Lue keskustelun säännöt.
AAARGH mä en kestä 3- vuotiaita!
26.04.2011 |
Järkyttävä meno koko ajan.
Samalla kun yritän tehdä jotain, tai ihan sama, vaikka yrittäis olla tekemättä, lapsi kerkiää koko ajan joka paikkaan ja touhottaa jotakin (kiellettyä, vaarallista tai sotkevaa) miltei jatkuvasti.
Siis esim. laitan keittiössä aamukahvia. Sillä aikaa kun lasken vettä kahvipannuun, lapsi raahaa tuolia kiivetäkseen laittamaan poroja kahvinkeittimeen. Keskeytän veden laskemisen, irrotan lapsen kädet tuolista ja nostan tuolin takaisin pöydän ääreen. Tällä välillä lapsi jo on sitten kiipeämässä laatikoiden kahvoja pitkin kahvinkeittimen luo. Menen nostamaan lapsen pois laatikoiden kimpusta ja yritän saada hänen huomiota veden laskemiseen "laitetaanpas tätä vettä pannuun että saatais sitä kahvia" no saan veden laskettua ja menen kaatamaan vettä kahvipannuun, lapsi raahaa taas tuolia keittiönpöydän äärestä, tällä kertaa yrittää päästä hanan luo ja haluaisi "tiskata". Kaadan veden keittimeen ja taas nostan tuolin paikalleen ja lapsen sen kimpusta.
Sitten yritän laittaa poroja kahvinsuodattimeen, tällä välin lapsi avaa jo jääkaapin ovea ja nopeasti vetäisee sieltä maitopurkin "kattaakseen pöytää" tosin sillä seurauksella että maitopurkki kaatuu. Mulle rätti käteen ja ryhdyn siivoamaan maitoa lattialta, poika raahaa taas tuolia jatkaakseen kahvinporojen laittoa, joka multa jäi kesken... taas mä raahan tuolia takaisin ja otan pojan syliin että laitetaanpas ne porot yhdessä suodattimeen..
Poika "auttaa" salamannopealla liikkeellä jolloin porot kahvimitasta on lattialla. Jatkan silti porojen laittoa ja vihdoin saan keittimen päälle.
Sitten muksu pois sylistä ja ryhdyn lakasemaan kahvinporoja lattialta. Poika "siivoaa myös", levittelee poroja käsin ympäri lattiaa.
Seuraavaksi menen pesemään pojan käsiä. Roikotan poikaa hanan äärellä ja toisella kädellä pesen hänen käsiään. Poika ennättää koskemaan lavuaarin vieressä olevaan käsisuihkuun, joka valitettavasti osoittaa muhun, ja saan ryöpyn vettä päälleni. Onneksi tajuan sulkea hanan nopeasti eli en joudu kauheasti kuivaamaan lattiaa. Tällä välin poika on jo kipittänyt keittiöön raahaamaan tuolia, on menossa kaatamaan kahvia...
...sama meno jatkuu koko päivän!
Kun ollaan ulkona esim. kävelemässä, poika tekee salamannopeita hyökkäyksiä autotielle, kun näkee jotain kiinnostavaa. Minä kiljun ja juoksen perässä. Käsken pitää kädestä kiinni mutta tästähän poika suuttuu, heittäytyy selälleen huutamaan. Nostan lapsen syliin ja totean että ulkoilut on nyt ulkoiltu ja takas sisälle, siellä ainakin pysyt hengissä paremmin.
Lapsi huutaa koko matkan ja venkoilee sylissä, että tahtoo kävellä ja katsella autoja.
Sisällä taas meno jatkuu, poika menee edes takaisin, ehtii tehdä tuhoja jo vaikka olen metrin säteellä (kuten kahvinkeitto-esimerkissäni) mutta arvatkaapa, mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua sillä välin, kun olen esim. ollut pissalla tai isommalla hädällä, tai ripustanut pyykkiä kodinhoitohuoneessa tms.
Siitä huolimatta, että joka ikisessä kaapissa on lapsilukot (joihin vaan jotenkuten saa) ja tavarat on nosteltu ylös jne.
En usko että poikani silti mikään adhd on, nimittäin lapsella on onneksi myös rauhalliset hetkensä, kun istuu ihan hiljaa keskittyneenä sylissäni ja katsotaan jotain lastenohjelmaa.
Mutta tää on ihan järkyttävää.
En olis uskonut, että lasten vahtimisessa on NÄIN kauhea homma.
Mun päivät on ihan jatkuvaa hyökkimistä lapsen perässä, täpäriä tilanteita ja sydämentykytyksiä, sotkujen siivoamista, hermojen menettämisiä näiden johdosta..
Meille ei IKINÄ tule toista lasta.
Kommentit (43)
heippa 25, meillä taitaa olla samanlaiset ajatusmaailmat, kiva :).
Juuh, meidän poikaa ei rauhalliseksi voi sanoa, sellainen elohopea se on. Ja tosi tulisesti asioihin reagoiva. Välillä on saanut olla silmät selässäkin. Olen joskus myös kateellisena katsonut lapsia, jotka tököttää yhdessä kohti pihalla esim. hiekkalaatikolla. Toisina päivinä olen ollut vihreä kateudesta.. Yhteen väliin, kun mentiin rattailla harrastuksiin, meidän elohopea seisoi ja temppuili rattaissa miten sattui. Vähän hävetti, mutta päästiinpä eteenpäin.
Onneksi poika on esikoinen, niin on ollut aikaa vahtia ja säätää sen kanssa. Toivottavasti tämä toinen olisi rauhallisempaa sorttia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä vaan sulle :) Ja olen samaa mieltä, että nuo kritisoijat eivät ole varmaan itse saaneet tällaista vilkasta, omatahtoista lasta. Kyllä mäkin osasin hienosti ja hyvin tuloksin kasvattaa ensimmäisen lapseni (tytön) ja toisen (pojan). Vaan tämä kolmas lapsi onkin eri maata, vaikka mun kasvatusmetodit on ihan samat.
Itsellä vilkas poika (ja samanlainen tyttökin, jo isompi tosin), joka haluaa osallistua. Jos lapsi haluaa auttaa ja osallistua, sitä toimintaa voi OHJAILLA oikeaan suuntaan. Tuotko äidille pyykkiä, lapsi saattaa jopa innostua pikku tehtävästää, koska osaa ja onnistuu, kehuja. Osaisitkos tehdä tällaisen jutun? Auttaisitko äitiä? Tiskatessa voi saada oman jutun, muoviasitoita, joita tiskata, vähän vaahtoa, jolla leikkiä, jottai kaikki ei kastuisi ja näiden lisäksi paljon kehuja kuinka hienosti auttaa. Kekseliäisyyttä peliin!
Meillä 2v löytyy hakemasta vettä korkealta tiskipöydältä, lasi tietysti haettu tiskikaapista pöydän reunalla keikkuen, kun iskee jano, hakee jääkaapista tavaraa, tulee aina laittamaan ruokaa, kun teen, "auttelee" siinäkin, mittaa vaikka jotakin. Itsepäinen, haluaa aina osallistua, liiankin oma-alotteinen. Käännä positiiviseksi ominaisuudeksi, iloitse yhdessä tekemisestä ja höllää pipoa, saat vielä oikein reippaan ja itsenäisen lapsen. Meillä iloitaan todella oppimisesta "xxx osasi!", poika ihastelee saavutuksiaan.
Esikoinen tosiaan oli myös todella vauhdikas ja oma-alotteinen, keitteli niitä kahveja jo pienenä ja haluaa tehdä edelleen. Kaivoi puukkojakin tehdäkseen oikeasti salaattia jne.
Vaatii pientä asennemuutosta ja mielikuvitusta. Tsemppiä, kyllä se siitä hyväksi muuttuu. Eipä sun tarvii opettaa aikuista miestä sitten tekemään kotitöitä :)