Lue keskustelun säännöt.
Inhoan itseäni, kun aina pillastun 3-vuotiaalle, kun tämä ei
18.08.2010 |
tottele... ollaan tilanteessa, kun ei uhkailu/kiristys/lahjominekaan auta. Sitten joskus retuutan turhankin kovakuraisesti, niin ei saisi äiti toimia. Olen kokeillut myös pehmeämpää lähestymistä. Pitänyt rajoista kiinni. Lapsi kuin minä pienenä, kova uhmaamaan, on ollut viimeiset kaksi vuotta. En koskaan hermostunut itkuiselle koliikkivauvalle vaan hoivasin ihan jaksamisen äärirajoille. Nyt tuo uhmaaja saa minut raivariin, vaikkei se mitään auta. Osapäivähoidossa, saa huomiota ja syliä... on kai vaativampi tapaus tai sitten minä erityisen epäonnistunut vanhempana.
Kommentit (7)
retuuttaminen myt vaan ei ole se hyvä tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulos Oulun entisestä Euromarketista kun ei uskonut vaan leikki kielloista huolimatta liukuovissa?
En paheksu toimintaasi, sain itse synninpäästön kun hikeennyn aina itsekin uhmakkaalle 4-vuotiaalleni ja välillä pitää tosiaan ottaa niska-perseote käyttöön.
vähän vajaa 2-vuotiaalle... iskenyt kova uhma, ja jos kieltää jostain, niin touhu on kahta hullumpaa. Nyt tänäänkin kielsin varmaan viisisataa kertaa ottamasta mitään pöydiltä, liedeltä jne, ja autas armias kun jätin pojan potalle ja sanoin että odota, kun otan pullapellin uunista, niin luukun kerkesin avata kun perhanallinen rysäys kuului... oli vetänyt vessasta sellaisen koristeposliinijutun lattialle, joka oli täynnä lasihelmiä (imitoivat vettä...) ja samalla paiskannut puhtaat vaipat vessanpönttöön. Sirpaleita vessan lattia täynnä... ja samaan läjään meni ja pissasi eteisen juuri pestylle matolle.
Jipii. Ja keittiö uuneineen n. 4 metrin päässä tapahtumapaikasta, kerkesin ottaa askelet uunille ja avata luukun, mutten edes peltiä ulos kun jo alkaa tapahtua kun äiti selkänsä kääntää.
Niin, ymmärtää kyllä kiellot... mutta jostain syystä on noussut tosi kova uhma. Johtuisko siitä, että vaistoaa (ja on selitettykin...) että meille syntyy vauva parin viikon päästä. Senkään takia ei äiti ole ihan nopeimmillaan, ja tulee herkästi kädestä retuutettua pois pahanteosta, jos puhe ei mene perille. Kun ei enää oikein jaksaisi nostella ja kannella, varsinkin kun samalla potkitaan kiukkusena mahaan ja huudetaan hulluna.
No, jospa tämä tästä tokenee... ainakin äidin tunnekuohut, kunhan saa synnytettyä.
Lapsi käyttäytyy yleensä hyvin julkisesti, kun pääsemme kotiovesta sisään, alkaa kiukku. Riippumatta nälästä, janosta ym... ei kiukkua muille kuin minulle. Ei halua riisua, ei pestä käsiä, ei tulla ruokapöytään... ja vessahädänkin kanssa saa sirkuksen aikaan, kun pyytää auttamaan käynnissä, mutta se ei kelpaakaan...Joskus, jos on isänsä kanssa vaikka puolipäivää, kaikki menee hyvin, pukemiset ja riisumiset. Päiväkodissa on ensimmäisten joukossa valmiina. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohteliaisuudestaan ja reippaudestaan - kaikilta. On aina ollut äidin tyttö, toki usein kaipaa isäänsä, kun tämä työmatkoilla tms.
"Väkivaltaa" en halua hyväksyä, siksi ärsyttää omat kovat otteet. Tukistamaan en ole ryhtynyt, kai meitä 70-lukulaisia tukistettu tarpeeksi.
Ajattele voisitko vihastuessasi jollekin aikuiselle tehdä vastaavasti. Vaikka kuinka nyppii, pystyt hillitsemään itsesi.