Alkoholistien aikuiset lapset

Ilmoittaudun otsikossa mainittuun joukkoon. Toinen vanhemmistani on vaikeasti alkoholisoitunut. Viimeiset 10 vuotta tilanne on ollut paha ja viim. 5 vuotta todella paha (hengelnlähtö lähellä monta kertaa). Viimeisen vuoden ajan ko. henkilö on ollut suht kuivilla ensimmäistä kertaa kaikkien näiden ryyppyvuosien aikana.



Nyt kuitenkin tilanne on taas luisunut tai luisumassa entiseen jamaan. Tilanne satuttaa erityisesti siksi, että viimeinen vuosi on ollut niin mukava, on voitu viettää aikaa perheen kanssa jne. Toivo, joka oli jo kauan sitten menetetty, heräsi taas. Nyt ajattelen ettei olisi koskaan pitänyt luopua kyynisyydestään... Kyseinen ihminen on kännissä tosi ilkeä ja kohdistaa tätä nyt parhaillaan minuun.



Kaipaisin nyt vertaistukea. Kertokaa kokemuksianne, ehkä se vähän lohduttaa kun tietää etten ole ainut jonka lähipiirissä on tällaista. Erityisesti haluaisin tietää, missä vaiheessa olette -jos olette- päättäneet että tämä riittää, eli pistäneet välit poikki? Milloin se on kohtuullista, mikä on jo liikaa?



Kiitos.