Miksi nainen määrää siivoustason?

Meillä mies on paljon tarkempi.

Meillä mies siivoaa ja nainen ja lapset ovat tyytyväisiä.

En tosin mene vannomaan, itse en ole mikään suuri siivousintoilija, joten mieheni saa elellä tuon asian suhteen melko rauhassa.

Hänella on luonnollisestikin myös omakohtaista kokemusta siitä millaiseksi hänen elämänsä meni sinkkuaikoina, kun todella KOSKAAN ei siivottu, eikä hän itsekään halua palata siihen sotkuisuuden tasoon. Mä en usko että keskimääräinen av-mamma pystyy edes kuvittelemaan sellaista, mutta siellä siis ei pystynyt liikkumaan vapaasti, koska lattialla oli tavaraa noin polveen asti, eikä missään ollut yhtään tuolia tai muuta istumapaikkaa johon olisi mahtunut istumaan. Myöskään astioita ei enää ollut, koska ne olivat jähmettyneet likaisina tiskialtaaseen.



Ongelma vain on, että mies ei edelleenkään haluaisi itse osallistua siivoamiseen, se vain haluaisi että on siistiä.



Lapset eivät välitä vaikka olisi kuinka sotkuista, mutta en mä kyllä ala alle kouluikäisten ruveta määräämään meidän talossa, se on sitä av-curlingia.

että miehen taso on TODELLA alhainen. Eli sen tasolla eläminen ei olisi enää hygienistä tai lapsille turvallista. Tyyliin vessan pesu kerran vuodessa aiheuttaa valituksen, miksi sekin pitää taas tehdä. Tai tavaroita ei ole mitään syytä laittaa paikoilleen - mitä siitä, jos ei mahdukaan kotonaan enää liikkumaan tai laittamaan ruokaa.



Pakko siinä on jotain tasoa vaan alkaa määräämään. Eikä se mun tasoni mikään nipotustaso ole. Kerran kahdessa viikossa vaadin, että meillä imuroidaan. Samoin lelut kasataan lattioilta vähintään tuon kerran kahdessa viikossa. Vessan pesukin jää joskus tuohon tahtiin, vaikka periaatteessa yritän tehdä sen kerran viikossa.



Tuskin kukaan voi tuota tahtia väittää miksikään nipotustahdiksi. Suursiivouksen teen sitten kahdesti vuodessa, siihen en edes yritä saada miestä mukaan vaan teen lähinnä siivoojan kanssa ja pyydän ehkä äitiäni apuun.

Ei yksi ihminen voi päättää, että muun perheen pitää osallistua hänen neuroosiinsa, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Niin että jos tästä tulee riitaa, niin sovitaan järkevät kotityöt, ja se, joka kaipaa enemmän touhua, tekee touhunsa itse. En minäkään vaadi miestäni pelkäämään korkeita paikkoja, vaikka minä pelkäänkin.

että mies ei ole ikinä asunut yksin. Hän ei siis kerta kaikkiaan tiedä mitä siitä seuraa, jos ei siivota. Muutti äidin luota suoraan meidän kotiin. Opiskeluaikana sattui kämppiksesi himosiivoaja-mies.

Ei yksi ihminen voi päättää, että muun perheen pitää osallistua hänen neuroosiinsa,

jos vaaditaan imurointia tai vessan pesua kahdesti kuukaudessa?

Kysyy kuutonen

siivoustason määrittää se, joka heikoiten kestää sotkua. Meillä se on mies ;)

Päädyttiin palkkaamaan siivooja, ja ollaan kumpikin päätökseen tyytyväisiä =)

Ei yksi ihminen voi päättää, että muun perheen pitää osallistua hänen neuroosiinsa,

jos vaaditaan imurointia tai vessan pesua kahdesti kuukaudessa? Kysyy kuutonen

Siksi kirjoitinkin, että sovitaan yhdessä järkevä taso. Saa siihen sopimiseen osallistua se tarkempikin osapuoli. Ja se, mikä menee ohi sen järkevän tason, on sitten sitä omaa puuhastelua.

siivoustason



---mies komentaa, että siivoa tuo ja tuo...itse vie roskat

kun patistan sen imuroimaan noin kerran kolmessa kuukaudessa.

Onko sun mielestä neuroottista,

Ei yksi ihminen voi päättää, että muun perheen pitää osallistua hänen neuroosiinsa,

jos vaaditaan imurointia tai vessan pesua kahdesti kuukaudessa? Kysyy kuutonen

- meillä ja ystävän perheessä

Mies on asunut 10 v. asunnossaan eikä ole koskaan pessyt lattioita. Joku naisystävä on joskus pessyt ikkunat. Mies imuroi kerran kolmessa kk:ssa.

Ei tuo riitä minulle, ei sitten millään, sillä olen opettanut lapsenikin imuroimaan huoneensa vähintään kerran kahdessa viikossa ja pesemään lattiat aina, kun ne on likaiset.

Jos mies pitää minua nipona tästä syystä, emme muuta saman katon alle, mikä on ollut suunnitelmissa. Siitä vaan ei tule mitään, jos mies vaan pötköttää kun lapset ja nainen hoitavat kotityöt.

Tehtiin oikein lista kaikista siivouskohteista ja määriteltiin tavoitetaso (kaikkiin muihinkin kotitöihin samalla). Sitten toteutettiin pari viikkoa listaa ja otettiin aikaa töistä. Tämän jälkeen sitten jaettiin työt niin, että kummallekin tuli yhtä monta tuntia per viikko.



Mies hoitaa osuutensa lähes kokonaan palkkaamalla siivoojan, ja minulle se sopii.

Sellainen nainen,jolla on liian kovat siisteysodotukset on kammottava. Tavalliset ihmiset siivoaa kerran viikossa, mutta siisteysnipo on koko ajan vahtimassa pientä leivänmuruakin.

Kun mieheni asui yksin anoppi kävi siivoamassa kämpän. Uskomatonta. Miehelle ei ole kehittynyt silmää huomata siistimistä tarvitsevia asioita. Hän eei esim. tajuaisi ikinä vaihtaa lakanoita. Pyydettäessä kyllä siivoaa ja on silloin pedantimpi kuin minä. Mutta oma-alotteisesti lähinnä vain tiskaa.

Meillä ei kukaan määrää mitään. Mutta jos minä en tarttuisi imuriin, harvemmin mitään tapahtuisi. Enkä minäkään mikään siivousintoilija ole.



Mies jaksaa joskus valittaa, kun paperit ovat sekaisin keittiön pöydällä. Olen vastannut, että voisi joku muukin ne järjestää kuin minä. Kukaan ei kiellä järjestämästä tavaroita ITSE, jos jokin ärsyttää.



Ehkä tämä on opittu tapa. Kotona aikoinaan äiti on siivonnut, isän ei ole tarvinnut tehdä mitään. Ja vaikka mies on yksinäänkin asunut ja joutunut itsekin siivoamaan, kukaan ei ole varsinaisesti opettanut miten siivoaminen tapahtuu. Pitää itse hänelle "opettaa".



Omat lapset aion opettaa, että molemmat saavat siivota. Sekä poika että tyttö. Ettei tämä perinne tule jatkumaan...

:)

Lakanoita mieheni ei ole oma-aloitteisesti vaihtanut kertaakaan, ei myöskään pessyt vessaa tai imuroinut. Lehtiä ei ole vienyt kertaakaan itsenäisesti, vaikka pino saattoi olla metrien korkuinen ja kaatuilla. Kun olen kokeillut, millä tasolla mieheni alkaa siistimään paikkoja itse, huomasin, että hän tiskasi vasta kun ei enää ollut yhtään astioita puhtaana (alkuun hän vain pesi sen lautasen, miltä aikoi syösä ja saattoi syödä mm. teelusikalla lihakeittoa), pesi pyykkiä yhden koneen, kun ei enää kehdannut laittaa haisevia vaatteita päälleen ja vei roskat, kun ne olivat haisseet eteisessä yli viikon. Pyykitkin kertyivät läjiksi ympäri asuntoa. Roskia oli myös lattioilla ja pesemättömiä vanhoja maitopurkkeja keittiö täynnä "odottamassa kierrätystä" (on siis tarkka ekologisuudesta, mutta ei itse tee mitään sen eteen). Ei siis mitään rotia eikä mitään sellaista tarvetta saada asunto puhtaaksi. Edes haju ei näytä häiritsevän. On asunut veljensä kanssa 14-vuotiaasta ja sittemmin myös yksin ja pitkässä suhteessa naisen kanssa 8 vuotta ja nyt minun kanssani 6 vuotta.



Minä ahdistun epäjärjestyksestä enkä yksinkertaisesti voi hyvin, jos kotini on kaaoksessa ja oikeasti likainen. Nautin järjestyksestä, siitä, että kodin kauniit esineet ja värit tulevat esiin ja että elämä on helppoa. Siivoaminenkin on helpompaa, kun tekee ylläpitosiivousta aina tarvittaessa ja sitten kerran viikossa imuroi ja pesee vessat. Ei sitten tarvitse käyyttää useita tunteja kodin raivaamiseen siivouspäivinä. Mutta mies ei tätä sisäistä. Siksi minä määrittelen siisteystasomme.