Epäilettekö koskaan välittyykö rakkautenne lapsellenne?
Eli mietittekö sitä tunteeko lapsenne itsensä rakastetuksi? Minä mietin, ja sitten mietin onko tämä yleistä vai oire jostain hälyttävästä.
Taustaksi sen verran, että oma äitisuhteeni on hyvinkin etäinen, ja pelkään toistavani sukupolvien ketjua vaikka tiedän että haluan toimia toisin. Voiko ketju olla niin vahva ettei siitä pääse eroon vaikka tiedostaisi asian, ja yrittäisi toimia toisin?
Mistä tiedätte että lapsenne tuntee itsensä rakastetuksi, ja minkä ikäinen lapsesi on? Erityisesti pienten kohdalla kiinnostaisi.
Kommentit (3)
en epäitöinyt lainkaan ja edelleen olen varma, että ovat tunteneet itsensä rakstetuiksi, aina.
Nuoremman kohdalla en enää ole niin varma enää, on nyt 10v ja erittäin temperamenttinen pakkaus, hitsataan yhteen ja erikseen aivan liian usein, ja joskus luulen, että olettaa minun suorastaan vihaavan häntä, tai etten ole ylpeä, tai haluaisin hänen muuttuvan, jota kyllä haluaisinkin...
meillä on tapana kertoa se rakkaus. Siis ihan joka päivä. Sen lisäksi sylitellään, suukotellaan ja halataan paljon.
Eikö kellään ole sanottavaa tähän asiaan? Nostan itse jos joku vastaisi.
Ap.