Kertokaas aitipuolien arvostelijat mulle muutama asia! Miten pystyy rakastamana miehen lasta kuin omaansa? Kuinka se on mahdollista?

Jos nimittäin haluat että mieskin rakastaa täysillä sinua.

Mutta ei hän voi vaatia minua rakastamaan hänen lastaan. EN yksinkertaisesti rakasta, ni en voi sille mitään. Tietenkään ei pitäis olla ilkeä tai näyttää negatunteita lapselle. En muutenkana tajua, että miten voi rakastaa toisen naisen ja mieheni lasta? Ei mulla ole tähän lapseen mitään erikoista suhdetta, vaikka on lasteni sisaruspuoli ja heille tärkeä. Mutta en nyt ymmärrä, että miksi mun pitäisi rakastaa mun miehen ja ex-vaimonsa rakkauden hedelmää. EI ole kauhean luonnollista, että olisi jotain hirveitä rakkaudentunteita häntä kohtaan.

Miksi sellaista pitäisi teeskennellä, miehen takia vai miksi? Eikö tasapuolinen ja kunnioittava käytös riitä? kenelle sitä rakkautta pitää uskotella?



Minä pidän kovasti mieheni lapsista välillä inhoan heitä kuten omianikin. Mutta vain omiani rakastan aivan täysillä, näin se on!

Meillä lapseni isän uusi vaimo on aika neutraali lastamme kohtaan ja lapsi pitää hänestä. Olen kiitollinen siitä miten hän antaa tilan isän ja pojan suhteelle.



Minusta tuntuisi varmaan aika pahaltakin, jos hän olisi " rakastunut" poikaani. Jäisi varmaan sellainen olo, että mihinkäs tässä minua tarvittiinkaan..



Ja mielestäni muuten nimike äitipuoli on tärkeä ja selittää lapselle, mikä rooli tällä ihmisellä on hänen elämässään. Itse olen kokenut vanhempieni avioeron ja minulla on sekä isä- että äitipuoli. Lapsella on aika monta mummoa ja ukkia, mutta se on vain rikkaus meidän mielestämme.

1) että kaikki rakastamamme ihmiset ovat virheellisiä ja ärsyttäviä ja niin edelleen, mutta me rakastamme heitä SILTI. On siis mahdollista rakastaa myös tätä lasta, jhänen ärsyttävyydestään huolimatta. Rakkaus EI vaadi täydellisyyttä. Päinvastoin. Varsinkin kun ymmärtää vielä, että hän on ärsyttävä syystä: sekä ero että isän uusi suhde ovat änelle traumaattisia. Koska hän on lapsi ja sinä aikuinen, sinun osasi on vain elää sen kanssa. ja



2) että myös tämä lapsi on oma persoonansa joka kannattaa opetella tuntemaan. Sen lisäksi hän on persoona, jonka muovautumiseen sinäkin pääset osalliseksi. Tee työsi hyvin, niin saat lähellesi rakastettavan ihmisen. Jos taas et opettele rakastamaan häntä, tulet syylliseksi hänen persoonansa vikoihin. Ihan oikeasti, eikä vain bioäidin syytöksissä: rakkaudesta oppii rakastettavaksi ja sen puutteesta oma muunlaiseksi. (Tämän sanon itse häirikköasperger-lapsen äitinä: lapseni on kaikessa ärsyttävyydessään ja ongelmallisuudessaan rakastettava juuri siks iettä häntä on aina rakastettu ja joka kerran kun hän kohtaa ikäviä ihmisiä, se näkyy hänessä myös!)

Tämän vuoksi uusperheet eivät toimi, ei koskaan. Se on fakta. Harva vain myöntää tämän faktan. Teidänkään perhe ei voi toimia juuri tuon asian takia. Lapsi vaistoo, että et vanhemman tavoin ajattele hänen etuaan, et koskaan. Oma etusi menee aina miehen lapsesi edelle ja jos teillä onyhteisiä lapsia, menee heidän etu miehen lapsen edelle. Koskaan elo uusperheessä ei ole tasa-arvoista ja lapset voivat pahoin. En ymmärrä, että jotkut kehtavaat kivenkovaa väittää, että uusperhe voisi toimia. Ei voi.



t. luokanope, joka paljon nähnyt

Uusperheessä ainoita " voittajia" on yhteiset lapset, koska heidän perheessään on selvät sävelet: lasten järjestys ja etu on vanhemmille yhteinen. Sen sijaan edellisten liittojen lapsia siedetään ja ehkä niistä pidetäänkin, mutta tunteet ei ole samat kuin omien kohdalla.

Vierailija:

Tämän vuoksi uusperheet eivät toimi, ei koskaan. Se on fakta. Harva vain myöntää tämän faktan. Teidänkään perhe ei voi toimia juuri tuon asian takia. Lapsi vaistoo, että et vanhemman tavoin ajattele hänen etuaan, et koskaan. Oma etusi menee aina miehen lapsesi edelle ja jos teillä onyhteisiä lapsia, menee heidän etu miehen lapsen edelle. Koskaan elo uusperheessä ei ole tasa-arvoista ja lapset voivat pahoin. En ymmärrä, että jotkut kehtavaat kivenkovaa väittää, että uusperhe voisi toimia. Ei voi.

t. luokanope, joka paljon nähnyt

Vierailija:

Esim lapsi pelkäsi pimeää ja halusi nukkua isänsä kanssa samassa huoneessa lattiapatjalla, kun oli heillä joskus viikonloppuja.

Oma mieheni ei itse halua nukkua lasten kanssa, ja hänestä olisi kummallista antaa lasten esim. vallata paikka minulta, ja " laittaa" minut nukkumaan vierashuoneeseen tai olkkariin.

Usein tuon " en voi nukkua" pelon takana on jotain, mikä pitää selvittää päivällä, ei ottamalla lapsi viereen. Sairastelu on eri asia.

Vierailija:

Joku täällä kehtasi kirjoittaa siitä, että eikös se riitä lapselle että lähivanhemman luona elämä on tasapainoista ja normaalia, jos siellä etän luona onkin asiat vähän rempallaan.

t. entinen äitipuoli

tai pikemminkin pahoinvointi. Siis niin, että jos lapsella on hyvä olla, niin äiti siitä kunnian saa, mutta jos tällä erolapsella on ongelmia, ne johtuvat yksin äitipuolesta.

Lapsen isä on aikamoinen tossukka, jos oikeasti uhraa lapsensa uuden suhteen edessä.

äitipuoli vai joku muu, vaan se, että uusperhekuvio toimii harvoin niin, etteikö joku lapsista tai peräti kaikki lapset siitä kärsisi.



Täällä puhutaan niin usein kauniita sanoja lapsen parhaasta, oli kyse sitten kotihoidosta tai ruokavaliosta, mutta kun ruvetaan puhumaan todellisesta elämänlaadusta, meneekin äidin etu reippaasti lasten edun edelle.



1) miksi hankitaan alunperin lapsia suhteeseen, joka ei toimi

2) miksi ei yritetä pelastaa avioliittoa sen sijaan, että erotaan kevein perustein

3) miksi uusperhettä ei perusteta rauhallisin askelein, vaan taas hankitaan uusia lapsia ennen kuin on saatu varmuus siitä, että uusperhekuvio toimii



Jos nämä kolme askelta on hoidettu vastuuntuntoisesti, niin luultavasti uusperhekuviokin toimii.

Eli siinä mielessä tapaamisiin liittyvä lapsen pahoinvointi on helppo pistää äitipuolen syyksi - jos siis etäisä ei kykene asiaa ratkaisemaan. Meillä taisi käydä kutakuinkin näin. Toki jos lähivanhempi pystyy tasapainoittamaan lapsen elämää, ei varmaankaan kaikkia lapsen ongelmia voi selittää erolla ja äitipuolella. Kuten aiemmin kirjoitin, on väärin sälyttää kaikki " korjaustoimenpiteet" oikean äidin tai lähivanhemman niskaan. Ja jos lapsi taas on onnellinen ja tyytyväinen myös etävanhemman luona, niin eiköhän siitä kuulu kiitos myös vanhemman uudelle kumppanille? Kiitoksia nyt harvoin kukaan jakelee, mutta kai itse voi iloita onnistumisen tunteesta. Tästä pääsin joskus itsekin nauttimaan niiden harvojen ajanjaksojen aikana, kun exän lapsen olemiset meillä sujuivat kaikkien kannalta iloisissa merkeissä.



>Lapsen isä on aikamoinen tossukka, jos oikeasti uhraa lapsensa uuden suhteen edessä.



Mistä tällainen kumpusi?



t. entinen äitipuoli

1) miksi hankitaan alunperin lapsia suhteeseen, joka ei toimi

2) miksi ei yritetä pelastaa avioliittoa sen sijaan, että erotaan kevein perustein

3) miksi uusperhettä ei perusteta rauhallisin askelein, vaan taas hankitaan uusia lapsia ennen kuin on saatu varmuus siitä, että uusperhekuvio toimii



ja jos ei ole järkeä päässä sen ensimmäisen suhteen luomisessa, ylläpidossa ja eron hoitamisessa, niin ei sitä välttämättä ole toisenkaan kohdalla.

oikkujen tähden.



Samoin tunnen itse vastuuni omasta lapsestani - myös sen suhteen, kenet omaksi puolisokseni valitsen. Jääkö lapseni hunningolle siksi, että minulla on mies? Vai että käännänkö selän miehelle ja väitän sitten hänen olevan perusteetta mustasukkainen omalle lapselleni?



Tunnen oman roolini olevan avainasemassa - samalla tavalla kuin miehellä on roolinsa isänä omien lastensa kanssa, jotka meidän luonamme vierailevat.



Kokisin vääräksi esim. sen, että mies hyväksyisi vaikkapa minun ehdotukseni siitä, että hänen lastensa pitäisi vaikkapa katsoa telkkua vain omassa huoneessa, eikä olkkarissa, koska MINÄ haluan levittäytyä yksin sohvalle (" minulla on niin vaikeaa" ). Jos mies antaisi tällaisen tapahtua, hän olisi tossukka.

Järkyttävä lause ja ei todellakaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Puhukaa vaan omasta puolestanne.. Ette voi yleistää noin rankasti.



Kyllä minun ja exäni lapset ovat ihan yhtä tärkeitä exäni perheessä kun hänen ja uuden kumppaninsa lapset ja se näkyy ja tuntuu! Ja voisin jopa sanoa että monissa asioissa minun ja exän lapset menee siinä perheessä jopa edelle. Exän kumppani on hyvin vilpitön ja rakastaa lapsia kyllä tasapuoleisesti, toki rakkaus omia lapsia kohtaan on syvempää ja erillaista, mutta mitään voittajia he eivät siinä perheessä ole.



Sama juttu omassa perheessäni. Minun lapset on miehelleni aivan yhtä rakkaita kun meidän yhteiset lapset. En tiedä johtuuko tämä siitä että lapsemme olivat vielä pieniä kun erosin exästä ja uusi mieheni kiintyi heihin 2vuoden ajan ennenkun saimme yhteisen lapsen.

äitipuolena on minusta helpompi hyväksyä vieraileva lapsi ja kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti vaikkei miehen lasta rakastakkaan. mutta miten vaikeaa on miehen kohdella kaikkia lapsia tasaarvoisesti kun se esikoinen tulee käymään? yhteisiä lapsiahan näkee jokapäivä ja varmasti on aina ikävä tätä lasta edellisestä suhteesta. tosin tämä on ymmärrettävää, mutta miten nämä yhteiset lapset kokevat nämä tilanteet jos isän huomion vie aina sisko/velipuoli?

(varsinkin jos itse maksaa ostokset) niin kai se sitten on vain oikuttelemista...



On varmasti helppoa arvostella muiden asioita, kun itse tuntee toimivansa ylivertaisen järkevästi ja aikuisesti. Hienoa, että joillakin on kaiken aikaa elämän langat niin hyvin käsissä, että on varaa tuomita muita. Itse en pääse omalla äitipuolen urallani tosiaankaan kerskumaan, mutta toisaalta myös tunnustin, että monia asioita tekisin nyt toisin.



Todellakin aion toimia oman lapseni suhteen niin, että uudet suhteet eivät pääse lasta vahingoittamaan. Mutta jos teen sen ratkaisun, että joskus vielä perustan yhteisen kodin jonkun kanssa, niin aion myöskin pitää tuota uutta kokonaisuutta yhtenä perheenä jossa myös sillä uudella isäpuolella on jotakin sananvaltaa tekemistemme ja hankintojemme suhteen. Tämä ei aiemmassa liitossani toteutunut, ja siitä kumpusi ne kaikkien pahimmat tapaamisiin liittyvät ongelmat. Vai nauttiiko joku oikeasti siitä tunteesta, että on vieras ja " perheeseen kuulumaton" omassa kodissaan?



t. entinen äitipuoli

Joskus lähivanhemman olisi hyvä KATSOA PEILIIN ja miettiä omia toimintatapoja ja sen vaikutuksia OMIEN lastensa elämään. On ihan turha syyttää kaikesta etävanhempaa ja hui kauhistus, sitä äitipuolta, jos itse tekee kaikkensa, ettei uusperhe-elo voisikaan sujua!



Olen myös itse eronnut ja pakko sanoa, että olen tosi onnellinen lasteni äitipuolesta! Etenkin tyttäreni on ihan lääpällään isän uuteen vaimoon :).

Kuitenkin kun menee yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entuudestaan kannattaa heti ottaa lukuun se että tuo lapsi on miehelle se kaikki kaikessa; aina rakkampi kuin uusi puoliso. Ja siis lapsi tulee aina kuulumaan osana miehen ja tämän perheen elämään kaikkine kiukutteluineenkin. lasta täytyy pystyä kohtelemaan tasa-arvoisesti omien lasten kanssa vaikka kuinka ottaisi päähän jne.



Joskus voisi kääntää jutun toisinpäin. Entä jos minä olisin se jolla olisi ollut lapsi entuudestaan? En voisi vaatia miestä rakastamaan lastani ja ymmärtäisin toki että lapsi saattaisi ärsyttää suunnattomasti miestä. Muistuttaa edellisestä suhteestani. Miehelle lapseni ei koskaan olisi oma ja sillä lailla rakas, mutta enkö silti vaatisi että mies kohtelisi lastani tasa-arvoisesti muiden yhteisten lasten kanssa? Ettei mies osoittaisi lapselle omaa ärsyynnytstään ja vihantunteitaan tämän alkuperää kohtaan. Ei minustakaan varmaan olisi kiva kuulla kokoaikaa kuinka mies odottaa kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun lapseni lähtee isänsä luokse viikonlopuksi ja me saataisiin karrankin olla oman perheen kanssa rauhassa...

Mutta nämä asiathan olivat tiedossa jo silloin, kun aloitit suhteen mieheen, jolla lapsia?



Kyllä varmaan jossain on toimiva ja onnellinen uusperhe, jossa ketään ei sorsita. En vain ole sellaiseen itse törmännyt.



Onnellisia ydinperheitä tiedän kuitenkin olevan paljonkin. Toki myös niitä onnettomia.

Tunnen myös paljon lapsia, olen ollut joskus päiväkodissa töissä enkä ole koskaan tavannut lasta josta en pitäisi. Miksi siis minulle rakkaan ihmisen lapsi olisi niin ärsyttävä että en pitäisi hänestä?