Mitä suomalaisuus sinulle merkitsee?
Itsenäisyyspäivää odotellessa tuli tällainen kysymys mieleen. Vietätkö itsenäisyyspäivää mitenkään? Tarkoittaako Suomen itsenäisyys sinulle mitään suurta ja ihmeellistä? Muuttiko EU:iin liittyminen ajatusta Suomen itsenäisyydestä mitenkään? Mitä on suomalainen kulttuuri, jota haluat vaalita itsenäisyyden kautta?
Kommentit (15)
tuhve:
Itsenäisyyspäivää odotellessa tuli tällainen kysymys mieleen. Vietätkö itsenäisyyspäivää mitenkään? Tarkoittaako Suomen itsenäisyys sinulle mitään suurta ja ihmeellistä? Muuttiko EU:iin liittyminen ajatusta Suomen itsenäisyydestä mitenkään? Mitä on suomalainen kulttuuri, jota haluat vaalita itsenäisyyden kautta?
En vietä itsenäisyyspäivää, vaikka tieto päivän olemassa olosta ilahduttaakin. Luonnollisesti olen onnellinen itsenäisyydestä, vaikka mamadzan (?) tavoin koen vieraantuneeni (peri)suomalaisuudesta. Oli itseasiassa aika jännä huomata sukulaisvierailulla kuinka heidän puhetyylinsä vaikutti ikävältä jopa kateellisuuden kyllästämältä. Itse kun koitan olla tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olla vilkuilematta naapuria ja miettimättä sitä mitä hällä on ja mulla ei...
Ulkomaalaisia aina silloin tällöin tapaavana (olen siis naimisissa ulkomaalaisen kanssa), heidän (kummallisia) tapojaan seuratessa ja kommenttejaan kestäessä. Väillä alkaa minunkin kattila keittää yli, ja mies pääsee sanomaan kuinka minun " pitäisi riisua suomalainen nahkani" Ensisijaisesti muslimi on muslimi ja sen jälkeen tulee kaikki muu.
tuhve:
Vietätkö itsenäisyyspäivää mitenkään? Tarkoittaako Suomen itsenäisyys sinulle mitään suurta ja ihmeellistä? Muuttiko EU:iin liittyminen ajatusta Suomen itsenäisyydestä mitenkään? Mitä on suomalainen kulttuuri, jota haluat vaalita itsenäisyyden kautta?
Kyllä varmaankin laitan ne perinteiset itsenäisyyspäivän kynttilät palamaan, voisinpa laittaa jotain perinnepöperöäkin ruuaksi. Ainakin karpalokiisseliä :D.
Suomen itsenäisyys, tottakai se on tärkeä ja suuri asia, jos ajatellaan sen vaihtoehtoa. Elämme edelleen melkoisen hyvinvoivassa, vapaassa valtiossa, joka takaa kansalaisilleen ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Arvostan suuresti vapautta, niin mielipiteen kuin uskonnonkin. Näinkin " vihreänä pakanana" saatan yllättää, kun sanon maksavani mielelläni veroja ja olevani ylpeä suomalaisuudestani. Onhan veromarkoilla kustannettu minunkin koulutukseni, toivottavasti voin myös antaa jotakin kotimaalleni :D.
EU ei mielestäni ole vienyt Suomelta itsenäisyyttä, tosin markkaa vielä haikailen... Monissa asioissa voimien yhdistäminen on viisautta, mutta ehkä jäsenmailla saisi olla vieläkin nykyistä enemmän vapautta päättää sisäisistä asioistaan.
Minulle suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri merkitsevät ennenkaikkea juuria, edellisiä sukupolvia ja sitä maaperää, jossa olen kasvanut. Metsää, järviä, suota. Ei niinkään mitään tiettyä paikkaa eikä ketään tiettyä esiäitiä/isää, minusta biologisella sukulaisuudella ei ole tämän kanssa niinkään tekemistä, luultavasti voisin olla ihan yhtä ylpeä suomalaisuudestani vaikka olisin ulkomailta adoptoitu ;D. Olkoon kuinka kliseistä tahansa, olen ylpeä metsäläiskansamme jurotuksesta ja sisusta, siitä, että suomalainen on vielä aito ja edes osin kosketuksessa luontoon. Myös kaunista kieltämme haluaisin vaalia, vaikken itse aina ihan täydellisesti sitä käytäkään.
Koen suomalaisuudessa olevan vielä vahvasti yhteisöllisyyttä, nykyajan individuaalisuutta korostavasta luonteesta huolimatta. Me suomalaiset tunnemme vastuuta myös tästä maapallostamme ja kanssaihmisistä. Kaikesta jurnutuksesta huolimatta Suomi on kehitysavun suurvalta (vaikka sitäkin alle prosenttia voisimme reippaasti korottaa), yksittäiset ihmiset tekevät valtavan määrän hyväntekeväisyyttä niin vapaaehtoistoiminnassa kuin keräyksiinkin osallistumalla. Olen ylpeä siitä, että suomalainen ei helposti käännä selkäänsä apua tarvitsevalle.
Omaa syntyperääni ja Suomi rakasta kotimaatani. Itsenäisyys merkitsee kunnioitusta isovanhempiani kohtaan, vapautta ja kiitollisuutta Jumalalle.
Suomalaiset ovat yleensä ottaen, omasta kokemuksestani päätellen, rehellistä ja ahkeraa kansaa. Joskus vähättelemme itseämme, mutta sekin on parempi kuin jatkuva itsensä kehuminen. Joka itsensä ylentää.. se alennetaan :)
Eikö kuitenkin ole ihana asua täällä Suomen maassamme, vaikka ihan kaikki ei niin täydellistä olekaan?
Mulle tärkeitä arvoja elämässäni:Koti,uskonto ja Isänmaa!!
Kuulun myös reserviläisyhdistykseen,joten kertonee jotain.Juuret syvällä suossa ja graniitissa!=)Itsenäisyyspäivä herkistää meikäläisen mielen,kun ajattelen isoisääni ja muita sukulaisiani,jotka antoivat henkensä sen edestä,että mulla ois hyvä ja vapaa maa missä elää ja olla.Samoin mieleni herkistyy ajatellessani Jeesusta,joka kuoli mun syntien tähden.;)
Itsenäisyyspäivänä olo on todella nöyrä,sen edessä kuinka moni ihmishenki meni,jotta mä voin sinivalkosen kynttilän ikkunalle sytyttää!
Tosin itsenäisyyspäivänä juhlimme myös mieheni ja mun vuosipäiviä=)
tuhve:
Vietätkö itsenäisyyspäivää mitenkään? Tarkoittaako Suomen itsenäisyys sinulle mitään suurta ja ihmeellistä? Muuttiko EU:iin liittyminen ajatusta Suomen itsenäisyydestä mitenkään? Mitä on suomalainen kulttuuri, jota haluat vaalita itsenäisyyden kautta?
Sinivalkoinen identiteetti kirkastuu, kun joutuu ottamaan etäisyyttä kotimaahansa. Tämäkin klisee pitää paikkansa: ulkomailla asuessa sitä rakentaa ympärilleen " pikkusuomen" ja vaalii niitäkin perinteitä, jotka aiemmin olisi leimannut korneiksi. Karjalanpiirakka, sauna, suomalainen muotoilu ja kulttuuri nousevat arvoon arvaamattomaan. Kuulisittepa, millaisia Suomi-sessioita meillä vietetään: Sibelius ja Kari Tapio soivat jukeboksissa vuorotellen. :)
Tietysti matkan takaa huomaa myös heikkoudet ja puutteet entistä tarkemmin, mutta ei mennä niihin nyt.
Suomalaisuus merkitsee mm. tietoa siitä, että kannan geenistössäni tuhatvuotista kulttuuriperimää, joka hakkaa omituisuudellaan ja omintakeisuudellaan keskieurooppalaisen mennen tullen. Me emme ole metsäläisiä, vaan Kalevalan kansaa, jossa on todellista alkuvoimaa!
Olen pistänyt ilolla merkille, miten kansallinen ylpeytemme on vahvistunut, ja antaa tilaa jo oman kulttuurin ja kansanperinteen arvostukselle. Karmeita olivat ajat, jolloin itse naureskelimme kansanmusiikillemme ja perinteillemme.
Ja mitä vahvempi oma kansallinen itsetuntomme on, sitä paremmin se sallii myös muiden tulla ja elää omalla tavallaan keskellämme. Meidän ei tarvitse pelätä menettävämme mitään, kun olemme tietoisia juuristamme.
Huono itsetunto sinänsä on aikansa elänyt termi. Sitä, mitä aikaisemmin moitin jurottamiseksi ja sisäänpäinkääntyneisyydeksi, voisin nyt kutsua vaatimattomuudeksi ja nöyryydeksi. Me vain ilmaisemme itseämme eri tavalla kuin eurooppalaiset serkkumme. Tällä ilmaisutavalla on pärjätty maailmalla vähän lajissa kuin lajissa, solmittu rauhaa ja viety demokratian ilosanomaa hienovaraisesti eteenpäin. Olkaamme ylpeitä diplomatian kyvystämme ja kuuntelemisen taidostamme.
Suomalainen identiteetti ei ole seisovaa vettä; se muuttuu jatkuvasti, niin kuin sen pitääkin. Ihan muutaman vuoden sisällä meistä on tullut viiniasiantuntijoita ja latte/cafe au lait -kansaa, joka on siirtynyt " esson baarista" kahviloihin. Tiukka luterilainen työmoraali on saanut väistyä elämisentason tieltä. Suomesta on tullut trendiherkkä. Tätä tietysti vahvistaa myös vaivihkaa maailmalla kasvava Skandinavia-buumi.
Tuhve kysyi myös omia itsenäisyyspäivän viettotapojamme. Meillä siihen kuuluvat tavallista juhlallisempi kahvihetki, kynttilät ikkunoilla, ehkä vieraita, ja tietysti itsenäisyypäivän vastaanoton seuraaminen televisiosta.
Hyvä Suomi!
Suomalaisuuden merkitys korostuu valtavasti, kun joutuu luopumaan tietyistä itsestään selviksi kokemistaan asioista, kuten vuodenaikojen vaihtelusta.
Luulin ennen, että olen " maailmankansalainen" (höpöhöpöhöpö), jonka koti on siellä minne pääni kallistan. Mutta ulkomailla oleskellessani minusta onkin kuoriutunut isänmaallinen perusnainen, joka liputtaa sinivalkoisin värein aina kun mahdollista. (Nimimerkkinikin on irvailua tälle: kosmomamma on vain ikääntyvä CosmoGirl, joka kaipaa juurilleen. ;))
Nain muualla asuvana suomalaisuus on minulle paaasiassa kulttuurillista: kieli, perinne, kansan perusluonne. Ja toisaalta yhteiskunnallista, Suomi on jarjestaytynyt, hyvan terveydenhuollon ja sosiaaliturvan maa, jossa asiat hoituvat yleensa. Samalla kylla jotenkin jahmea, tylsa ja sisaanpainkaantynyt, mutta kaikessahan on kaantopuolensa.
Kolmas kantti on sitten luonto ja TILA, taalla Britanniassa minua ahdistaa juuri tilan puute, siis arkielamassa. Mahtaviin luontokohteisiin kylla paasee, kun jaksaa ajella sinne autolla ja sitten jakaa kohteen sadan tai tuhennan muun retkeilijan kanssa.
Minä olen mielestäni hyvin suomalainen. Minulla on suomalaiset asenteet (kaveria ei jätetä), stereotyyppisen suomalaisen luonteenpiirteet (itsepäinen, sisukas, voimakastahtoinen) ja minut on kasvatettu suomalaiseksi naiseksi eli määrään kaapin paikan ;).
Meillä vietetään itsenäisyyspäivää ja poltetaan kynttilöitä ikkunalaudalla. Minusta päivä on juhlava, harras ja ennen kaikkea kunnioittava. Mielestäni jokaisen meistä pitäisi edes tuona päivänä tiedostaa se, että kaikki mitä meillä tällä hetkellä on, ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Samoalla asuessamme tuli laulettua Eppujen " Tuhansien murheellisten laulujen maa" useammin kuin kerran... Kyynel silmäkulmassa.
O tempora, o mores.
Eli kyllä suomalaisuus taitaa merkitä jokaiselle hiukan eri asiaa.
Etenkin metallimusiikin kuuntelijana on hyvin helppoa olla ylpeä suomalaisuudestaan. Täältäon lähtenyt maailmalle loistavia raskaanmusiikin bändejä, joista sietää olla ylpeä. Mediassa on tosin huomiotu lähinnä HIM ja nyt Nightwish. Hitusen palstatilaa on saaneet myös Apocalyptica ja 69 Eyes.
Muita mieleentulevia on tietysti henk.koht. suosikkini Children of Bodom, Sentenced, Sinergy, Stratovarius...
Mutta onhan sitä toki muutakin ylpeilyn aihetta. Olen tyypillinen suomalainen jurottaja synkistelijä, itsepäinen ja hitusen kapinallinenkin.
Kunnioitan tavattomasti sotaveteraaneja, joiden selkänahasta on itsenäisyytemme revitty. Se itsenäisyys, jota ollaan nyt myymässä EU:lle. Tulevaisuudessa ei ole enää Suomea, Ruotsia, Saksaa, Ranskaa... On vain Eurooppa, yhteinen raha ja lippu. Yhteistyö on toki poikaa, mutta ei näin.
Äänestin aikonani EU-vaaleissa EI! Johtuukohan maalaistalossa syntymisestäni vai mistä, että olen erittäin mielelläni suomalainen enkä tunne tällaista yhteenkuuluvuutta tai veljeyttä esim. italiaanon kanssa.
Uskovaisena toki tunnen veljeyttä vaikka afganistanilaista uskonsisarta/veljeä kohtaan, mutta näin oman maan kansalaisena en. EU:sta on saattanut tulla hyväkin asioita suomeen, mutta markkan muuttamista vastaankin taistelin aikoinani. Jotenkin koen ylpeyttä suomalaisuudestani, ja itsenäisyyspäivänä sytytän ainakin sini-valkoisen kynttilän.
Viettänyt itsenäisyyspäivää. Suomessa on hyviä asioita ja sitten taas joitain todella surkeita puolia. En tiedä voinko nykypäivänä olla ylpeä suomalaisuudestani, kun köyhyys on täällä lisääntymään päin, raha on ylijumala ja ihmiset nääntyvät töissä eikä toisilla sitä edes ole... mutta se kaunis luonto ja se että ihmiset ovat rehellisiä. Ettei täällä tarvitse naisten pyytää omaa junavaunuaan kun miehet ei osaa hallita tiettyjä lihaksiaan... :O
Toivoisin ehkä joskus takaisin sitä lähikauppasuomea, jossa sai kauppiaalta hyvää palvelua. Ulkohuussit tosin voisi jättää menneisyyteen. Toivoisin myös sellaista aikaa kun tavaroita osattiin käyttää uudelleen, kun nykyään uuden tavaran ostaminen tuntuu liiankin helpolta. Raha ei saisi korvata aurinkoa, joka vielä nousee joka päivä horisontin ylle!
Todella isänmaallisen oloisia ajatuksia ja tuntemuksia ketju pullollaan!
Omat mietteeni isänmaallisuudesta ovat pitkälti samankaltaisia kuin monella teistä. Allekirjoitan myös kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen. Kunnioitan valtavasti jo edesmenneitä isoisiäni, jotka oman henkensä alttiiksi pannen taistelivat talvi- ja jatkosodissa. Samaten kunnioitan niitä kotirintamanaisia, joiden työn ansiosta koto-Suomi pysyi pystyssä miesten ollessa rintamalla. Siinä hoidettiin lapset, karja, anoppi, miesten työt, ja vielä rintamallekin ehdittiin lähettää evästä ja tykötarpeita. Kun oikein alkaa näitä asioita miettimään, huomaa, kuinka tarpeettoman pienistä asioista sitä kehtaa marista ja uikuttaa, kun pitäisi olla äärettömän kiitollinen kaikesta siitä yltäkylläisyydestä, jota on.
Mutta, niin kuin joku tuossa ketjussa aiemmin kirjoitti, nykymeno on mennyt aika tavalla överiksi. Hurjaa materialismia, uutta on vain saatava, mitään ei enää korjauteta, valmistetaan jo niin huonoa laatua, ettei millään esineellä juuri ole käyttöikää. Jätevuoret paisuvat. Olen itse aivan viime aikoina löytänyt " sisäisen eko-ihmiseni" , ja alkanut mielessäni kapinoimaan kerskakulutusta vastaan. Paljon parannettavaa olisi kyllä omissa kulutustottumuksissa edelleen, mutta pikku hiljaa parempaan suuntaan..
...isänmaa, turvallisuus, sitkeys, rehellisyys, puhdas ilma, puhdas vesi, puhdas luonto, kesä ja hyttyset, talvi ja paleltuvat varpaat, laskiainen, hernekeitto, vappu ja ylioppilaslakki, juhannuskokko, Tarja Halonen, sotaveteraanit, HIM, Karita Mattila, Teemu Selänne,Marimekko...
Kyllä isänmaa ja itsenäisyys merkitsee minulle kaikkea tuota ja muutakin.
Olen ylpeä sotaveteraaneista jotka ovat taistelleet Suurta ja Mahtavaa vastaan ylpeinä!
Olen iloinen siitä, että lapseni voivat elää turvallisessa ympäristössä, heidän on mahdollista kouluttaa itsensä niin pitkälle kuin haluavat, olen onnellinen siitä, että terveydenhuolto toimii kaikille, rakastan suomen luontoa!
Kyllä aion sytyttää itsenäisyyspäivän kynttilät ja olla kiitollinen siitä, että Suomi on Suomi eikä Venäjän esikaupunki!!
tuhve:
Eipä vietetä millään tavalla. Itsenäisyys kyllä merkitsee jotain mutta on vaikea tarkalleen määritellä mitä.
Olen onnellinen siitä että esim Suomen perustuslaki antaa minulle oikeuden harjoittaa uskontoani. Täällä on systeemi jossa kaikista pidetään huolta jos eivät täysin sotke asioitaan. Toisaalta sekään ei ole kaikin puolin hyvä asia.
Vuosien aikana monestakin syystä olen vieraantunut monista suomalaisuuteen yhdistettävistä asioista. On hyvin vähän asioita joista esim mieheni voi hymähtää että " noi on niitä suomalaisten juttuja" . Sauna ja salmiakki näin kliseisesti ovat vielä arvossaan. Mitä se suomalaisuus sitten oikeastaan on?