lapsellani ei ole yhtään oikeaa ystävää

oletteko kutsuneet luokkakavereita ym. kotiin?

Koulussa on heittopussi ja varakaveri. Vaikka joku olisi ollut kylässä edellisenä päivänä, seuraavana voi olla ettei lapseni kelpaa koulussa seuraan jne. Joten itse olen lakannut yrittämästä. Ei ystäviä voi ostaa.

ap.

oletteko kutsuneet luokkakavereita ym. kotiin?

Jos lapsi itse kaipaisi seuraa kuitenkin

Entäpä jos ei? Kyllä niitä ystäviä jostain löytyy, jos tarve vaatii. Näkeekö hän edes sukulaisia joskus? Jos siellä olisi suunnilleen samanikäisiä lapsia -> on vähän niin kuin pakko olla kaveri, sillä suku on pahin.

eli lapseni kelpaa kaveriksi kaikille, kun ei heillä ole muita kavereita paikalla

mut kun kun ne bestikset on paikalla, ei lapseni seura kelpaa....



pahalta tuntuu, todella pahalta...

olen yrittänyt kaikkeni, joten ymmärään sua ap





missäpäin asutte ?

ollut koko kouluajan. Sitä ennen oli paljon pihakavereita ja tarhakavereitakin, mutta kun koulut alkoivat, kaikki muuttui ihan hetkessä. Luokassa on pariton määrä poikia ja melko yllättävää, niin pojat pariutuivat, vaikka isommassa lössissä välitunteja viettävät, niin koulun jälkeen on se yksi kaveri ainoastaa, johtuu tietty siitä, että kenenkään luokse ei pääse kuin 1 kaveri kerrallaan, joten omani jäi porukasta yksin.

Nämä on usein näitä kilttejä ja vähän tylsiä tyyppejä. Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin. Niin ikävää kuin se onkin.

pahalta tuntuu, todella pahalta...

olen yrittänyt kaikkeni, joten ymmärään sua ap

missäpäin asutte ?

Vai rimputteleeko vaan sitkeästi toisten ovikelloja vaikka tulee pakit joka kerta?

Itse olen lapselle sanonut ettei hakisi tätä ilkeilevää saman luokan tyyppiä enää. Joka kerta jos sillä on joku kaveri huudetaan että häivy,ei me olla sun kans. Lapseni on ilm. niin epätoivoinen että olisi mieluummin vaikka kiusattavana kuin yksin.

ap

ollut koko kouluajan. Sitä ennen oli paljon pihakavereita ja tarhakavereitakin, mutta kun koulut alkoivat, kaikki muuttui ihan hetkessä. Luokassa on pariton määrä poikia ja melko yllättävää, niin pojat pariutuivat, vaikka isommassa lössissä välitunteja viettävät, niin koulun jälkeen on se yksi kaveri ainoastaa, johtuu tietty siitä, että kenenkään luokse ei pääse kuin 1 kaveri kerrallaan, joten omani jäi porukasta yksin.

Vai rimputteleeko vaan sitkeästi toisten ovikelloja vaikka tulee pakit joka kerta? Itse olen lapselle sanonut ettei hakisi tätä ilkeilevää saman luokan tyyppiä enää. Joka kerta jos sillä on joku kaveri huudetaan että häivy,ei me olla sun kans. Lapseni on ilm. niin epätoivoinen että olisi mieluummin vaikka kiusattavana kuin yksin. ap

ollut koko kouluajan. Sitä ennen oli paljon pihakavereita ja tarhakavereitakin, mutta kun koulut alkoivat, kaikki muuttui ihan hetkessä. Luokassa on pariton määrä poikia ja melko yllättävää, niin pojat pariutuivat, vaikka isommassa lössissä välitunteja viettävät, niin koulun jälkeen on se yksi kaveri ainoastaa, johtuu tietty siitä, että kenenkään luokse ei pääse kuin 1 kaveri kerrallaan, joten omani jäi porukasta yksin.

siis eikö vanhemmat puutu tuollaiseen käytökseen, itse ainakin puutun heti!

"Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin. Niin ikävää kuin se onkin."



Tuokin on niin totta, joten kaveriporukasta jäävällä lapsella ei välttämättä ole heikot sosiaaliset taidot.



Riittää, että on kasvatus jossa a) sovituista asioita pidetään kiinni b) kaveria ei petetä esim. niin että kun puhelimessa tulee parempi tarjous toiselta kaverilta niin tämä jonka kanssa ensin ollaan, jätetään kuin nalli kalliolle.



Näillä kahdella asialla a:lla ja b:llä kaikkoaa keskivertolissut ympäriltä.

Olin itse tuollainen varakaveri, ja muistot siitä vaikuttivat elämääni pitkään lähes aikuisikään saakka.

Muutto kyllä auttoi, elämä oli aivan erilaista, kun olinkin yhtäkkiä hyväksytty.

sai liian monta kolhua aiemmin. Kaipaa kovasti omaa kaveria. Eli tätä tuskaa lievitämme touhuamalla paljon erilaisia asioita yhdessä, onneksi muutaman kerran vuodessa tapaamme vanhaa ystävääni, jolla on samanikäinen poika, ja viihtyvät hyvin yhdessä, ne tapaamiset pelastavat oloa pitkäksi aikaa, vaikka toisaalta myös pahentavat sitä oloa...



-7-

Meillä ainakin nämä asiat ovat vaikuttaneet, eli jos olisin tiennyt näin käyvän, olisin ostanut lapselleni kaikki pelit ja vehkeet heti pyydettyään, aiemminkin, en olisi vaatinut käyttäytymään fiksusti jne.



-7-

"Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin. Niin ikävää kuin se onkin." Tuokin on niin totta, joten kaveriporukasta jäävällä lapsella ei välttämättä ole heikot sosiaaliset taidot. Riittää, että on kasvatus jossa a) sovituista asioita pidetään kiinni b) kaveria ei petetä esim. niin että kun puhelimessa tulee parempi tarjous toiselta kaverilta niin tämä jonka kanssa ensin ollaan, jätetään kuin nalli kalliolle. Näillä kahdella asialla a:lla ja b:llä kaikkoaa keskivertolissut ympäriltä.

kasvatettu lapsi ei valitettavasti nyky elämääs pärjää

meillä siis tuo sama tilanne on

mutta minusta on parempi kasvattaa lapsesta hyvä ihminen kuin kiero luuseri

eli ap hae lapsellesi hyviä harrastuksia koulunjälkeen illoiksi, mistä on kiinnostunut?

sieltä varmaan löytyy myös niitä samoista asioista kiinnostuneit kavereitakin sitten

älkää masentuko , kyllä se siitä....

Pitää sovituista lupauksista kiinni jne. Eli nyt selvis miksi keskivertolissut on kadonneet ympäriltä.

Jopa niin, että tämän kiusaajapoika samalta luokalta on päässyt pojan leikkeihin mukaan kun yksi harrastuskaveri on ollut meillä välillä kylässä. Ei aja edes sitä kiusaajaa pois, vaikka hän tulee paikalle vain silloin kun poikani kanssa on joku muu joka vaikuttaa kiinnostavalta. Liian kiltti, aivan liian kiltti:(

t.ap

joten kaveriporukasta jäävällä lapsella ei välttämättä ole heikot sosiaaliset taidot.

Riittää, että on kasvatus jossa a) sovituista asioita pidetään kiinni b) kaveria ei petetä esim. niin että kun puhelimessa tulee parempi tarjous toiselta kaverilta niin tämä jonka kanssa ensin ollaan, jätetään kuin nalli kalliolle.

Näillä kahdella asialla a:lla ja b:llä kaikkoaa keskivertolissut ympäriltä.

pääsee lopulta sinnikkyydelöä osaksi kaveripiirejä. Tiedän myös tällaisia tapauksia. Outoa kyllä, liika itsetietoisuus ja toisten tilan kunnioittaminen ei ole kannattavaa. Eli sinnikkäästi vaan pyydätte kavereita kylään. Ei myöskään sitten kynnys kasva liian kovaksi tehdä niin,

Itse myös oikeasti lahjoisin niitä lapsia, aina kun tulisivat kylään antaisin jotain palkintoja tms. Pienempi paha se on kuin että kokee itsensä hyljätyksi jatkuvasti.

Vai rimputteleeko vaan sitkeästi toisten ovikelloja vaikka tulee pakit joka kerta?

Itse olen lapselle sanonut ettei hakisi tätä ilkeilevää saman luokan tyyppiä enää. Joka kerta jos sillä on joku kaveri huudetaan että häivy,ei me olla sun kans. Lapseni on ilm. niin epätoivoinen että olisi mieluummin vaikka kiusattavana kuin yksin.

ap

ollut koko kouluajan. Sitä ennen oli paljon pihakavereita ja tarhakavereitakin, mutta kun koulut alkoivat, kaikki muuttui ihan hetkessä. Luokassa on pariton määrä poikia ja melko yllättävää, niin pojat pariutuivat, vaikka isommassa lössissä välitunteja viettävät, niin koulun jälkeen on se yksi kaveri ainoastaa, johtuu tietty siitä, että kenenkään luokse ei pääse kuin 1 kaveri kerrallaan, joten omani jäi porukasta yksin.

Ei johdu kaverien puute hyvästä kasvatuksesta. En ymmärrä miten teillä niin huono itsetunto, että pitää vikoja etsimällä etsiä muista. Ystävällisillä lapsilla on kavereita. Myöskin hyvin kasvatetuilla on kavereita. Reiluilla on kavereita jne.



Joskus syynä voi olla lapsen "tylsyys". Eli ei keksi mitään mistä saisi muut kiinnostumaan eikä innostu tarpeeksi muiden ehdotuksista.



Räyhääjä siirtyy muille kakkoskaveriksi ja pomottajaa aletaan karttaa. Varsinkin tytöillä myös valittaminen joka asiasta karsii kavereita.

pääsee lopulta sinnikkyydelöä osaksi kaveripiirejä. Tiedän myös tällaisia tapauksia. Outoa kyllä, liika itsetietoisuus ja toisten tilan kunnioittaminen ei ole kannattavaa. Eli sinnikkäästi vaan pyydätte kavereita kylään. Ei myöskään sitten kynnys kasva liian kovaksi tehdä niin, Itse myös oikeasti lahjoisin niitä lapsia, aina kun tulisivat kylään antaisin jotain palkintoja tms. Pienempi paha se on kuin että kokee itsensä hyljätyksi jatkuvasti.

Vai rimputteleeko vaan sitkeästi toisten ovikelloja vaikka tulee pakit joka kerta? Itse olen lapselle sanonut ettei hakisi tätä ilkeilevää saman luokan tyyppiä enää. Joka kerta jos sillä on joku kaveri huudetaan että häivy,ei me olla sun kans. Lapseni on ilm. niin epätoivoinen että olisi mieluummin vaikka kiusattavana kuin yksin. ap

ollut koko kouluajan. Sitä ennen oli paljon pihakavereita ja tarhakavereitakin, mutta kun koulut alkoivat, kaikki muuttui ihan hetkessä. Luokassa on pariton määrä poikia ja melko yllättävää, niin pojat pariutuivat, vaikka isommassa lössissä välitunteja viettävät, niin koulun jälkeen on se yksi kaveri ainoastaa, johtuu tietty siitä, että kenenkään luokse ei pääse kuin 1 kaveri kerrallaan, joten omani jäi porukasta yksin.

miten lahjoisit ???????

entä kun se kaveri on meillä ja ryntääkin toinen kaveri hakeen sen pois??

mites sitten tehdään? näin täällä taphatuu kaiken aikaa, kun lapsellani on kaveri niin sit tulee toinen lapsi ja hakee sen pois, houkuttelee jollain ja lapseni jää kuin nalli kalliolle ! miten toimisitte ??

sama tilanne, mutta häntä myös kiusattiinkin lisäksi. Onneksi luokalle on tullut 3 uutta tyttöä, joiden kanssa on nyt mitä parhaimmat ystävät. Eli tilanne elää ja muuttuu lasten kesken.

Vaikuttaa että olette kasvattaneet lapsianne. Ovat paremmin muita huomioivia ja ehkä vähän ikäistään kypsempiä korvien välistä. Ei se nyt aikuisuutta ajatellen voi olla huono asia.



En usko että lapsenne edes viihtyisivät enää epäreilujen keskivertolissujen kanssa, jotka on tänään tätä ja huomenna jotain muuta. Koska lapsi jolle on opetettu tapoja ja inhimillisyytt kokee tuollaisen niin epäreiluna ja dorkana, ettei pitkään tuollaista katsele.

En osaa sanoa muuta kuin että voimahalaus teille kaikille!

"Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin. Niin ikävää kuin se onkin." Tuokin on niin totta, joten kaveriporukasta jäävällä lapsella ei välttämättä ole heikot sosiaaliset taidot. Riittää, että on kasvatus jossa a) sovituista asioita pidetään kiinni b) kaveria ei petetä esim. niin että kun puhelimessa tulee parempi tarjous toiselta kaverilta niin tämä jonka kanssa ensin ollaan, jätetään kuin nalli kalliolle. Näillä kahdella asialla a:lla ja b:llä kaikkoaa keskivertolissut ympäriltä.

kasvatettu lapsi ei valitettavasti nyky elämääs pärjää

meillä siis tuo sama tilanne on

mutta minusta on parempi kasvattaa lapsesta hyvä ihminen kuin kiero luuseri

eli ap hae lapsellesi hyviä harrastuksia koulunjälkeen illoiksi, mistä on kiinnostunut?

sieltä varmaan löytyy myös niitä samoista asioista kiinnostuneit kavereitakin sitten

älkää masentuko , kyllä se siitä....

mutta hän ei näytä kovasti kaipaavan kavereita. Leikkii mielellään itsekseen tai pari vuotta nuoremman veljen kanssa. Tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa ja on luokassaan valittu kaveriksi, joka on kaikille ystävällinen. Eli häneen suhtaudutaan ihan hyvin mutta ehkei hän itse ole niin kovin aloitteellinen vaan viihtyy hyvin myös itsekseen. Viime päivinä häntä on jopa pari kertaa käyty hakemassa leikkimään, kun ovat olleet paljon ulkona ja siellä keksineet jotain yhteistä tekemistä. Mutta en ole pitänyt kaverin puuttumista vaikeana, kun poika ei näytä siitä kovin välittävän. Ja meidän poika on myös ns. kasvatettu eikä ole saanut haahuilla pitkin pihoja yötä myöten leikki-ikäisestä (ja siksi jäänyt ainakin oman taloyhtiön lapsiporukoiden ulkopuolelle...).