(



N35

Huokaus. Jotenkin on taas parisuhde päässyt siihen jamaan, että miehestäni on tullut todella haluton ja passiivinen seksin suhteen. Varmaan kuukausi tai puolitoista edellisestä kerrasta taas aikaa ja olen aivan hiilloksilla. Olemme kaksin kotona lomalla, joten aikaa jää huomata omat halunsa.

Olen huomattavasti aktiivisempi ja seksuaalisesti virkeämpi kuin mieheni. Olemme noin 35-v. pari, yhdessä 8 vuotta ja molemmat yhä rakastamme toisiamme syvästi. Mieheni on alusta asti ollut vähempihaluinen, hänelle sopiva rytmi näin vakiintuneessa parisuhteessa on noin kerran kuussa, tai korkeintaan kolmisen kertaa kuukaudessa. Joskus on ollut useamman kuukauden taukoja. Itse haluaisin osan ajasta oikeastaan päivittäin, mutta ehkä pari kolme kertaa viikossa voisi olla ideaali minulle. Useamminkin kävisi...

Illalla tein taas aloitteen seksiin, koska olin arvellut mieheni voivan ehkä haluta myös, jos häntä hieman lämmittelen. No, aika pian huomasin, etten saa mitään vastakaikua, kun olimme kainaloikkain ja suutelin hänen korvanlehtiään ja kaulaansa. Olisin halunnut suudella, mutta mies antoi vain kuivan pusun ja kysyi (kylläkin lempeästi) että "oletko hieman kiimainen", ja ilmaisi, että on väsynyt ja haluaa vaan löhöillä. Olin siinä vaiheessa jostain syystä jo kiihottunut pelkästä miehen läheisyydestä ja miehen torjunta tuntui iskulta suoraan alavatsaan. En voinut muuta kuin sanoa "kauniita unia kulta" ja antaa hyvänyön pusun. Kierähdin kyljelleni ja yht'äkkiä huomasin silmistäni tipahtelevan kyyneleitä. Onneksi oli pimeää, en halua että mieheni ahdistuu enempää haluttomuudestaan.

Olemme keskustelleet näistä halujemme epäsuhtaisuuksista useasti, sillä uskon keskustelun olevan ainoa keino säilyttää parisuhteessamme luottamus ja keskinäinen yhteys. Mieheni tietää, että olen usein turhautunut kun en voi saada seksiä hänen kanssaan niin usein kuin haluaisin. Häntäkin asia surettaa, mutta ei hän voi kuulemma haluta seksiä "määräänsä enempää". Jos ei tee mieli, niin ei tee mieli. Ja itse olen karsinut lähestymiseni minimiin ja tullut aremmaksi seksin suhteen. Joskus olen nimittäin huomannut, että liiallinen päällekäyvyys ei miellytä miestäni ja on kamala huomata siinä suudellessa, että oma mies työntää kauemmaksi ja yrittää estellä minua koskettamasta.

Alkuvaiheessa suhdettamme mieheni oli aivan innoissaan halukkuudestani ja seksuaalisesta estottomuudestani. Silloin pari ensimmäistä vuotta seksiä oli ihanan usein. Sittemmin vauhti on hiipunut, mutta seksi on yhä molempien mielestä ihanaa kun sitä on. En vain voi ymmärtää, miksi jotain niin ihanaa ei halua useammin! Ei miehenikään sitä osaa selittää. Ja sitten nykyisin minun osaltani seksiin vaikuttavat mieheni lukuiset torjunnat, haluttomuuden ilmaisut ja halukkuuttani kohtaan esitetyt epämukavuuden ilmaisut. Koen välillä seksin yhteydessä yhtäkkisiä häpeän ja epävarmuuden hetkiä, etenkin, kun huomaan heittäytyneeni "liikaa" seksiin mukaan. Pelkään, että jokin seksuaalisuudessani menee tai on jo mennyt jotenkin rikki. En ole enää niin vapautunut nainen kuin ennen olin. Se surettaa minua.

En enää muista, miltä miehen aloite seksiin tuntuu. En muista, millaista on huomata, että mies haluaa kanssani seksiä, oma-aloitteisesti siis. En muista, millainen on seksuaalisesti aktiivine, viriili mies, joka ajattelee seksiä ja kiihottuu minusta. Toisinaan fantasioin joistain tutuista miehistä, joiden olen huomannut olevan flirttejä ja seksikkäitä ja kiinnostuneita minusta. Tiedän, että minulla olisi tilaisuuksia syrjähyppyihin, mutta olen liian lojaali tehdäkseni mitään miehen selän takana. Olen joskus tiedustellut mieheltäni "teoreettisesti", voisinko saada harrastaa seksiä sovitusti muiden kanssa, mutta hän ei kertomansa mukaan voisi kestää ajatusta. Eroaisi mieluummin.

Miten tästä eteen päin? Onko täällä kohtalotovereita? Oletteko päässeet molempia tyydyttävään ratkaisuun? Ahdistaa ja tunnen menettäväni jotain olennaista elämästäni ja naiseudestani. Muuten kuin seksin suhteen suhteemme on sellainen kuin haluakin parisuhteeni olevan. Rakastan miestäni. Olen eksyksissä tämän asian kanssa.

siihen se on vaan tyydyttävä, että mieheni (eikä miehesi) tule koskaan olemaan "halukas ja himokas". Minä sentään "saan" mieheltäni noin kerran viikossa, mutta kyllähän sitä ajattelee, että haluaisi, että mies olisi se joka HALUAA, kovasti haluaa.

Sama juttu, miehestäkin seksi tuntuu namilta/hyvältä...toisaalta ei kovin pitkään rakastele...ja jotain himokkuutta siitä hommasta puuttuu. (potenssikin voisi kovempi olla)

En edes uskaltaisi kysyä moista (siis luvan kanssa nussimista/rakastajan hankkimista). Olenkin kerran erehtynyt vieraaseen vuoteeseen ihan sen takia, että sain maistaa sellaista himokkuutta (jota juuri mieheltäni kaipaisin) ja jota tuntuu useimmilla miehillä olevan.

Kyllähän sitä omasta viehätysvoimastaaan pitiäisi olla perillä, mutta tällaisessa suhteessa on vähän vaikeeta...Vaikka mies sanoi älä itseäsi syytä hänen alhaisesta libidosta (eli miehellä on sellainen teoria, että ensin pitää olla miehen puolelta halu, vaikka nainen olisi kuinka seksikäs ja viehähtävä...Eli seksikkäinkään nainen ei saisi sitä enempää sänkyyn)

Lisäksi me ollaan kiinnostuneita hänen testosteroiinitasoista, koska niistä riippuu halukkuus.

Siis sellaisia järkeviä, joissa myönnetään, että miehen haluttomuuden syynä ei aina ole homous, toinen nainen, ruma vaimo tai mielisairaus, ja avattaisiin sitä haluttoman miehen mielenmaisemaa. Miten joltakulta voi puuttua seksuaalinen halu? Eikö se tee elämästä tylsempää ja nautinnottomampaa, kuivakkaa, jos seksuaalienergiaa ei ole? Eikä näillä haluttomilla herrasmiehillä ole ymmärrystä naisen haluja kohtaan ja miksi alunperin se halu on vähentynyt alkuajoista? Ainakaan meidän kohdalla ei ole ollut mitään naisen haluttomuudesta johtuvaa miehen "kostohaluttomuutta", jota täällä usein ehdotellaan syyksi.

Siis sellaisia järkeviä, joissa myönnetään, että miehen haluttomuuden syynä ei aina ole homous, toinen nainen, ruma vaimo tai mielisairaus, ja avattaisiin sitä haluttoman miehen mielenmaisemaa. Miten joltakulta voi puuttua seksuaalinen halu? Eikö se tee elämästä tylsempää ja nautinnottomampaa, kuivakkaa, jos seksuaalienergiaa ei ole? Eikä näillä haluttomilla herrasmiehillä ole ymmärrystä naisen haluja kohtaan ja miksi alunperin se halu on vähentynyt alkuajoista? Ainakaan meidän kohdalla ei ole ollut mitään naisen haluttomuudesta johtuvaa miehen "kostohaluttomuutta", jota täällä usein ehdotellaan syyksi.

Minäkin kuulisin niin, niin mielelläni. Mieheni ei ole homo. Hänellä ei ole kuvioissa toista naista. Ei ole kyse "kostohaluttomuudestakaan" sillä minulla on aina ollut haluja. Halut (minua kohtaan) vaan loppuivat kuin seinään, kun tulin raskaaksi. Ja minun ulkonäöstä se voi myöskään olla kiinni: samoissa mitoissa kuin ennen raskautta.

Itse luulen, että isyyteen/äitiyteen/minun taloudelliseen riippuvaisuuteen/taloudelliseen stressiin liittyvät syyt ovat pääasiallisesti taustalla. Perheellisen miehen väsymys. Nykymieheltä kun odotetaan ihmeitä. ???

T. 68

sen voi hakea muualta ilman huonoa omatuntoa.meillä on vaan 1 elämä.

pari päivää sitten täällä ketjun samaisesta aiheesta. Otsikko taisi olla jotain Kun seksin tarpeet eivät kohtaa avioliitossa tms.



Raskas rasti. Ja ainakin juuri tällä hetkellä itselläni on katkera ja vihainen ja epätoivoinen ja ties minkälaiset fiilikset asiasta.

Hetken jo mietin, että olenko itse kirjoittanut tuon tarinasi, niin identtinen se on minun tilanteeseeni verrattuna!



Olen jo luopunut toivosta. Mies ei ole vuosiin tehnyt aloitetta ja suostuu seksiin luultavasti vain minua miellyttääkseen. Tätä tapahtuu n. kerran kuussa - kerran 3 kuukaudessa.



Olen yrittänyt ehdottaa, että kävisi terveyskeskuksessa mittauttamassa testosteronitasonsa ja on siihen tavallaan suostuivainenkin, mutta luulen, ettei silti sitä koskaan tule tekemään.



Tilanne suututtaa, turhauttaa, itkettää. On vaikea ajatella, että syy olisi missään muualla kuin minussa itsessäni. EN todellakaan tiedä, tuleeko tämä koskaan enää muuttumaan parempaan.



Monesti mietin, haluanko todella elää näin lopun ikäni? Onko miehelläni oikeus evätä minulta seksin, intiimin läheisyyden ilo? Miksi hän voi puolestani päättää, että minun tulee elää lähes selibaatissa loppuelämäni?



Pettää en voisi enkä halua. Meillä on muuten ihana liitto jossa riittää rakkautta ja luottamuskin on kohdallaan. Ero jo ajatuksena kauhistuttaa minua. Tässä tuntee todellakin olevansa jumissa. Seksi ei ole minulle se kaiken a ja o, mutta mielestäni avioliittoon se kuuluu.



Voimia sinulle, neuvoja en osaa antaa, mutta haluan että tiedät ettet ole ainoa, joka kamppailee tällaisen ongelman kanssa!

Olemme alle nelikymppisiä ja ulkoisesti meillä on kaikki enemmän kuin hyvin. Tulemme ihan hyvin toimeen kotonakin, mutta elämme kuin sisko ja veli, ilman minkäänlaista hellyyttäkään.



Viimeksi loppuvuodesta lomamatkalla harrastimme seksiä monta kertaa sen parin viikon aikana, mutta joka kerta minun aloitteestani. Ei mies nyt siitä näyttänyt kärsivänkään...



Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään, ei siis yhtään mitään, en tosin itsekään ole tehnyt aloitetta, koska haluaisin kokea, että minua halutaan.



Unissani olen ollut sängyssä ihan jokaikisen duunikaverin kanssa, usein näen myös ihania unia siitä, miten mies haluaa minua niin että on himosta sekaisin - tuntuu niin kamalalta herätä, kun tajuaa, ettei se olekaan totta :-(



Pidän ulkonäöstäni hyvää huolta ja pukeudun hyvin, ja tiedän että kysyntää voisi riittää muualta, jos sille tielle lähtisin. Siltin olen ollut koko 11-vuotisen suhteemme ajan uskollinen, ja se tuntuu niin kamalan kovalta kynnykseltä ylittää. Nyt tosin tuntuu, että se raja on tosi lähellä, ja oikein pelkään sitä hetkeä, että seuraava tilaisuus hairahtua tulee eteen...



Asiasta on puhuttu aika-ajoin, mutta mitään selitystä asialle ei löydy, ja jotenkin tuntuu niin epätoivoiselta vongata, että "mikset halua mua, onks mussa jotakin vikaa".



Mäkin olen asiasta aivan rikki, tämä alkaa oikeasti vaikuttamaan mun psyykeeseen ja tuntuu että se Oikea Elämä menee multa ihan ohi :-( Niinpä olen sitten panostanut kaiken energiani uraan ja liikuntaan, säälittävää!

onko hän homomainen?

voisiko testosteronitason testata ja hormonia kehiin?



Ei ole normaalia että parhaassa iässä oleva mies ei halua seksiä ellei ole homo.

Tai jotain muuta ongelmaa, josta ei ole kertonut?

Mihin se alkuaikojen kiinnostus seksiin lopahti? Tapahtuiko jotain sellaista, joka vei mieheltä innon seksiin?

Ei tuo nyt ihan tavalliselta käytökseltä vaikuta. Seksi kuuluu parisuhteeseen, ellei sitten molemmat ole sitä mieltä, että suhde voi hyvin ilman seksiäkin. (niitäki pariskuntia on)

Miehesi pitää mennä jollekin ammattiauttajalle puhumaan "lukoistaan". Minusta on väärin, että joudut olemaan ilman fyysistä läheisyyttä ja seksuaalista tyydytystä. Mies ei salli sinulle ulkopuolista nautintoakaan, joten miehen mielestä saat olla ilman seksiä.

Älä suostu tuollaiseen elämään. Mies hoitoon tai haet suhteen muualta.

Itse en tosin ole myöskään ihan niin aktiivinen kuin sinä, kerran viikossa riittäisi mainiosti, mutta toisaalta taas meillä seksiä on vielä harvemmin kuin teillä, viimeksi oli joulu- tai tammikuussa, en muista enää.



Jossain vaiheessa olin tosi turhautunut, varsinkin siitä että aina minä sain tehdä aloitteen - ehkä juuri tuossa sinun ikäisenäsi (olemme molemmat nyt 39v ja olleet 13v yhdessä).

Nykyään olen vain hyväksynyt, ettei seksiä ole enempää, siihenkin tottuu. Mies on kuitenkin kaikin puolin muuten loistava ihminen ja rakastan häntä (ja hän minua), joten ero tms. ei tuosta syystä tulisi koskaan kysymykseenkään.