Koska vauvan kanssa liikkuminen helpottaa?

Kiitos paljon vastauksista. Kantorepusta: meillä on Manduca eli kasvot ovat minuun päin. Vauva ei vain jostain syystä siinä viihdy.



Ja tosiaan: ongelmani ei ole niinkään se, etten uskaltaisi imettää ja vaihtaa vaippaa kaupungilla, vaan juurikin se että kun vauva herää, ei sitä enää saa olemaan vaunuissa vaan siellä karjutaan kovaa ja korkealta. Ja tällöin on ainoa vaijtoehto nostaa syliin. :/ Temperamenttia löytyy meidänkin tulisielulta..

Siis aivan uskomatonta millaisista asioista ihmiset ongelmia kehittää!!! Ehkä sun täytyy vaan linnoittautua kotiin kun on niin mahdottoman vaikeeta YHDEN vauvan kanssa. Mietipä millaista on esim. sitten kun hän on uhmaiässä. Pikkasen suhteellisuuden tajua tarvitsisit. Taidat olla tosi nuori.

t: kaksosten äiti

Kiitos paljon vastauksista. Kantorepusta: meillä on Manduca eli kasvot ovat minuun päin. Vauva ei vain jostain syystä siinä viihdy.

Ja tosiaan: ongelmani ei ole niinkään se, etten uskaltaisi imettää ja vaihtaa vaippaa kaupungilla, vaan juurikin se että kun vauva herää, ei sitä enää saa olemaan vaunuissa vaan siellä karjutaan kovaa ja korkealta. Ja tällöin on ainoa vaijtoehto nostaa syliin. :/ Temperamenttia löytyy meidänkin tulisielulta..

Siihen kannattaa vaan sinnikäästi totutella. Itse pidin ihan pientä vauvaa ensin vaan kotona manducassa (istuin esim jumppapallon päällä kattomassa telkkua jne.). Myöhemmin tein pieniä lenkkejä ympäristöön ja sitten juuri tuossa teidän iässä vauvan kanssa vietiin jo isompaa lasta eskariin jne.

Meidän vauva alkoi viihtyä upouusissa sikahienoissa ja umpikalliissa vaunuissaan vasta joskus yli puolen vuoden iässä (niihin aikoihin, kun alkoi nähdä ympärilleen vaunuissa ja ihailemaan maisemia). Ikinä ei ole vaunuissa nukkunut. Ei liikkuvissa eikä pysähtyneissä sellaisissa ja pikkasen kyrsi, kun toiset äidit melkein painosti, että "kyllä ne lapset nukkuu paaaaljon paremmin, kun pistät ulos vaunuihin..." mutkun meillä ei vaan nukkunut.

Manducan avulla sitten lenkkeiltiin ja ekat puoli vuotta vaunut pölytty nurkassaan.

Mutta en mäkään mitenkään ihan älyttömästi nauti siitä jatkuvasta vehtaamisesta, mitä vauvan ja pikkulapsen kanssa pitää reissun päällä tehdä. Joskus menee paremmin, joskus huonommin, pakkohan se on liikkua, mutta ei se aina hauskaa ole. Aniharvoin menen kahvilaan, melkein se kohde, jossa kahvin juon, on perhekahvila. Siellä voi vähän rennomminkin ottaa.

Kiitos paljon vastauksista. Kantorepusta: meillä on Manduca eli kasvot ovat minuun päin. Vauva ei vain jostain syystä siinä viihdy. Ja tosiaan: ongelmani ei ole niinkään se, etten uskaltaisi imettää ja vaihtaa vaippaa kaupungilla, vaan juurikin se että kun vauva herää, ei sitä enää saa olemaan vaunuissa vaan siellä karjutaan kovaa ja korkealta. Ja tällöin on ainoa vaijtoehto nostaa syliin. :/ Temperamenttia löytyy meidänkin tulisielulta..

Hei harva vauva viihtyy hereillä itsekseen vaunuissa! Unien jälkeen on varmasti ikävä äidin lähelle ja noin pienellä ehkä nälkäkin! Luulisi jo itkun herättävän äidissä jonkinlaisen vaiston toimia sen sijaan että harmittelee kun ei saa shoppailla rauhassa... Huhhuh...

Ja lykin vaunuja toisella kädellä mutta jos on esim parin kilsan päässä kotoa niin kyllä se voimia syö kantaa kotiin asti. Kun herättyään ja sylittelyn jälkeenkään vaunuihin ei rauhoituta vaan huudetaan kuin palosireeni kunnes taas syliin jne.



Saa kai sitä kysyä että milloin muut vauvat ovat alkaneet viihtyä paremmin ja hyviä vastauksia oli tullut. Olen 30.

Meillä esikoisen ja kuopuksen kanssa helpotti tosiaan silloin, kun he osasivat hyvin istua ja viihtyivät jonkin aikaa rattaissa istumassa, siis tuossa 8 - 10 kk:n iässä. Kolmen keskimmäisen kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia, vaan heidän kanssaan pystyi liikkumaan jo ihan alusta asti. Täällä suurin osa vastanneista ei selvästikään tiedä, millaista on liikkua karjuvien vauvojen kanssa.

alkavat viihtymään sitten, kun voivat istua rattaissa. Jotkut ei sittenkään. Itse en ole ikinä tykännyt käydä lasten kanssa kahviloissa tai "shoppailemassa" tms. Pakolliset ruokakauppareissut yms. tuottavat ihan tarpeeksi elämyksiä kolmen alle kouluikäisen kanssa. En nauti kahvistani, jos joudun koko ajan viihdyttämään/vahtimaan jotakuta, enkä todellakaan saa soviteltua mitään vaatteita jos lapset on mukana.

En itsekään istuisi tuntitolkulla jossain kärryssä kaupan käytävällä...



Mieluummin menen lasten kanssa sellaisiin paikkoihin, jossa viihtyvät hekin (puistoon, ravintolaan jossa leikkipaikka tms) Saan itsekin rentoutua:)



Ja lopuksi; meidän lapset osaavat kyllä ihan tältäkin pohjalta käyttäytyä (ikätasoisesti) hyvin kun liikumme julkisilla paikoilla!!

meidän kolmesta ei kukaan ole viihtynyt vauvaikäisenä vaunuissa kuin ainoastaan silloin kun ovat nukkuneet. Viihtyvyys on hieman parantunut silloin, kun selkänojaa on uskallettu nostaa ylöspäin reilun puolen vuoden iästä alkaen. Vauvan ehdoilla on kuitenkin aina menty. Kun molemmat vanhemmat on mukana, pystyy aina toinen tarvittaessa keskittyä ostoksiin ja toinen lapseen. Nuorin on nyt 1,5-vuotias, on aika helppo shoppailukaveri kun viihtyy vielä rattaissa, 3-vuotias ihan mahdoton, ja 6-vuotiaan kanssa shoppailun voi sanoa olevan jo ihan mukavaa.

on ihan vauvasta saakka ollut äärimmäisen huono viihtymään vaunuissa, myöhemmin rattaissa tai ylipäätään missään paikallaan. Muistan kun hän oli vielä vauva ja istuin autossa prisman pihassa ja mietin viitinkö edes mennä sisään, kun edellisen kerran tuli niin kovat hepulit. Ja mitenkö asiat on järjestyneet? Noh, ensinnäkään ei juurikaan käydä kaupungilla - lapseni ei siellä viihdy, ja silloin en viihdy minäkään. Ruokakaupassa kun on pakko käydä, niin ne hoidetaan yleensä nopeasti listan kera. Helppotti se onneksi silloin kun pääsi istumaan kärryihin niin, että näki paremmmin - nyt vaan haluis juoksentelemaan kauppaan... Levottomat jalat.

Minulla on 4 kk tyttö ja tuntuu, että edelleen on tosi vaikea lähteä kaupungille tai kahvilaan tms. Kaikki on hyvin niin kauan kun tyttö nukkuu vaunuissa, mutta jos herää vaikka kesken kauppareissun alkaa hirveä karjunta, joka ei lopu kuin syliin ottamalla. Kantoreppu ei kuitenkaan kelpaa ja on suorastaan v-mäistä palata kaupoilta kantaen 7-kiloista vauvaa ja samalla työntäen vaunuja, joissa raskaat kauppakassit. Eli siis kysymykseni kuuluu saman kokeneille - koska tämä helpottaa ja pääsee hiukan laajentamaan reviiriä?

... kun se muuttaa pois kotoa.

työntänyt kaksosia vaunuissa (jotka ei oo ihan kevyet) ja samalla kantanut esikoista kainalossa huutavana ja rimpuilevana. Ei se tosin ap:n ongelmaa poista että mä kerron että mulla on kans vaikeeta ellei jopa vaikeempaa.

Ostos-/kahvilareissut ei oo mitään herkkua pikkulasten kanssa, mutta voihan se olla, että ap:nkin vauva alkaa vielä viihtyä vaunuissa.

t: toinen kaksosten äiti

Siis aivan uskomatonta millaisista asioista ihmiset ongelmia kehittää!!! Ehkä sun täytyy vaan linnoittautua kotiin kun on niin mahdottoman vaikeeta YHDEN vauvan kanssa. Mietipä millaista on esim. sitten kun hän on uhmaiässä. Pikkasen suhteellisuuden tajua tarvitsisit. Taidat olla tosi nuori.

t: kaksosten äiti

saako rattaiden istuinta sellaiseen puoli-istuvaan asentoon? Meilla saa ja tässä on viihdytty hereilläkin n 5kk ikäisestä lähtien.



Yleensä lähdetään ulkoilemaan vauvan ollessa ihan hereillä, annan jonkun lelun tai unirätin tms, jota tykkää hiplata. Sitten jossain vaiheessa hyytyy ja nukahtaa ja mä voin tehdä lenkin/pistäytyä kaupassa tms. Samoin jos herää, niin viihtyy kivasti tuossa asennossa ja jatkaa leikkimistä sillä lelullaan.



Mä en kyllä tiedä ketään, jonka vauva viihtyisi makoimassa rattaissa hereillä ollessaan =) Joku legenda kai...

vauva ja lapsi ollut aina mukana 1vk ikäisestä asti. Äitiyslomalla kävin joka päivä vauvan kanssa jossain. Pakkohan niidenkin joilla on isompia liikkua ympäriinsä, vied sisaruksia kerhoon ja kouluun, hakea, harratukset ym.

asennekysymys. ja tietysti vauvaa tai isompaakin lasta lohdutetaan itkun hetkellä. vauvalle tissiä jne ja matka jatkuu.

Vauva hoidetaan siellä ostosten tai pizzalla käynnin lomassa ja kaupunkireissu jatkuu.



5 lasta

vastauksia.



Ehkä jonkin ajan kuluttua lapsi alkaa viipyä istumassa kasvot menosuuntaan ja viihtyy paremmin rattaissa. Tsemppiä kovasti ap.lle, se on aina kurja, kun lapsi itkustaa kovasti.

Itse asiassa ei oikein kukaan lapsistamme ole ollut vaunuissa makailevaa tyyppiä.



Ap:lle sanoisin, että kun lapsi voi istua eli 6kk jälkeen voi helpottaa, monet tykkäävät paremmin olla hereilläkin, kun näkevät ympärilleen.



Mutta meidän kuopus ei kyllä tähänkään tyytynyt, ei vaan jaksa kovinkaan kauaa olla paikoillaan rattaissa. Turvavöistäkin osaa kaivautua irti. Viime kesänä oli juuri tota, että toisella kädellä lykit vaunuja ja toisessa kädessä kannat vauvaa.



Nyt on 1,5 v ja kaupungilla asioidessa jaksaa jonkun aikaa olla. Tylsistyy kyllä jossain vaatekaupoissa aika nopeaan.



On lapsikohtaista. Kaverilla 8kk ikäinen lapsi joka istuu kun tatti rattaissa, eikä yritä edes minnekään.

Mitä olisi pitänyt sanoa?



Kannattaa lähteä liikkeelle ajan kanssa, ottaa mukaan vauvan hoitotarvikkeet, paita joka kanssa voi imettää/ pullo ja maitoa.. Ja pysähtyä hoitamaan vauvaa, jos se itkee. Vaipankin voi vaihtaa kesken shoppailun.



Ajan kanssa, päänahkaa kiristelemättä -asenteella

ruokakauppa/kahvila/ostosreissut niin, että mies on kotona lasta hoitamassa ja pääsen ilman mukulaa em. paikkoihin.



Vauvan kanssa oli tosi hankalaa, koska alkoi huutamaan milloin vaan eikä hiljentynyt millään, sylissä hyppyyttämällä ehkä mutta eipä siinä sitten mitään ostoksia tehdä tai kahvia juoda.



Ja kun alkoi liikkumaan, ei pysynyt enää millään paikoillaan, juoksi ympäri kauppaa (tai missä sitten olinkin) ja räpelsi kaikkea mahdollista jolloin pelkäsin koko ajan että rikkoo/sotkee jotakin tai häviää ihmisten juokkoon livahtamalla ihme raoista ties minne. Ja sylissä ei enää viihtynyt, alkoi venkoilemaan, huutamaan ja potkimaan.



Nyt kun on 3 v. tajuaa kyllä hyvällä tuulella ollessaan, mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta koska "hyvä tuulensa" ei ole ennustettavissa, ja muuttuu ihan yks kaks, niin kun hän saa kamalan uhmakohtauksen, alkaa huutaa ja potkia tai heittäytyy selälleen lattialle ärjymään, tai pahimmassa tapauksessa kaataa suuttumuksessaan esim. tuoleja/heittelee tavaroita (joo-o... meillä on melko temperamenttinen tapaus) niin olen todennut että edelleen parempi on mennä ilman häntä niin vältyn hermoromahdukselta.



Kävin tässä pari kuukautta sitten lähikaupasssa hänen kanssaan, kun oli ihan pakkorako. Nopean käynnin aikanakin lapsi ehti juosta kauppaa ympäri, tiputtaa vahingossa pari keksipakettia lattialle, ottaa hyllystä patteripakkauksen ja hajotti sen niin että patterit levisivät kaupan lattialle ja levisivät mikä minnekin (joo, keräsin ne ja ostin ne sitten). Pari kertaa lapsi myös meinasi karata kaupasta ulos. Myyjäkin kassalla menoa katseltuaan tuumasi että "onpas melko vilkas lapsi". Joo, niin on.



Eli siis ap:n kysymykseen, meillä ei ole vieläkään helpottanut. Elän toivossa, että parin vuoden sisällä...