Alle 157-senttiset naiset, olisitko halunnut kasvuhormonia kasvuiässä?
olisitko halunnut kasvuhormonin avulla kasvaa pidemmäksi?
Kommentit (58)
ole ehdotettukkaan. :O
Olen 150 cm.
kaikki olisi paremmin, jos olisin pitempi. Lyhyydessä ei ole mitään hyvää, ja muutamakin sentti tekisi jo pelkästään vaatteiden ostamisesta niin paljon tuskattomampaa, puhumattakaan ylipäätään siitä, miten omituiset lyhyen vartalon mittasuhteet ovat.
enkä ole koskaan erityisemmin kärsinyt pituudestani. Toki jotain käytännön hankaluutta siitä välillä on (mm. vaatteiden hankinnassa).
En! terv. tyytyväinen taskuvenus ;)
kun terveydenhoitajat kertovat heille että lapsi pituusennusteen mukaan jää vain 155-senttiseksi ja ovat huolissaan siitä, miten lapsi selviää yhteiskunnassa ja miten paljon häntä syrjitään?
Tytöt voi aina heittäytyä pidempien (lue: miesten) passattavaksi ;)
En oikeasti itse ole miehistä tai muutenkaan muista riippuvainen, kunhan heitin nyt - ajatuksena.
ja tod.näk pojan äitinä päätyisin kasvuhormonin antamiseen. Tytön kanssa eri tilanne, en varmaan antaisi. Olen itsekin lyhyt, tosin juuri ja juuri 160cm, enkä kärsi pituudestani/lyhyydestäni mitenkään mutta kaikilla alle 170cm miehillä tuntuu olevan pituuskompleksi.
En! terv. tyytyväinen taskuvenus ;)
kun terveydenhoitajat kertovat heille että lapsi pituusennusteen mukaan jää vain 155-senttiseksi ja ovat huolissaan siitä, miten lapsi selviää yhteiskunnassa ja miten paljon häntä syrjitään?
epäuskottavalta, että terveydenhoitaja olisi huolissaan pituuden vuoksi tapahtuvasta syrjinnästä. Vanhemmat ne yleensä ovat eniten huolissaan...
t.150cm
Älyä olisin halunnut ennemmin kuin pituutta, jos pitäisi valita ;)
muitakin tehtäviä kuin pituuskasvun lisääminen? Eli ko. lääkettä ei määrätä vain pituuden takia.
ja tod.näk pojan äitinä päätyisin kasvuhormonin antamiseen. Tytön kanssa eri tilanne, en varmaan antaisi. Olen itsekin lyhyt, tosin juuri ja juuri 160cm, enkä kärsi pituudestani/lyhyydestäni mitenkään mutta kaikilla alle 170cm miehillä tuntuu olevan pituuskompleksi.
Minä en ole kyllä vielä huomannut alle 170 cm pitkän aviomieheni pituuskompeksia. Sinulla tuntuu olevan joku pituuskompleksi miesten pituuksista ;)
Täällä. En ole missään vaiheessa joutunut lyhyydestäni kärsimään.
En antaisi tyttärelleni mitään kasvuhormonia vaikka olisi lyhyeksi jäämässä..tällä hetkellä tytär on 155cm
Nykyisin leveyttä haluaisin vähemmän .
Pituus ei ole ollut koskaan ongelma tai kiusaamisen kohde.
Mies mullakin 187cm mut ottaa prisman ylä hyllyltä mitä tarvitaan samoin monet ystävälliset muut ihmiset kun pyytää.
Moni ensin häkeltyy kun kehun pitkäksi ja pyydän apua.
Musta on aina ollut ihanaa olla pienikokoinen ja hento.
Kaikkiin juttuihin en ole omassa ulkonäössäni aina ollut tyytyväinen, mutta kokooni olen. Joskus joku on tullut säälittelemään, ja olen vaan katsonut ihan silmät ymmyrkäisinä että mitä ihmettä?!
Musta on myös seksikästä olla paljon pienikokoisempi kuin mieheni.
Mut joo, pienikokoisella miehellä voi olla hankalampaa, tosin eipä se ole näyttänyt todella monien tuntemieni miesten vientiä hillinneen, kun vaan on ollut persoonallisuus ja huumorintaju jolla kompensoida.
En! terv. tyytyväinen taskuvenus ;)
kun terveydenhoitajat kertovat heille että lapsi pituusennusteen mukaan jää vain 155-senttiseksi ja ovat huolissaan siitä, miten lapsi selviää yhteiskunnassa ja miten paljon häntä syrjitään?
epäuskottavalta, että terveydenhoitaja olisi huolissaan pituuden vuoksi tapahtuvasta syrjinnästä. Vanhemmat ne yleensä ovat eniten huolissaan...
tarkoitin lauseella "ja ovat huolissaan siitä, miten lapsi selviää yhteiskunnassa ja miten paljon häntä syrjitään?" nimenomaan huolestuneita äitejä, en terveydenhoitajia...
ei ole ikinä haitannut. Joskus harmittaa kun pitäisi olla aina jakkara saatavilla (ja joskus ei ole), mutta en haluaisi olla yhtään pidempi! Minulla on aina jalkatilaa, voin ostaa vaatteeni edullisemmin lastenosastolta, ja olen aina saanut oikein ystävällistä kohtelua jos pyydän vaikka kaupassa apua:)
Toivon kyllä silti, että poikani ovat tulleet isäänsä eivätkä minuun, pituuden puolesta...
Mä jäin lyhyeksi teininä puhjenneen sairauden takia, jonka takia en pariin vuoteen kasvanut senttiäkään. Lääkityksen saamisen jälkeen kasvoin sit tähän mittaan, joka on oikein passeli, lisää senttejä en ole kaivannut.
Lääkäri sanoi joskus tuosta kasvuhormonista, että kohdallani todennäköisesti kävisi niin, että jos sitä ottaisin, kasvaisivat käteni ja jalkateräni suhteettoman suuriksi. Ei siis välttämättä vaikuttaisi pituuskasvuun juurikaan, vaan kasvaisin vain vääristä paikoista. Tiedä sit, puhuiko lääkäri totta. En kyllä koskaan mitään kasvuhormonia kaipaillut.
Tämä on kyllä minulle ihan kokonaan uusi tieto täällä palstalla käydessäni että puhutaan näistä kaikenmaailman kasvuhormooneista. Itse olen 152 cm enkä mitenkään koe että olisin kokoni puolesta jotenkin erilainen tai koskaan ei ole sen vuoksi syrjitty tai kiusattu tms.. ihan hullulta kuulostaa nämä tämmöiset.. vähän kun kysyttäis että olisitko halunnut itsellesi mieluummin vihreät silmät jos se olisi ollut mahdollista :D Ainahan meitä on tässä maailmassa ollut erikokosia ja näkösiä, pitkää, pätkää, pulleeta,laihaa.. mutta samanlaisia ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan. Ja toivottavasti tulevaisuudessakin meitä on eri kokoisia ja näkösiä. Nin ainakin aion omille lapsilleni opettaa ja olen itse oppinut.
kaikki on niin tyytyväisiä.
Mutta sehän on hyvä.
Mä en ole 157cm on niin hiton vähän.
Ei muuten, mutta hankaloittaa elämää monissa käytännön asioissa.
nuorempana vältin ihmispaljouksia, koska tuntui että jään jalkoihin.
Vaatteita on ollut vaikea löytää, niinpä rupesin itse ompelemaan jo nuorena.
Mihinkään ei yletä, aina saa hakea jakkaraa jalkojen alle jne
Lisäksi painoakin ollut aina alle 45kg.
mutta mielummin mini kuin jätti!
Työelämässä pitkällä naisella on auktoriteettia. Pitkät naiset saavat suurempaa palkkaa kuin lyhyet.