Kertokaas aitipuolien arvostelijat mulle muutama asia! Miten pystyy rakastamana miehen lasta kuin omaansa? Kuinka se on mahdollista?

Tämä ei todellakaan ole mustavalkoinen asia, ja onkin herättänyt todella mielenkiintoista keskustelua. Lyhyinä kommentteina omasta puolestani:



Väitän, että lasten iälläkin on merkitystä, vauvaikäiseen tai taaperoon saa ehkä helpommin luotua läheisen suhteen, kuin isompiin, esim. yli 10v. lapsiin. Isommat lapset ovat jo niin " omia persooniaan" , ettei heihin tuosta vain rakastuta. Pieneen lapseen ehkä on helpompi kiintyä, ja tällöin tunteet lasta kohtaankin syvenevät luonnollisemmin...?



Vaikka ei rakastaisi puolisonsa lapsia, ei tarkoita, etteikö heistä voisi välittää.

Mieheni käytös oli huomattavan paljon viettelevämpää.

3 äitipuolta ja kaikki kamalia. Lirkuttelevat miehen edessä, mutta selän takana ovat ilkeitä miehen lapsille. Vastenmielistä porukkaa ja uusperheet ovat ihan kammottavia kidutuskammioita.

olen aina mukava ja välittävä. Täytyy kai joskus purkaa paineita, kun ei vieraita lapsia ihan puhtaasti osaa rakastaa, vaikka pidänkin heistä. Mies kuuntelee sujuvasti ja saattaa sanoa, että on samaa mieltä jostain kritisoimastani asiasta. Kerran kysyin mieheltä, että loukkaako ja mies sanoi, ettei loukkaa, koska on joistain asioista samaa mieltä ja haluaa, että olen rehellinen hänelle. Hänelle kuulemma tärkeintä on, miten käyttäydyn lapsia kohtaan. Eli kyllä niiden etäisien kannattaisi antaa joskus äitipuolien kiukutella selän takana, niin ei tarvi sitten lapsille vihotella. Parempihan se noin päin on kuin olla salakavala ja ilkeä...

Ja ei mun mies mikään tossukka ole, joka kuuntelee viikoittain lastensa sättimistä vaan ehkä muutamia kertoja vuosien aikana olen jotain sanonut ja koskaan ei ole ollut ongelma. Jos mies on pystynyt auttamaan, niin on yleensä myös auttanut. Kerran valitin, että ala-asteikäinen poika ei anna mun edes laskuja maksaa tietokoneella, kun marisee vieressä pelaamaan. Sen jälkee mies on komentanut poikaa antamaan minulle hetken rauhan asioideni hoitamiseen ja asiassa ei ole enää ollut ongelmia. Itse olen vähän huono komentamaan näitä etälapsia. Eli mies tukee minua, jos kokee, että sanomisissani on joku idea.

Vierailija:

3 äitipuolta ja kaikki kamalia. Lirkuttelevat miehen edessä, mutta selän takana ovat ilkeitä miehen lapsille. Vastenmielistä porukkaa ja uusperheet ovat ihan kammottavia kidutuskammioita.

kaksi äitipuolta ovat kavereitani. Muuten mukavia ihmisiä, mutta siis lapsille ihan kamalia. Toinen jopa on pystynyt aihettamaan sen, että miehen lapsi ei enää kyläile heillä. Ihan oveluudellaan. On ollut ovelalla tavalla jatkuvasti ikävä. Mies ei ole huomannut mitään.



Toinenkin äitipuoli on kamala. Esim lapsi pelkäsi pimeää ja halusi nukkua isänsä kanssa samassa huoneessa lattiapatjalla, kun oli heillä joskus viikonloppuja. Äitipuoli ei suostunut, kun ei itse kuulemma saanut nukuttua. (Olisi mennyt itse vierashuoneeseen tällöin, mutta ei.) Niinpä lapsi ei viihtynytkään heillä enää. Kun tämä nainen sai omia lapsia, unohtuivat nukkumisongelmat ja omat lapset nukkuvat edelleen hänen sängyssään. Ovat jo kuusi ja kolme.



Hyvä, että on teitä erilaisiakin. Tuli hyvä fiilis mulle, jota harmittaa näiden lasten kurjat äitipuolet. 41

Oma äitini kuoli, kun olin alle kymmenen vuotta. Isä meni heti uusiin naimisiin ja vähitellen ilmeni, että äitipuoleni on aivan kamala akka. Isälle hän leperteli, mutta heti kun isä meni muualle, hän haukkui ja mollasi minua ja sisaruksiani. Hänen oma lapsensa oli oikea enkeli. Lapsuuteni oli kuin työleiri; koululäksyjä en olisi saanut tehdä ja tein niitä salassa selkäsaunan uhalla. Aamulla piti herätä jo neljältä leipomaan, kun äitipuoli leipoi torille myytävää. Ykdeksänvuotiaasta lähtien valmistin päivittäin ruoan koko perheelle. Tukistelu, läpsäyttely ja muu nykyisin fyysiseksi pahoinpitelyksi luokiteltava oli viikottaista, kun en ollut tehnyt tarpeeksi hyvin annettuja töitä. Vasta kun kaikki työt oli tehty, sai ottaa koulukirjat käsiinsä.



Viikonloppuisin isäni ja äitipuoleni kävivät ravintolassa tanssimassa. Emme saaneet sisareni kanssa jäädä kotiin siksi aikaa (ettemme olisi tehneet pahojamme), vaan meidän piti istua autossa odottamassa viisi-kuusi tuntia, kun he pitivät ravintolassa hauskaa. Radio ei saanut olla auki, ettei akku tyhjentynyt. Oli todella kylmää odottaa talvella kolmenkymmenen asteen pakkasessa viisikin tuntia heitä. Kerran olimme todella kylmissämme (sinisiä) ja menimme ravintolan ovelle ja pyysimme etsimään ovimiehen heidät, koska palelsi. Saimme sisareni kanssa kuulla hirveän läksytyksen ja kunnon selkäsaunan, kun häiritsimme rouvan iltaa.



Minulla on nyt omia lapsia, eikä äitipuoleni välitä heistä paskan vertaa, kuten ei minustakaan ole ikinä välittänyt. Käyn pari kertaa vuodessa heidän luonaan. Lapset eivät ikinä ole olleet kumpienkaan isovanhempien luona hoidossa. Välillä todella tarvitsisin apua arjen pyörittämisessä. Olen kateellinen, kun toisilla on sellaiset vanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja hoitaa heitä.



Katkera

Eiköhän tuo nyt ollut aikamoinen megaluokan yleistys tuo sinun juttusi. Siis, uusperhe ei voi ikinä toimia... Taas tulee mieleen, että mihin vertaat? Auvoisiin oikeisiin perheisiin, missä ei ole mitään ongelmia koskaan? Miksi ketkään edes eroaa, kun ovat kuitenkin olleet joskus ihan oikeitakin perheellisiä.



Siis eipä kenenkään haave varmastikaan uusperhe ole, siihen varmaankin enemmänkin päädytään, mutta ei se mikään täysi epäonnistuminen ole eikä uusperheiden lapset kasva aina kieroon. On nykyaikuisetkin ihan sekaisin vaikka ovat eläneet auvoista ydinperhe-elämää, josta ei poikkeuksia siedetty.



Ja tuo on ihan puppua, ettei vieraiden lapsia voi rakastaa. Samalla sitten ei varmastikaan voi ottaa adoptiolapsia tai miestä, jos mitään muuta ei voi rakastaa kuin omia biologisia lapsiaan. Tuo ainoastaan kertoo ihmisen omasta rajoittuneesta tunne-elämästä. Rakkaus voi olla erilaista eri ihmisiä kohtaan, mutta ei se nyt niinkään ole, että omia lapsia rakastan ja muita koko maailmassa inhoan. Jos nyt nostettaisi se katse sieltä neljän seinän sisältä vähän pidemmälle, eikä vahdittaisi, että kuka on näitä meidän, teidän tai heidän lapsia, niin homma voisi vaikka vahingossa toimia.