sanokaa mitä sanotte, mutta ei musta tuntunut kivalta, kun vauva 2 vrk ja

mä olin sektion jälkeen niin kipee monta viikkoa ettei vauvanhoito yksin onnistunut vaan tarvin apua kantamisessa ja nostelussa. Mies olisi silloin tahtonut varpajaisia juhlimaan vaan sanoin tiukasti ettei onnistu jos ei joku tule mulle kaveriksi siksi aikaa. Ei sitten kai kehdannut kellekkään sanoa, että ryyppäämään pitäisi päästä.

Meni sitten 2 viikon päästä kun just pärjäsin yksin.

Tottakai on erilaisia tilanteita ja äidin voinnin ja jaksamisen mukaan mennään. Mut isähän voi tulla vastaan juuri noin, että vie vaikka isoimmat lapset vanhemmilleen viettämään niitä pikkuvarpajaisia (ei se äidin seura ihan alkuaikoina synnytyksen jälkeen mitään hulvatonta hauskanpitoa ole) tai jos äiti on ihan hyvässä kunnossa (niinkuin minä olin tokan synnytykseni jälkeen: olisin voinut synnyttää vielä vaikka muutaman vauvan lisää samana päivänä :D ), niin korvata ne varpajaiset jotenkin muuten (sovitaan vaikka, että äiti viettää omat palautumisjuhlat kaveriporukassa esim. puolen vuoden päästä synnytyksestä tms.)

Sitä vaan en tajua miksi noin pienestä asiasta pitää tehdä noin valtava ongelma? Siis tottakai, jos äiti on synnyttänyt sektiolla kaksoset tai synnytys on ollut poikkeuksellisen rankka tms. niin mistään varpajaisista ei voi edes keskustella, mutta yleensä muissa tapauksissa on helppo löytää kaikkkia tyydyttävä ratkaisu ilman, että tarvii vääntää riitaa noin pienestä asiasta. Se hengähdystauko saattaa oikeasti piristää tuoretta isää tosi paljon ja lisätä kiintymystä omaan perheeseen. Ja varpajaisten tärkeys isälle selviää juuri noin, että onko valmis tulemaan vastaan esim. viemällä esikoisen hoitoon paikkaan, josta itse on sopinut (omille vanhemmilla, kummille tms.), niin, että äidin ei tarvitse synnäriltä kotiuduttua heti kaivella hoitopaikkaa vanhemmalle lapselle. Meillä mies on hoitanut isompien lasten hoitojärjestelyt. Itse olen vain mennyt synnyttämään ja mie on sitten tullut perässä.

mies just soitti, että on pitkän työpäivän jälkeen vielä kavereineen juhlimassa. Vauva syntyi yöllä ja viime yökin meni valvoessa. Esikoinenkin hoidettavana...

Mitä valtavaa siinä on, jos oletusarvoisesti kännivarpajaiset hoidetaan perheen ehdoilla? Miksi sen äidin pitää joustaa kaikessa, synnyttää, hoitaa muut lapset ja antaa miehen mennä heti juhlimaan? Miksi äiti on se joka odottaa puolen vuoden päähän omaa juhlaansa, vaikka hän on sen suurimman työn tehnyt lapsen kantaessaan ja synnyttärssään? Kyllä se isäkin on vastuussa perheensä ja vastasyntyneen lapsensa hyvinvoinnista ja voi ihan hyvin ajoittaa kekkerinsä sen mukaan. Käy viskin juomassa ja sikarin polttamassa pikaiseen heti, suuremmaksi juhlii myöhemmin. Olen niin onnellinen ettei oma mies ole ollut lähdössä mihinkään lasten syntymän aikaan. Erityisesti kuopuksen aikaan se olisi ollut kurjaa, sillä uusi vauva oli esikoiselle niin vaikea ottaa vastaan.

esikoinen maanantaina ja pääsin kotiin perjantaina. Eikä mitään ongelmia synnytyksessä tai vauvan kanssa. Vuonna 2007 siis.

Ei todellakaan ajeta joka paikasta heti kotiin. Olisin kyllä jo torstaina halunnut kotiin, mutta eivät päästäneet, koska maito ei noussut.

Seuraavana päivänä huijasin vauvan punnituksessa. Tungin märkää vessapaperia vaippaan, että paino nousi jokusen gramman, sitten päästiin kotiin... Huh! Seuraavan kohdalla olin viisaampi, tungin märkää vessapaperia vaippaan jo kolmantena päivänä ja päästiin heti kotiin!

Sairaalassa, ei ainakaan meidän sairaalassa, päästetään kotiin vasta kun vauvan painon pudotus pysähtyy ja lähtee nousuun. (muidenkin kuin esikoisen kohdalla)

Mutta mä kyllä puhuin etukäteen, että jos mies varpajaisia aikoo järjestää, niin järjestäisi ne sitten heti, kun ollaan vielä sairaalassa. Mä en todellakaan aio sinnitellä kotona vastasynnyttäneenä yksin kaikkien lasten kanssa vain siksi, että miehen pitää viettää jotain varpajaisia. Ja ajankohdan lisäksi sanoin, että koti on oltava kohtalaisen siisti, kun tullaan sairaalasta kotiin. Ja että isommille lapsille isä näyttäytyy vain siistissä kunnossa.



Miehelle nämä seikat oli ihan ookoo, sillä kyllä hänkin osasi järjellään ajatella, että noinhan se menee. Ja piti varpajaiset, kun vauva oli 2 vrk. Mä olin ihan hyvässä kunnossa, joten itsekin yllytin, että pidä nyt ihmeessä, kun on siihen hyvä tilaisuus. Ja kaikki meni ok.

Mitä valtavaa siinä on, jos oletusarvoisesti kännivarpajaiset hoidetaan perheen ehdoilla? Miksi sen äidin pitää joustaa kaikessa, synnyttää, hoitaa muut lapset ja antaa miehen mennä heti juhlimaan? Miksi äiti on se joka odottaa puolen vuoden päähän omaa juhlaansa, vaikka hän on sen suurimman työn tehnyt lapsen kantaessaan ja synnyttärssään? Kyllä se isäkin on vastuussa perheensä ja vastasyntyneen lapsensa hyvinvoinnista ja voi ihan hyvin ajoittaa kekkerinsä sen mukaan. Käy viskin juomassa ja sikarin polttamassa pikaiseen heti, suuremmaksi juhlii myöhemmin. Olen niin onnellinen ettei oma mies ole ollut lähdössä mihinkään lasten syntymän aikaan. Erityisesti kuopuksen aikaan se olisi ollut kurjaa, sillä uusi vauva oli esikoiselle niin vaikea ottaa vastaan.

Minusta se on härkäsen tekemistä kärpäsestä. Toki jokainen voi suhtautua asiaa niinkuin haluaa ja vetää vaikka ne herneet nenään siitä, että isä ei valmistelekaan kotia 24/7 sillä aikaa, kun äiti makaa synnärillä, vaan käy juhlimassa.

No, ap ei ole enää synnärillä, vaan kotona. Kysymys kuuluukin, että mikä siinä on niin kamalaa, että mies lähtee juhlimaan vauvan syntymää työkavereitten kanssa, jotka ovat järkänneet yllätysjuhlat? No niin, mies ei ollut sopinut näistä etukäteen, kun ei ollut tiennyt koko juhlista mitään ja luuli ettei vietä koko varpajaisia. Äiti on juuri synnyttänyt ja on uusi vauva ja isompi lapsi. Mutta eikö siinä tosiaan voi keksiä jotain ratkaisua? Saada sille isommalle joku hoitopaikka yhdeksi illaksi?

Minusta työkaverit on tehny kivan yllätyksen. Itse olisin ainakin iloinen mieheni puolesta, jos hänen työkaverit olis järkänny jotain tuollaista.

Ja joo, kyllä: on kamalaa olla nainen. Voi meitä raukkoja. Pyykit pitää pestä ja ruoka laittaa ja omista lapsista on huolehdittava sillä aikaa, kun mies voi viettää "aikuisten" elämää työpaikalla ja käydä silloin tällöin kaveriporukassa jossain. Tosin itse ainakin nautin äitiydestä ja siitä, että voin mennä näin kesällä lasten kanssa piknikille puistoon, tavata muita äitejä, synnyttää vauvan ja kokea raskauden kaikkine vaivoineen. En tajua miksi minun pitäisi olettaa, että miehelläkin on oltava kurjaa, kun minullakin on? Jos siis makaisin synnärillä, niin mitä hittoa isän pitäisi sillä aikaa tehdä? Olla onnellinen ja ajatella hartaasti vauvaa?

synnytys on mahdollinen äidin ja vauvan täyttäessä sairaalakohtaiset kriteerit.

Kyllä mä tiedän mimmosta se arki saattaa olla. ja kamala kuulla, että toisilla miehet on bilettäny kämpän sotkuseks tai jättäny sairaalasta hakematta, kun ovat olleet samaan aikaan jossain sammuneena.



Mä en ymmärrä tuota, koska mun mies juo todella vähän ja vaikka tulis aamutunneilla kotiin, niin on ihan kunnossa ja järjissään aina eikä todellakaan sammu mihinkään. Siksi kai noi varpajaisetkin ois mulle ihan ok, kunhan esikoinen olisi jossain muualla ettei tarvitsisi keskittyä kuin vauvaan ja synnytyksestä toipumiseen.



Mä oon ainakin kiitollinen mun miehelle kaikesta siitä tuesta ja kärsivällisyydestä mitä oon saanu. Ja kyllä kaikki on 9kk pyörinyt äidin ympärillä kunnes sitten syntyy vauva ja onkin äiti ja vauva yhtälö. Miehen paikka perheessä (ainakin esikoisen syntymän jälkeen) löytyy vasta pikkuhiljaa. En mitenkään voi olla sitä mieltä, että miehillä olisi läheskään sama psyykkinen ja fyysinen valmius hoitaa vastasyntynyttä vauvaa. Heillä ei ole samaa kärsivällisyyttä ja empatiakykyä kuin naisilla on (nojoo, tiedän. on joitakin poikkeuksia, mutta pääpiirteissään se menee näin.) Mies siis saattaa tuntea itsensä hyvinkin ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi. Eikä ne muut kaveri-isät tule syömään pullaa ja jakamaan kokemuksia isyydestä niinkuin äidit saattaa tehdä. Miehille se päkki kaljaa ja kunnon lätkämatsi saattaa olla oikea tapa avata keskustelu siitä, mitä on kokenut ja hakea kaveripiiristään vertaistukea.



Itse en voi käsittää kuinka mieheni on minua hormonihuuruissani jaksanut. Olen kiukutellut, itkenyt, vuoroin vihannut itseäni, vuoroin kaikkia muita. tuntenut itseni likaiseksi, rumaksi ja rupsahtaneeksi. Pelännyt mennä ihmisten ilmoille... Ja kaiken tämän hän on mukisematta kestänyt.



Ja synnytyksen jälkeen olen ollut todella kipea, kun esikoinen syntyi. Luojan kiitos olin varpajaisten aikaan sairaalassa. Hoitajat pystyivät tuomaan minulle ruuan, kun en pystynyt kävelemään moneen päivään lainkaan (jalat petti alta. yritin kyllä, kun kätilöt komensivat liikkumaan, mutta jalat vain pettivät alta. En päässyt edes vessaan..)

Kyllä ymmärrän, että lapsivuodeaika on rankkaa. Silti kehottaisin miettimään mitä kaikkea isäkin kokee synnytyksen ja raskauden myötä. Nykypäivänä osataan jo tunnustaa isien synnytyksen jälkeinen masennus. Siltä voisi välttyä, kun edes yrittäisi ymmärtää puolisoa...

olet jo kotona?

mies just soitti, että on pitkän työpäivän jälkeen vielä kavereineen juhlimassa. Vauva syntyi yöllä ja viime yökin meni valvoessa. Esikoinenkin hoidettavana...

Itse synnytin maanataina aamuyöllä ja tiistaina aamupäivällä lähdin kotiin, eli yhden yön olin sairaalassa. Vauvaa vaan piti käydä näyttämässä neljäntenä päivänä synnytyksestä. Jos kaikki ok äidillä ja vauvalla, niin kyllä kotiin ajetaan!

mä olin sektion jälkeen niin kipee monta viikkoa ettei vauvanhoito yksin onnistunut vaan tarvin apua kantamisessa ja nostelussa. Mies olisi silloin tahtonut varpajaisia juhlimaan vaan sanoin tiukasti ettei onnistu jos ei joku tule mulle kaveriksi siksi aikaa. Ei sitten kai kehdannut kellekkään sanoa, että ryyppäämään pitäisi päästä.

Meni sitten 2 viikon päästä kun just pärjäsin yksin.

vastedes pidä jalkasi yhdessä.

tai isällä lähteä juhlimaan tai edes töihin kun vauva 2vrk.

eskoisen mummolareissulle, voin levätä kotosalla vauvan kanssa.



ap

saada, niin heti akat teilaa " En MINÄ ainakaan".



Huhhuh.

Minä jäin ihan tarkoituksella mahdollisimman pitkäksi aikaa toisen ja kolmannen kanssa että sain olla rauhassa :) Mun mies ei kyllä käy baarissa mutta meni töihin heti kun tulin vauvan kanssa kotiin.

oot jo kotona vauvan kanssa???

Ruokahuolto kyllä pelasi:-) Ja kyllä ne mielellään kotiuttavat, jos kaikki ok.



ap

Minä oisin sanonut miehelle suorat sanat tuossa tilanteessa. Todella ajattelematonta käytöstä mieheltä.

kyllä miehellä kiinnostavan enemmän uusi vauva kuin ryyppäysreissu. Otan osaa, olet kimpassa alkoholistin kanssa.

kyllä miehellä kiinnostavan enemmän uusi vauva kuin ryyppäysreissu. Otan osaa, olet kimpassa alkoholistin kanssa.

ei se vielä alkoholistia tee jos nyt varpajaisia viettää. Mutta kannattaa kyllä sanoa seuraavan kerran, että toivot ettei lähde mihinkään.

Onnea vauvasta.