Lue keskustelun säännöt.
AAARGH mä en kestä 3- vuotiaita!
26.04.2011 |
Järkyttävä meno koko ajan.
Samalla kun yritän tehdä jotain, tai ihan sama, vaikka yrittäis olla tekemättä, lapsi kerkiää koko ajan joka paikkaan ja touhottaa jotakin (kiellettyä, vaarallista tai sotkevaa) miltei jatkuvasti.
Siis esim. laitan keittiössä aamukahvia. Sillä aikaa kun lasken vettä kahvipannuun, lapsi raahaa tuolia kiivetäkseen laittamaan poroja kahvinkeittimeen. Keskeytän veden laskemisen, irrotan lapsen kädet tuolista ja nostan tuolin takaisin pöydän ääreen. Tällä välillä lapsi jo on sitten kiipeämässä laatikoiden kahvoja pitkin kahvinkeittimen luo. Menen nostamaan lapsen pois laatikoiden kimpusta ja yritän saada hänen huomiota veden laskemiseen "laitetaanpas tätä vettä pannuun että saatais sitä kahvia" no saan veden laskettua ja menen kaatamaan vettä kahvipannuun, lapsi raahaa taas tuolia keittiönpöydän äärestä, tällä kertaa yrittää päästä hanan luo ja haluaisi "tiskata". Kaadan veden keittimeen ja taas nostan tuolin paikalleen ja lapsen sen kimpusta.
Sitten yritän laittaa poroja kahvinsuodattimeen, tällä välin lapsi avaa jo jääkaapin ovea ja nopeasti vetäisee sieltä maitopurkin "kattaakseen pöytää" tosin sillä seurauksella että maitopurkki kaatuu. Mulle rätti käteen ja ryhdyn siivoamaan maitoa lattialta, poika raahaa taas tuolia jatkaakseen kahvinporojen laittoa, joka multa jäi kesken... taas mä raahan tuolia takaisin ja otan pojan syliin että laitetaanpas ne porot yhdessä suodattimeen..
Poika "auttaa" salamannopealla liikkeellä jolloin porot kahvimitasta on lattialla. Jatkan silti porojen laittoa ja vihdoin saan keittimen päälle.
Sitten muksu pois sylistä ja ryhdyn lakasemaan kahvinporoja lattialta. Poika "siivoaa myös", levittelee poroja käsin ympäri lattiaa.
Seuraavaksi menen pesemään pojan käsiä. Roikotan poikaa hanan äärellä ja toisella kädellä pesen hänen käsiään. Poika ennättää koskemaan lavuaarin vieressä olevaan käsisuihkuun, joka valitettavasti osoittaa muhun, ja saan ryöpyn vettä päälleni. Onneksi tajuan sulkea hanan nopeasti eli en joudu kauheasti kuivaamaan lattiaa. Tällä välin poika on jo kipittänyt keittiöön raahaamaan tuolia, on menossa kaatamaan kahvia...
...sama meno jatkuu koko päivän!
Kun ollaan ulkona esim. kävelemässä, poika tekee salamannopeita hyökkäyksiä autotielle, kun näkee jotain kiinnostavaa. Minä kiljun ja juoksen perässä. Käsken pitää kädestä kiinni mutta tästähän poika suuttuu, heittäytyy selälleen huutamaan. Nostan lapsen syliin ja totean että ulkoilut on nyt ulkoiltu ja takas sisälle, siellä ainakin pysyt hengissä paremmin.
Lapsi huutaa koko matkan ja venkoilee sylissä, että tahtoo kävellä ja katsella autoja.
Sisällä taas meno jatkuu, poika menee edes takaisin, ehtii tehdä tuhoja jo vaikka olen metrin säteellä (kuten kahvinkeitto-esimerkissäni) mutta arvatkaapa, mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua sillä välin, kun olen esim. ollut pissalla tai isommalla hädällä, tai ripustanut pyykkiä kodinhoitohuoneessa tms.
Siitä huolimatta, että joka ikisessä kaapissa on lapsilukot (joihin vaan jotenkuten saa) ja tavarat on nosteltu ylös jne.
En usko että poikani silti mikään adhd on, nimittäin lapsella on onneksi myös rauhalliset hetkensä, kun istuu ihan hiljaa keskittyneenä sylissäni ja katsotaan jotain lastenohjelmaa.
Mutta tää on ihan järkyttävää.
En olis uskonut, että lasten vahtimisessa on NÄIN kauhea homma.
Mun päivät on ihan jatkuvaa hyökkimistä lapsen perässä, täpäriä tilanteita ja sydämentykytyksiä, sotkujen siivoamista, hermojen menettämisiä näiden johdosta..
Meille ei IKINÄ tule toista lasta.
Kommentit (43)
Mä en kattois tuollaista hetkeäkään! Olis muksu lähtenyt vinkeesti sisälle jo ajat sitten.
Näitä inisijöitä kyllä valitettavasti on liikaakin. Että voi voi kun se meidän pasipetteri nyt riehuu, voitko kulta rauhoittua. Joo, ihan varmasti toimii.
Meidän kuopus on täysin mahdoton. Juurikin 3-vuotias ja mitään ei usko, ei mitään.
JAtkuvaa karkailua, juoksemista, kaiken kielletyn tekemistä. Kaiken sen lisäksi hajottaa kaiken! Kun hänellä menee hermo (monta kertaa päivässä) niin tavarat saa kyytiä. Paiskoo kaukosäätimiä telkkua päin, hakkaa oksalla lasiovea, heittelee astioita muita kohti jne jne.
Ja rikkoo tahallaan kaikki lelut. Yhtään lelua ei tuolta pojalta jää kiertoon :) Kaikki säleiksi, yleensä alle puolen tunnin.
Nyt annoin lapsille asvalttiliidut. Tämä kuopus kesti maahan piirtämistä hetken, kunnes päätti että talon seinään ja juuri petsatulle terassin lattialle on mukavampi piirtää. Kiellän, kiellän, kiellän, selitän, sitten uudestaan jne jne. Poika ei anna liitua, otan sen hänen kädestään väkisin, suuttuu ja heittäytyy, sitten hakee veljeltään liidut ja paiskaa ne maahan säpäleiksi.
Sitten juoksee tielle, sitten ojaan, sitten potkaisee pallon autoon päin, sitten uittaa istutukset vedessä, kiipeää tikkaille ja sitä rataa. Tuota lasta täytyy vahtia joka ikinen sekunti.
Joo, ja tiedän että läheskään kaikki lapset eivät ole sellaisia. Mutta minua aina muistutetaan että näistä voimakkaista ja aktiivisista lapsista tulee jotain hyvin suurta ja merkittävää ;)
Pentusi päätyy korkeintaan vankilaan, jos et pikkasen ala pistää sille rajoja. Miksi se saa yhden tuhoteon jälkeen jatkaa riehumista ympäri pihoja?
Ei saatana millainen vässykkämamma siellä taas kirjoittelee. Sun lapsestasi tulee korkeintaan kunnon opettajien kauhu, jos et tuon parempaan pysty. Todennäköisesti sillä on myös todella turvaton olo, kun kukaan ei osaa järkevästi ja turvallisesti katkaista sen kohtauksia.
Katsopas vähän peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellasi on paljon energiaa. Sinun tehtäväsi on ohjata sitä oikeaan suuntaan ja arvostaa lastasi sellaisena kuin hän on.
oli muuten hyvä kirjoitus!! Kannattaa ottaa kaikki irti pojan auttamisenhalusta!! Tehkää yhdessä, miksi ei!! Toisaalta sitten laita niitä rajoja, kuten esim. siellä autotien lähellä. Liika kieltäminen ei ole hyvä, pitää miettiä, että mihin taisteluihin lähtee mukaan ja pitää sitten päänsä!
terv. se joka suositteli kurinpalautusta, osittain sitäkin tarvitaan!
että lapsesi on aktiivinen osallistuja. Yritä käyttää sitä nyt hyväksesi kaikessa positiivisessa, kuten pukemisen opettelussa ja omien tavaroiden siivoamisessa jne. Meillä on kaksi lasta, joista eka ei ollut ollenkaan noin innokas ja kaikkien perustaitojen oppiminen on ollut tosi työlästä, mutta toinen haluaa tehdä kaiken itse. Valitettavasti tämä into on vain laantunut ja nyt tuntuu, ettei hän muka mitään itse osaa, ei edes paitaa päälle ja oikein kaipaan niitä aikoja, kun sain yhden "apurin" mukaan. Oletko vapaalla? Jos olet, sinullahan on mahdollisuus vähän hidastaa kotitöiden tahtia ja tehdä yhdessä lapsen kanssa. Ja opettele sanoittamaan lapselle, mikä on kummankin rooli ja siten pikkuhiljaa hän oppii myös kärsivällisyyttä. Esim. anna suodatinpussi ja sano, että pitää sitä huolella kädessä kunnes saat veden laitettua. Kyllä 3-v. ymmärtää, jos muistat muistutella, että hän saa laittaa pussin paikalleen, jos onnistuu odottamaan, kun sen vuoro on. Ja unohda jälleen täällä olevat syyllistäjät. Johan on kumma, ettei saisi missään purkaa mieltään, eikös tämmöinen palsta ole juuri sitä varten, jotta jaksaa sitten taas arjessa.
Otankin poikaa mukaan tekemään kotitöitä, mutta vain koska hän tekee sitten tuhojaan valvovan katseeni alla, eikä muualla silmieni ulottumattomissa.
Just tiskattiin yhdessä yks ilta, poika läiskytti vettä tiskiharjalla niin että lattia oli ihan märkä, (laminaatti on jo aivan pilalla siitä kohtaa)
siirtelee likaisia astioita hyllylle (ja meinaa pudota) ja juuri tiskattuja takaisin tiskiveteen. Yrittää roikkua kuivauskaapin ovessa. Sitten kuivaushyllyssä (ritilästä saa kätevästi kiinni, harmi vaan että astiat tippuu!)
pudotti touhutessaan pari astiaa, rikki meni lasi ja yksi lautanen. Lasinsiruja oli melko vaikeaa siivota samalla kun yritin toisella jalalla pitää lasta kauempana, kun oli tulossa niitäkin levittelemään.. siitä taas olisi tullut vaan sairaalareissu.
Pyykkiä kun ripustaa "autellakseen", hän alkaa yhtäkkiä pyyhkiä märällä paidalla esim. lattiaa tai vetää ripustamani pyykit alas narulta päälleen ja nauraa (ensin nauratti muakin joskus, joo, mutta kun on ripustanut ne samat pyykit 5 kertaa, ei enää paljon naurata)
Oletan, että te, jotka annoitte näitä neuvoja että "tehkää yhdessä", teidän kullannuput tosiaan tekee juuri niin kuten haluatte? Ripustavat pyykit narulle eivätkä vedä niitä alas? Käsittelevät tiskatessa astioita varoen?
Ja mä siis kyllä kiellän kunnolla, enkä lepertele piipittäen mitään ei-saa-lässynlää-hellanlettas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viereen joka asiassa.
Mutta kun mä oon sille näyttänyt ne tehtävät mitä se saa tehdä niin siitä on kasvanut mulle ihan suunnaton apulainen.
Esim. nyt kun olen raskaana ni on ihanaa ku toinen on auttamassa pyykkien ripustamisessa, kantamassa kuivia pyykkeja kaappiin, siivoamisessa ym. ym.
Eihän ne pyykit sinne kaappiin ihan niin suorissa pinoissa mene, mitä ne menis jos itse laittais, mutta kunhan ovat siellä kaapissa.
Tänäänkin paistoi isän kanssa lihapullia ja oli niiiiiin ylpeä itsestään.
Anna sen lapsen auttaa sua ja ÄLÄ ALIARVIOI sun lastasi. Lapset oppii kyllä tekemään asiat oikein hyvin nopeasti.
Otankin poikaa mukaan tekemään kotitöitä, mutta vain koska hän tekee sitten tuhojaan valvovan katseeni alla, eikä muualla silmieni ulottumattomissa.
Just tiskattiin yhdessä yks ilta, poika läiskytti vettä tiskiharjalla niin että lattia oli ihan märkä, (laminaatti on jo aivan pilalla siitä kohtaa)
siirtelee likaisia astioita hyllylle (ja meinaa pudota) ja juuri tiskattuja takaisin tiskiveteen. Yrittää roikkua kuivauskaapin ovessa. Sitten kuivaushyllyssä (ritilästä saa kätevästi kiinni, harmi vaan että astiat tippuu!)
pudotti touhutessaan pari astiaa, rikki meni lasi ja yksi lautanen. Lasinsiruja oli melko vaikeaa siivota samalla kun yritin toisella jalalla pitää lasta kauempana, kun oli tulossa niitäkin levittelemään.. siitä taas olisi tullut vaan sairaalareissu.Pyykkiä kun ripustaa "autellakseen", hän alkaa yhtäkkiä pyyhkiä märällä paidalla esim. lattiaa tai vetää ripustamani pyykit alas narulta päälleen ja nauraa (ensin nauratti muakin joskus, joo, mutta kun on ripustanut ne samat pyykit 5 kertaa, ei enää paljon naurata)
Oletan, että te, jotka annoitte näitä neuvoja että "tehkää yhdessä", teidän kullannuput tosiaan tekee juuri niin kuten haluatte? Ripustavat pyykit narulle eivätkä vedä niitä alas? Käsittelevät tiskatessa astioita varoen?
Ja mä siis kyllä kiellän kunnolla, enkä lepertele piipittäen mitään ei-saa-lässynlää-hellanlettas.
ap
Eikö teillä ole tiskikonetta?
Jos tiskaa niin et anna kuin muutaman lautasen ja jos veden läikkyminen häiritsee niin et anna sitä tiskiharjaa.
Mitä vittua sä oot ensin naureskellut kun toinen on kaatanut kaikki pyykit lattialle ja sitten vasta suutut kun se tekee sen 5 kertaa?
Vaikutat tosi epäjohdonmukaiselta ja laiskalta äidiltä. Vieritätä kaiken syyn poikasi niskoille ja voivottelet, että hohhoijaa kun tuo meidän Eemeli on vilkas ja levittelet käsiä.
Nyt mamma katso vähän jo peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjuu, koheltaa, touhottaa.. Ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Esim. lasten pienessä pääsiäishartaudessa istui ehkä 5 min. nätisti, sitten alkoi venkoilu. Kun yritin hiljaa rauhoitella ja pitää aloillaan, niin alkoi karjua "päästä irti!!" Vähänkö nolotti. Myöskään kävelyllä ei kävele tien reunassa, vaan uhmakkaasti keskellä tietä. Autoon pitää mennä itse, tulla sieltä pois itse.. ei saa auttaa. Jos homma ei mene hänen suunnitelmansa mukaan, se aloitetaan alusta. Huoh.
ja se täyttää vasta kesällä kolme.
Nolottaa viedä sitä ihmisten ilmoille. Siinä missä toiset lapset pysyttelevät vanhempiensa lähellä, katselevat rauhallisina esityksiä tai askartelevat nätisti, tohottaa meidän poika ympäriinsä kuin päätön kana. Ikinä ei ollut meillä samaa ongelmaa vanhempien lasten kanssa.
Kauankohan tätä vielä kestää?
Ihmettelen, miten kiellät, jos kuitenkaan saa niin pitkään lotrata tiskivedellä, että laminaatti menee pilalle? Mitä muuta kuin kiellät, jatkaako sitten vaan samaa rataa vai lopetatko lotraamisen jossain vaiheessa silläkin uhalla, ettet saa oikein itse tehtyä hommaa kunnolla loppuun?
Annan lapseni tiskata vain oman muovisen mukinsa ja itse tiskaan loput. Anna vaikka joku puhdas muovinen astia toiseksi, jos ei yksi riitä. Enkä anna likaisia astioita laittaa hyllylle, vaan "äiti tarkistaa" että tuli puhdas ja sitten yhdessä laitetaan oikealle paikalle. Ainakin sen jälkeen, jos on joku jo tippunut, voi lasta muistuttaa, että laitetaan yhdessä, jotta ei mikään tipu. Ja jos ei tottele, sitten ei myöskään osallistu. Ja annan pyyhkiä pöydät ja lattiat kuivalla tai korkeintaan nihkeällä rätillä, koska eihän se lika mihinkään tuon ikäisen käsissä oikeasti lähde. Ja jos lapsi pyyhkisi puhtaalla paidalla lattiaa, niin sitten selkeä kielto ja jos jatkaa niin sitten istumaan ja odottamaan, että äiti saa tehtyä yksin vaikka tähän hommaan menisi kuinka pitkä aika enkä luovuttaisi. Ja seuraavalla kerralla muistutetaan jo ennen pyykkien laittoa, että saa auttaa, jos osaa laittaa (ei tarkoita että saisi paikalleen vaan ettei sentään sotke paidoila lattiaa). en minäkään kuvittele, että lapsi oikeasti vielä saisi kotitöitä tehtyä, kun mukana on, mutta en ota häntä mukaan vain, jotta hän tekisi tuhoja valvovan katseeni alla vaan ensisijaisesti jotta hän saisi osallistumisen kokemuksia ja yhdessäoloa ja vasta toissijaisesti että saisin itse tehtyä kotihommat. Meneehän siihen aikaa ja voi olla, ettet saa oikein mitään viikkoon aikaiseksi, mutta pitkällä aikavälillä kieltäminen on sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni käy kerran viikossa harrastuksessa, ja siellä ryhmässä muutama 3 vuotias poika, jotka ovat kyllä niin vipeltäjiä että:)! Eivät mitään adhd-tapauksia, mutta sellasia sulosia toheltajia. Kaikki lapset ovat erilaisia luonteeltaan. Oma 3-vuotias tyttöni toheltaa myös, mutta ei enää niin pahasti. Kyllä se pikkuhiljaa siitä helpottaa. Kyllä jotkut lapset oikeasti niin villejä, että tarvitsevat valjaat:).
joilla ei ilmeisestikään ole samanlaista touhottajaa lapsena kuin mulla.
Ihan sama miten selitän, niin te ette vaan tajua, ja miten tajuaisittekaan koska ette ole koskaan nähneet.
Tiivistetysti: vaikka lasta kieltää ja komentaa, lapsi tekee sen saman heti sekunnin päästä uudelleen. Ja kun nostaa lapsen muualle tekemään jotain muuta, tämä juoksee samantien tekemään jotain muuta ei-toivottua. Tahallaan tai tahattomasti, mutta kuitenkin. Ei se vaan istu hiljaa ja odottele. Tai piirtele kauniisti vihkoon tms. rauhallista.
Kyllähän se varmasti on vaikeaa tajuta, kyllä muakin ihmetytti ja ihmetyttää yhä, kun näen kavereiden saman ikäisiä, jotka rauhallisesti kulkee äidin vieressä, kun kävelevät, ja kun kysyn miten he ovat sen tehneet, vastaus on hölmistynyt "tuollainen se on ollut aina"
Tai yhden kaverin kotia ihmettelin, kun ei siellä pienistä lapsista huolimatta ollut ikinä kaapinovia suljettu erilaisin kiinnityksin, kukatkin oli lattialla ja koriste-esineitä muksujen ulottuvilla, mutta ei niitä kuulemma mihkään tarvinut siirtää, kun ei lapset olleet niistä kiinnostuneita. Katselivat vaan.
Uskomatonta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yllättäen he, joilla ilmeisesti samanmoisia ehtiväisiä :)
ap
Tuollaista menoa harrastaa tätä nykyä meidän nuorimmainen 1 v 7kk. 3,5v. on tosi rauhallinen ja leikkii tai piirtää mielellään aika pitkänkin pätkän omassa rauhassaan. Ulkona leikkii myös nätisti. ei tietenkään koskaan valvomatta, mutta ei sitä nyt kädestä tarvi kiinni pitää.. Tää pienimmän touhu on aika lailla samanlaista kun sun poikas ap. Meillä on molemmat kyllä tyttöjä, jos sillä nyt on merkitystä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeile jotain muuta kuin vain kieltämistä:
-aresti
- kivojen asioiden kieltäminen (hetkellisesti)
Meillä on tehonnut juuri 2 vuotta täyttäneeseen. Hän saisi katsoa 10 min. Nalle Puh videota hyvin syödyn iltapalan jälkeen. Eilen kaatoi kuitenkin tahallaan maitoa pöydälle (siis lasi tahallaan ihan nurin), joten Nalle Puh kiellettiin siltä illalta. Tänään muisti edelleen tuon syy-seuraus -suhteen (puhui siitä, miten oli kaatanut maitoa, josta seurasi, ettei Nalle Puhiakaan näytetty). Tänä iltana käytös oli suorastaan mallikelpoista.
Haha ei meillä ole kullannuppu, joka tekee niinkuin haluan. Sellaista koheltamistahan se on :D. Ja meillä ainakin se on "auttamista" ei auttamista. Lähinnä sitä, että poika saa tuntea, että auttaa, vaikka onhan siitä riesaa vahtia. Mutta saapa tunteen, että on mukana ja avuksi :D. Johonkin aikaan oli "auttamassa" enemmän kuin nykyään. On uutuudenviehätys kai kadonnut, kun on saanut olla niin paljon "apuna" kun on halunnut.
Mutta saa auttaa (esim. tiskata) vain, jos ei läiskyttele pöydälle tai parketille. Olen sanonut, että pitää lopettaa tiskaaminen, jos menee vettä pöydälle tai parketille. Siinä kohti poika ei ole testannut rajojaan, vaan koska ei ole tyhmä, on uskonut. Pyykkien laitossa onkin ollut kiristämisen keksiminen hankalampaa. Onneksi ei ole siinä monesti kokeillut rajojaan. Oon tainnu käyttää sitä jäähyllä, jos on haitannu pyykkien ripustamista.
On meilläkin ollut rajojen testausta, mutta erilaista. Esim. puremista ja nipistämistä ja pukemisen hankaloittamista ja syömisestä kiukuttelua. Uhkailu, lahjonta, kiristys ja jäähy on auttaneet :D. Jos ei muu auta, niin otetaan kädestä kiinni tai syliin ja estetään, onhan aikuinen voimakkaampi. Ja se on tärkeää, että lapsi tuntee, että vanhempi on auktoriteetti loppujen lopuksi. Se niin vaikuttaa joka asiaan.
Lapsesi on sitten ilmeisesti aika touhottaja. Olen pitänyt omaani vilkkaana, mutta kyllä hänen kanssaan pärjää, vaikka hermot ovatkin koetuksella. Eli meillä ei ole lukkoja kaapeissa ja koti pysyy ehjänä. Mutta ei tosiaan pidä kädestä kiinni kävellessä eikä istuu hiljaa kirkossa. Jotkut lapset tekevät niinkin :).
Olisiko sun mahdollista viedä poika johonkin harrastukseen? Temppukerhoon tai muuhun vastaavaan? Käytkö hänen kanssaan paljon ulkona, kiipeilemässä tai potkimassa palloa tms? Entä pukeeko hän itse? Voitko antaa hänen tehdä jotain niitä juttuja, mitä haluaa, hallitusti. Kuten joku sanoikin, tiskaamista esim. vain muovikupeilla ja vähällä vedellä, tai annat pojan ottaa pyykit koneesta (jos on sivustatäytettävä) ja hän voi ojentaa pyykkipoikia tms.
No, en tiedä. Itse vain huomaan sen, että helposti menetän hermoni kun haluaisin vain tehdä jonkun jutun rauhassa ilman, että se kolmevee touhottaa siinä vieressä ja sitä pitää huomioida. Sitten kohellus vain yltyy.. jos joskus jaksan tosiaan antaa sen tehdä jotain, niin homma hoituu. Nyt on alkanut pukea itse, yritän ottaa sille aikaa vaikka puoli tuntia, että saa taistella vaatteidensa kanssa. Tsemppiä ja hermoja meille!
joilla ei ilmeisestikään ole samanlaista touhottajaa lapsena kuin mulla.
Ihan sama miten selitän, niin te ette vaan tajua, ja miten tajuaisittekaan koska ette ole koskaan nähneet.Tiivistetysti: vaikka lasta kieltää ja komentaa, lapsi tekee sen saman heti sekunnin päästä uudelleen. Ja kun nostaa lapsen muualle tekemään jotain muuta, tämä juoksee samantien tekemään jotain muuta ei-toivottua. Tahallaan tai tahattomasti, mutta kuitenkin. Ei se vaan istu hiljaa ja odottele. Tai piirtele kauniisti vihkoon tms. rauhallista.
Kyllähän se varmasti on vaikeaa tajuta, kyllä muakin ihmetytti ja ihmetyttää yhä, kun näen kavereiden saman ikäisiä, jotka rauhallisesti kulkee äidin vieressä, kun kävelevät, ja kun kysyn miten he ovat sen tehneet, vastaus on hölmistynyt "tuollainen se on ollut aina"
Tai yhden kaverin kotia ihmettelin, kun ei siellä pienistä lapsista huolimatta ollut ikinä kaapinovia suljettu erilaisin kiinnityksin, kukatkin oli lattialla ja koriste-esineitä muksujen ulottuvilla, mutta ei niitä kuulemma mihkään tarvinut siirtää, kun ei lapset olleet niistä kiinnostuneita. Katselivat vaan.
Uskomatonta.ap
Tää on just sitä kun ei osata asettaa rajoja!
Syytä itseäs vaan!
ihanko oikesti lapsesi on tällainen jatkuvasti?
Jos on, niin suosittelisin puhumaan asiasta edes neuvolassa.
Meillä tuollaista käytöstä esiintyy lähinnä silloin kun olen roikkunut liian kauan netissä tai muuten keskenäni ja jättänyt lapsen huomioimatta ihan aidosti.
mulla samanlainen, tai ainakin pian on - meidän koheltajalla ikää vasta vajaa 2,5v...
mutta 19:lla oli hyvä kirjoitus (kiitos! siitä tuli taas vähän lisää voimia jaksaa arjessa energisen ja toimeliaan lapsen kanssa!). Tiedän hyvin, miten rasittavalta tuntuu, kun omat toimet jää kesken jatkuvan paimentamisen takia, tai yksinkertaisetkin askareet kestävät ikuisuuksia, kun lapsi haluaa auttaa - ja sinä siivoat sotkut. ja ihanaa olisi tosiaan askarrella yhdessä, mutta kun kynät lentävät lattialle ja paperi on revitty pieneksi silpuksi sekunneissa.
muista kuitenkin, niin kun minäkin koitan: 3-vuotiaskin on pieni vielä ja vasta opettelee tämän maailman menoa ja sääntöjä. niin paljon on ihmeteltävää ja tutkittavaa, aikuisten maailma on kiehtova! ei lapsi ole tahallaan ilkeä tai tee asioita kiusatakseen sinua. hänellä on vain energiaa ja hänen tapansa tutustua maailmaan on toiminnan kautta. toiset ovat tarkkailijoita ja pohdiskelijoita, toiset kokeilevat kaikkea omilla pienillä kätösillään....
jaksamista sinulle arkeen! uskon, ettet kaikesta huolimatta kuitenkaan vaihtasi lastasi luonteeltaan tyynempään! :)
niin olisit saanut 3 minuuttia aikaa laittaa se kahvi ihan rauhassa.