Lue keskustelun säännöt.
AAARGH mä en kestä 3- vuotiaita!
26.04.2011 |
Järkyttävä meno koko ajan.
Samalla kun yritän tehdä jotain, tai ihan sama, vaikka yrittäis olla tekemättä, lapsi kerkiää koko ajan joka paikkaan ja touhottaa jotakin (kiellettyä, vaarallista tai sotkevaa) miltei jatkuvasti.
Siis esim. laitan keittiössä aamukahvia. Sillä aikaa kun lasken vettä kahvipannuun, lapsi raahaa tuolia kiivetäkseen laittamaan poroja kahvinkeittimeen. Keskeytän veden laskemisen, irrotan lapsen kädet tuolista ja nostan tuolin takaisin pöydän ääreen. Tällä välillä lapsi jo on sitten kiipeämässä laatikoiden kahvoja pitkin kahvinkeittimen luo. Menen nostamaan lapsen pois laatikoiden kimpusta ja yritän saada hänen huomiota veden laskemiseen "laitetaanpas tätä vettä pannuun että saatais sitä kahvia" no saan veden laskettua ja menen kaatamaan vettä kahvipannuun, lapsi raahaa taas tuolia keittiönpöydän äärestä, tällä kertaa yrittää päästä hanan luo ja haluaisi "tiskata". Kaadan veden keittimeen ja taas nostan tuolin paikalleen ja lapsen sen kimpusta.
Sitten yritän laittaa poroja kahvinsuodattimeen, tällä välin lapsi avaa jo jääkaapin ovea ja nopeasti vetäisee sieltä maitopurkin "kattaakseen pöytää" tosin sillä seurauksella että maitopurkki kaatuu. Mulle rätti käteen ja ryhdyn siivoamaan maitoa lattialta, poika raahaa taas tuolia jatkaakseen kahvinporojen laittoa, joka multa jäi kesken... taas mä raahan tuolia takaisin ja otan pojan syliin että laitetaanpas ne porot yhdessä suodattimeen..
Poika "auttaa" salamannopealla liikkeellä jolloin porot kahvimitasta on lattialla. Jatkan silti porojen laittoa ja vihdoin saan keittimen päälle.
Sitten muksu pois sylistä ja ryhdyn lakasemaan kahvinporoja lattialta. Poika "siivoaa myös", levittelee poroja käsin ympäri lattiaa.
Seuraavaksi menen pesemään pojan käsiä. Roikotan poikaa hanan äärellä ja toisella kädellä pesen hänen käsiään. Poika ennättää koskemaan lavuaarin vieressä olevaan käsisuihkuun, joka valitettavasti osoittaa muhun, ja saan ryöpyn vettä päälleni. Onneksi tajuan sulkea hanan nopeasti eli en joudu kauheasti kuivaamaan lattiaa. Tällä välin poika on jo kipittänyt keittiöön raahaamaan tuolia, on menossa kaatamaan kahvia...
...sama meno jatkuu koko päivän!
Kun ollaan ulkona esim. kävelemässä, poika tekee salamannopeita hyökkäyksiä autotielle, kun näkee jotain kiinnostavaa. Minä kiljun ja juoksen perässä. Käsken pitää kädestä kiinni mutta tästähän poika suuttuu, heittäytyy selälleen huutamaan. Nostan lapsen syliin ja totean että ulkoilut on nyt ulkoiltu ja takas sisälle, siellä ainakin pysyt hengissä paremmin.
Lapsi huutaa koko matkan ja venkoilee sylissä, että tahtoo kävellä ja katsella autoja.
Sisällä taas meno jatkuu, poika menee edes takaisin, ehtii tehdä tuhoja jo vaikka olen metrin säteellä (kuten kahvinkeitto-esimerkissäni) mutta arvatkaapa, mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua sillä välin, kun olen esim. ollut pissalla tai isommalla hädällä, tai ripustanut pyykkiä kodinhoitohuoneessa tms.
Siitä huolimatta, että joka ikisessä kaapissa on lapsilukot (joihin vaan jotenkuten saa) ja tavarat on nosteltu ylös jne.
En usko että poikani silti mikään adhd on, nimittäin lapsella on onneksi myös rauhalliset hetkensä, kun istuu ihan hiljaa keskittyneenä sylissäni ja katsotaan jotain lastenohjelmaa.
Mutta tää on ihan järkyttävää.
En olis uskonut, että lasten vahtimisessa on NÄIN kauhea homma.
Mun päivät on ihan jatkuvaa hyökkimistä lapsen perässä, täpäriä tilanteita ja sydämentykytyksiä, sotkujen siivoamista, hermojen menettämisiä näiden johdosta..
Meille ei IKINÄ tule toista lasta.
Kommentit (43)
Kahvin voi virittää illalla keittimeen ja antaa aamulla sen tekemistä vailla olevan 3-vuotiaan painaa aamulla nappia,oikein kiva kun kolmevuotias nostelee pyykkejä kaverina itse säästää selkää,ja 3-vuotiaskin osallistuu ihan leikkien kotihommiin,wc reissuille saa varmasti mukaan kun keksii jonkun vesileikkipisteen vaik pesuvatiin ,voi siellä sitten harjotella sitä kahvin keittoa,eihän se kolmevuotias kuin ole utelias ja halukas tekemään uusia asioita ja protestoi teoillaan kun tylsää..näin ainakin meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuosta tekstistä saa sellaisen kuvan, ettet kertaakaan kiellä lasta tekemästä pahojaan? Jos joka kerta sanot ei, kun tekee jotain pahaa, ja kehut, kun tekee oikein, ei ole enää väliä montako kertaa tekee pahojaan, koska jokainen kerta on hänelle opetustilanne, ja loppujen lopuksi hän oppii mitä voi tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Aikaa se voi viedä, ja varmasti viekin, mutta se palkitsee =)
tekevänsä 3-vuotiaidensa kanssa askarteluja ja kivoja retkiä ulkona, mä en ikinä pystyis tekemään mitään tuollaista ton hössön pojan kanssa... kokeiltu on.
ap
Miten tuosta tekstistä saa sellaisen kuvan, ettet kertaakaan kiellä lasta tekemästä pahojaan? Jos joka kerta sanot ei, kun tekee jotain pahaa, ja kehut, kun tekee oikein, ei ole enää väliä montako kertaa tekee pahojaan, koska jokainen kerta on hänelle opetustilanne, ja loppujen lopuksi hän oppii mitä voi tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Aikaa se voi viedä, ja varmasti viekin, mutta se palkitsee =)
pidin sitä niin itsestäänselvyytenä, että en tietenkään erikseen kirjoittanut että kiellän poikaa :D
Laskeudun ihan hänen tasolleen, otan katsekontaktin ja sanon tiukasti että EI, EI SAA.
Mutta pah, siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä, vaikka kasvatusoppaiden mukaan "kun vaan jaksaa olla johdonmukainen, tuloksia näkyy.." ai milloin, sitten kun lapsi on 18 v.?!
ap
meidän kolmevuotias on jo ihanan "järkevä" verrattuna tuohon tosissaan joka paikkaan ehtivään ja kiipeävään puolitoistavuotiaaseen. Tosin hän on jo lähempänä neljää vuotta ja on kovasti rauhoittunut viimeisen puolen vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on nyt 3v poika ja sen kanssa meno on vähän tollasta. Eikä se usko mitään kieltoja. Mutta meillä on myös kaksi vanhempaa tyttöä enkä muista että olis ollu ihan tälläistä. Uhmaikä oli kuitenkin, toisella varsinkin, muttei ihan päätöntä menoa niinkuin pojalla välillä. Ja kun meillä on noi tytöt ei poikakaan ihan kerkiä mitään pahaa tekeen kun aina on joku näkemässä vaikka kävisin sitten vessassa.
meidän kolmevuotias on jo ihanan "järkevä" verrattuna tuohon tosissaan joka paikkaan ehtivään ja kiipeävään puolitoistavuotiaaseen. Tosin hän on jo lähempänä neljää vuotta ja on kovasti rauhoittunut viimeisen puolen vuoden aikana.
kans neljänteen ikävuoteen mennessä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahvinkeittoa sellaiseksi tilanteeksi että poikasi saa esim laittaa sitten kahvinkittimen päälle, kun olet kaiken laittanut valmiiksi. Meillä nämä ovat tärkeitä tehtäviä kun ensin odottaa että äiti laittaa kahvit, pyykit yms valmiiksi ja lapsi saa laittaa koneen päälle. Ei joka asiaa tarvitsekaan kieltää.
Olen huomannut että mitä enemmän itse hermostuu, sitä enemmän se lapsi tuntuu säheltävän...
kahvinkeittoa sellaiseksi tilanteeksi että poikasi saa esim laittaa sitten kahvinkittimen päälle, kun olet kaiken laittanut valmiiksi. Meillä nämä ovat tärkeitä tehtäviä kun ensin odottaa että äiti laittaa kahvit, pyykit yms valmiiksi ja lapsi saa laittaa koneen päälle. Ei joka asiaa tarvitsekaan kieltää.
Olen huomannut että mitä enemmän itse hermostuu, sitä enemmän se lapsi tuntuu säheltävän...
sitten saisi painaa nappia.. voin kertoa että luulosi on väärä :D
Se ei todellakaan osaa/pysty odottamaan rauhassa paikoillaan hetken vertaa.
Ja meillä lapsi säheltää aamusta iltaan, olin hermostunut tai en. Yleensä aina iltapäivään asti olen rauhallinen, sen jälkeen väsyn ja hermoilen, mutta lapsi säheltää ihan yhtäpaljon oli vuorokauden aika mikä tahansa (paitsi yöllä tietty nukkuu, onneks!)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kuopus on täysin mahdoton. Juurikin 3-vuotias ja mitään ei usko, ei mitään.
JAtkuvaa karkailua, juoksemista, kaiken kielletyn tekemistä. Kaiken sen lisäksi hajottaa kaiken! Kun hänellä menee hermo (monta kertaa päivässä) niin tavarat saa kyytiä. Paiskoo kaukosäätimiä telkkua päin, hakkaa oksalla lasiovea, heittelee astioita muita kohti jne jne.
Ja rikkoo tahallaan kaikki lelut. Yhtään lelua ei tuolta pojalta jää kiertoon :) Kaikki säleiksi, yleensä alle puolen tunnin.
Nyt annoin lapsille asvalttiliidut. Tämä kuopus kesti maahan piirtämistä hetken, kunnes päätti että talon seinään ja juuri petsatulle terassin lattialle on mukavampi piirtää. Kiellän, kiellän, kiellän, selitän, sitten uudestaan jne jne. Poika ei anna liitua, otan sen hänen kädestään väkisin, suuttuu ja heittäytyy, sitten hakee veljeltään liidut ja paiskaa ne maahan säpäleiksi.
Sitten juoksee tielle, sitten ojaan, sitten potkaisee pallon autoon päin, sitten uittaa istutukset vedessä, kiipeää tikkaille ja sitä rataa. Tuota lasta täytyy vahtia joka ikinen sekunti.
Joo, ja tiedän että läheskään kaikki lapset eivät ole sellaisia. Mutta minua aina muistutetaan että näistä voimakkaista ja aktiivisista lapsista tulee jotain hyvin suurta ja merkittävää ;)
Meidän kuopus on täysin mahdoton. Juurikin 3-vuotias ja mitään ei usko, ei mitään.
JAtkuvaa karkailua, juoksemista, kaiken kielletyn tekemistä. Kaiken sen lisäksi hajottaa kaiken! Kun hänellä menee hermo (monta kertaa päivässä) niin tavarat saa kyytiä. Paiskoo kaukosäätimiä telkkua päin, hakkaa oksalla lasiovea, heittelee astioita muita kohti jne jne.
Ja rikkoo tahallaan kaikki lelut. Yhtään lelua ei tuolta pojalta jää kiertoon :) Kaikki säleiksi, yleensä alle puolen tunnin.
Nyt annoin lapsille asvalttiliidut. Tämä kuopus kesti maahan piirtämistä hetken, kunnes päätti että talon seinään ja juuri petsatulle terassin lattialle on mukavampi piirtää. Kiellän, kiellän, kiellän, selitän, sitten uudestaan jne jne. Poika ei anna liitua, otan sen hänen kädestään väkisin, suuttuu ja heittäytyy, sitten hakee veljeltään liidut ja paiskaa ne maahan säpäleiksi.
Sitten juoksee tielle, sitten ojaan, sitten potkaisee pallon autoon päin, sitten uittaa istutukset vedessä, kiipeää tikkaille ja sitä rataa. Tuota lasta täytyy vahtia joka ikinen sekunti.
Joo, ja tiedän että läheskään kaikki lapset eivät ole sellaisia. Mutta minua aina muistutetaan että näistä voimakkaista ja aktiivisista lapsista tulee jotain hyvin suurta ja merkittävää ;)
Kiitos sympatioista. Odotellaan sitten sitä suurta ja merkittävää... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on poika 3,5v ja tyttö 1v3kk ja tuo kuvailusi kuulosti paaaljon enemmän tän meidän yksivuotiaan kohellukselta. Kolmevuotias tuntuu aika paljon fiksummalta pienempään verrattuna, ymmärtää puhettakin ja osaa odottaa jne. :)
Että mites jos kuitenkin tekisit pikkusisaruksen lapsellesi niin jospa hänestä tulisikin yhtäkkiä iso ja järkevä? ;)
ne ajat, kun toivoit lasta... Tokene ja rauhoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on poika 3,5v ja tyttö 1v3kk ja tuo kuvailusi kuulosti paaaljon enemmän tän meidän yksivuotiaan kohellukselta. Kolmevuotias tuntuu aika paljon fiksummalta pienempään verrattuna, ymmärtää puhettakin ja osaa odottaa jne. :)
Että mites jos kuitenkin tekisit pikkusisaruksen lapsellesi niin jospa hänestä tulisikin yhtäkkiä iso ja järkevä? ;)
tosin nyt kun ikää on tullut lisää, on tullut myös nopeutta, älliä (uusia keinoja) ja voimaa lisää.. Yksivuotiaan perässä ehti paljon paremmin juosta, kun meno oli vielä hitaampaa. Nyt saa tosissaan juosta että ehtii esim. pelastaa auton alta kun on äkkirynnännyt jonnenkin, huh.
Ja poika kyllä ymmärtää puhetta ja puhuu itsekin hyvin, mutta ei se tunnu kyllä auttavan. Ja että osaisi odottaa.. mitä se on? :O :D
ap
ja se täyttää vasta kesällä kolme.
Nolottaa viedä sitä ihmisten ilmoille. Siinä missä toiset lapset pysyttelevät vanhempiensa lähellä, katselevat rauhallisina esityksiä tai askartelevat nätisti, tohottaa meidän poika ympäriinsä kuin päätön kana. Ikinä ei ollut meillä samaa ongelmaa vanhempien lasten kanssa.
Kauankohan tätä vielä kestää?
Meilläkin ollu joskus sellaista, mutta kun poika on hakenut rajoja ja on ollut n. 2 v. Ja toisaalta osa on ollut omatoimisuutta. Hmm, ymmärtääköhän poika, mitä kiellät ja miksi. Onkohan tuo rajojen hakemista vai mitä. Kannattaa ainakin koittaa pysäytellä jotenkin tuota menoa, että poika jäisi miettimään tekojaan. Ja sitten jäähypenkkiä tai muuta tiukkaa rangaistusta kehiin, jos poika ei usko. Kunnon kurinpalautusta!! Vähän kuulostaa, että sun pitäisi saada paremmin auktoriteetti haltuun..
En tiedä ap huomaatko lapsestasi kuinka paljon hän YRITTÄÄ.
Hän yrittää toimia kuten sinä toimit, koska ajattelee, että sillä saisi hyväksyntäsi. Toisaalta hän on pieni lapsi ja vielä täysin impulssiensa vietävissä.
Ja tekstistäsi loistaa läpi, että sinä et tajua lastasi, et ollenkaan. Sellaiset asiat, joita lapsesi yrittää tehdä periaatteessa jopa sinua miellyttääkseen, sinä tulkitset rasittavaksi pahanteoksi. Mutta kun ei se pieni ihminen vielä muuta osaa.
Miksi et tekisi asioita sen lapsen kanssa? Miksi hän ei saa keittää kahvia kanssasi? Tajuatko ollenkaan miten paljon helpommin asiat sujuisisvat, jos antaisit sen lapsen raahata sen tuolin siihen kahvinkeittimen viereen, ja antaisit hänen laittaa ne porot sinne sinun valvonnassasi? Kaadatte vedet sinne yhdessä, lapsi saa napsauttaa kahvinkeittmen päälle ja sitten vielä kehut päälle, kun osaa niin hienosti. Ja kas kummaa kun pari vuotta jaksat, sulla on 5-vuotias, joka keittää sulle sumpit tuosta vaan.
TUollaisella kasvatuksella mitä sä pidät lapsellasi on vaara kehittää uhmakkuushäiriö. Se tulee lapselle, joka ei pysty täyttämään itselleen aikuisten asettamia vaatimuksia, vaan kaikkiin yrityksiinsa vastataan negatiivisesti ja lytätään lasta.
Et varmasti tee tuota tahallasi, mutta tällä hetkellä sun "kasvatuksesi" on vahingollista lapsellesi. Jos lapsesi tekisi oikeasti pahojaan, eli satuttaisi, rikkoisi tahallaan tms. asia olisi eri. Sellainen pitääkin kitkeä ja ihan reippaasti.
Meillä on ap tuollainen 3-vuotias poika myös kotona. Pieni mies, joka on omatoimisempi kuin isoveljensä ( 8v ja 6v) yhteensä. Ja häntä täytyy vaan tukea siinä, koska se on niin olennainen osa hänen luonnettaan. Ja voi sitä ylpeyttä, kun oppii uuden homman, tai onnistuu jossain ( enemmän tai vähemmän hyvin) ja saa siitä kehut.
Meilläkin siis raahataan päivässä 10 kertaa tuolia milloin mitäkin kiipeilyä varten, yritetään itse kaataa 1,5l maitotölkistä maidot kuppiin jne jne jne. Tuon ikäinen lapsi tulee kuitenkin koko ajan taitavammaksi, ja meillä esim tuo toissapäivänä 3 täyttänyt osaa jo auttavasti voidella omat leipänsä... Muutenkin lapsen on helpompi hyväksyä ja ymmärtää ihan ehdottomat kiellot, kun ne eivät ole samalla viivalla tuollaisten pikkuasioiden kanssa, kuten maidon kaataminen tms. Eikä ne auttamisyrityksetkään ole sellaista sähläystä, kun lapsi tietää että häntä autetaan ja hän saa auttaa, kunhan kuuntelee ohjeita.
Tsemppiä teille ap. Ei meillekään varmaan olisi enempää lapsia tullut, jos tämä kolmonen olisi ollut esikoinen. Meidän kaksi ekaa poikaa ovat tosi kilttejä ja rauhallisia. Ja tämä pienin kuin pyörremyrsky. Mutta onneksi on tässä jo tullut niin paljon lapsia nähtyä, että tiedän ja tajuan miten paljon positiivista ja hyvää tällaisen tempperamentin lapsessa on. Kiltit ja hiljaiset ovat kivoja vanhemmille, mutta heidän pärjäämisestään kodin ulkopuolella saa aina olla vähän huolissaan. Ja sitten nämä vauhtiveikot ovat haastavia vanhemmille, mutta sen tietää, ettei heidän ylitseen kovin helposti maailmalla kävellä.
Meidän kuopus on täysin mahdoton. Juurikin 3-vuotias ja mitään ei usko, ei mitään.
JAtkuvaa karkailua, juoksemista, kaiken kielletyn tekemistä. Kaiken sen lisäksi hajottaa kaiken! Kun hänellä menee hermo (monta kertaa päivässä) niin tavarat saa kyytiä. Paiskoo kaukosäätimiä telkkua päin, hakkaa oksalla lasiovea, heittelee astioita muita kohti jne jne.
Ja rikkoo tahallaan kaikki lelut. Yhtään lelua ei tuolta pojalta jää kiertoon :) Kaikki säleiksi, yleensä alle puolen tunnin.
Nyt annoin lapsille asvalttiliidut. Tämä kuopus kesti maahan piirtämistä hetken, kunnes päätti että talon seinään ja juuri petsatulle terassin lattialle on mukavampi piirtää. Kiellän, kiellän, kiellän, selitän, sitten uudestaan jne jne. Poika ei anna liitua, otan sen hänen kädestään väkisin, suuttuu ja heittäytyy, sitten hakee veljeltään liidut ja paiskaa ne maahan säpäleiksi.
Sitten juoksee tielle, sitten ojaan, sitten potkaisee pallon autoon päin, sitten uittaa istutukset vedessä, kiipeää tikkaille ja sitä rataa. Tuota lasta täytyy vahtia joka ikinen sekunti.
Joo, ja tiedän että läheskään kaikki lapset eivät ole sellaisia. Mutta minua aina muistutetaan että näistä voimakkaista ja aktiivisista lapsista tulee jotain hyvin suurta ja merkittävää ;)
Pentusi päätyy korkeintaan vankilaan, jos et pikkasen ala pistää sille rajoja. Miksi se saa yhden tuhoteon jälkeen jatkaa riehumista ympäri pihoja?
Ei saatana millainen vässykkämamma siellä taas kirjoittelee. Sun lapsestasi tulee korkeintaan kunnon opettajien kauhu, jos et tuon parempaan pysty. Todennäköisesti sillä on myös todella turvaton olo, kun kukaan ei osaa järkevästi ja turvallisesti katkaista sen kohtauksia.
Katsopas vähän peiliin.
Itselläni on kolme lasta ja esikoiseni oli myös tuollainen villin oloinen lapsi. ADHD-diagnoosiakin tarjottiin jossain vaiheessa, mutten halunnut viedä mihinkään testeihin. Nyt jälkikäteen, kun lapseni ovat jo hieman isompia, tajuan että esikoisen käytös johtui osittain myös omasta käytöksestäni. Kielsin mutten kuitenkaan ollut tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen kielloissani. Kirjoituksestasi tulee mieleen jotenkin että oletko kuitenkaan tarpeeksi tiukka tai huomaako lapsi että olet tosissasi?! Tunnen myös perheen jolla on riehuva lapsi ja aivan selvästi riehuminen johtuu kieltojen ja rajojen puutteesta.