Hyvinnukkuvien vauvojen vanhemmilla on ihan eri lähtökohdat kuin
huonosti nukkuvien vanhemmilla (lue: meillä). Vauva valvoo ja valvottaa edelleen, kun ikää 1v 2 kk ja ei tässä voi pikkukakkosta ajatellakaan, ei harrastaa oikein mitään, ei vaan jaksa. En ole katkera, totean vain. IHanahan tuo meidän pirpana on, valvova tosin, mutta ihana ja omanlainen.
Kommentit (13)
Jostain syystä äiti heräilee turhan herkästi, menee kaikilta yöunet.
Mutta en tuon pikkukakkosen suhteen :) Meillä oli sellainen ajatusmalli, että kun nyt kerran valvotaan, niin tässä samassa menee sitten se vauvakin. Ajatuskin siitä, että olisi päässyt taas nukkumisen makuun ja sitten olisi se rumba alkanut alusta. Tulin siis raskaaksi, kun esikoinen oli 10 kk ja kyllä kannatti vaikka aivan järkkyä se oli. Nyt ovat alakoululaisia ja toistensa parhaat kaverit :)
En ole minäkään katkera, mutta kumminkin...
Onneksi lapsi on terve, mutta heikot unenlahjat.
Meillä tuli lähes kuusen vuoden ikäero tästä syystä, mutta kas kummaa,se kakkonen nukkui sitten syntymästään alkaen koko yön.
Vaikka nyt ei tunnu siltä, tuo vuosi tai pari unohtuu kyllä ja tilanne on taas parempi. Se on sitten oikeastaan aika ihanaa, kun lapset alkavat nukkua ja löytää taas "oman itsensä" uudestaan.
huonosti nukkuvien vanhemmilla (lue: meillä). Vauva valvoo ja valvottaa edelleen, kun ikää 1v 2 kk ja ei tässä voi pikkukakkosta ajatellakaan, ei harrastaa oikein mitään, ei vaan jaksa. En ole katkera, totean vain. IHanahan tuo meidän pirpana on, valvova tosin, mutta ihana ja omanlainen.
kahden hyvin nukkuvan lapsen äitinä nostan hattua kaikille niille, joiden lapset eivät nuku öitänsä hyvin. Olen yksinhuoltaja, joten sitä aikaa kun lapset vielä heräilivät öisin, en tosiaankaan kaipaa. Ei ollut ketään muuta, jota tökkiä hereille edes sillointällöin vaan aina jokaikinen herääminen oli omasta unesta pois. Vaikka se aika ei edes ollut pitkä, en muista siitä mitään. Heräily oli niin raskasta, että ihan oikeasti ihmettelen miten toiset jaksaa sellaisten lasten kanssa joiden kanssa pitää tosiaan herätä pari kertaa yössä vielä yli vuoden ikäisenäkin. Minulle arki on ihan tarpeeksi raskasta kaikkine velvollisuuksineen, iltaisin kun saan lapset nukkumaan on sitä omaa aikaa pari tuntia -se on minulle hyvin tärkeää aikaa- joten en edes osaisi mennä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa ja näin ollen maksimoida uneni. Minä nukun noin kuusi tuntia yössä, luojan kiitos ilman katkoksia, ja sillä pärjään miten kuten.
Eli virtuaalinen hatunnosto joka ikiselle äidille, jonka lapsi nukkuu huonommin. En usko että itse jaksaisin.
huonosti nukkuvien vanhemmilla (lue: meillä). Vauva valvoo ja valvottaa edelleen, kun ikää 1v 2 kk ja ei tässä voi pikkukakkosta ajatellakaan, ei harrastaa oikein mitään, ei vaan jaksa. En ole katkera, totean vain. IHanahan tuo meidän pirpana on, valvova tosin, mutta ihana ja omanlainen.
Voi myös vaikuttaa. Kyllä meilläkin on vauvat valvoneet ja huutaneet ja varsinkin heräilleet rinnalle, mutta koska ollaan nukuttu perhepedissä, ei se ole niin haitannut. Ymmärrän toki, että kaikki eivät ihan fyysisistä syistä pysty imettämään kyljellään, ja se on sinänsä sääli, niin paljon se helpottaa elämää.
Meillä on siis vauvat nukkuneet vieressä, ja jos ovat valvoneet, niin ovat valvoneet, siinähän ovat turvallisesti olleet äidin vieressä, ja tunteneet äidin käden ja läheisyyden. Silloin kun huusivat muuten vaan tai olivat kipeitä, pidin yöaikaanitseäni puoli-istuvassa asennossa tyynyillä, vauvaa rinnan/vatsan päällä, ja hytkyttelin pepusta.
Lepoa se on pienikin lepo, ja se kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helpoksi. Ainakin meidän lapset ovat myös ymmärtäneet aika pian sen, että yöaikaan ollaan sängyssä ja piste. Ja äiti ja isä nukkuvat ja piste. Oikeaan tarpeeseen toki vastataan, mutta mihinkään ylimääräisiin hilluntoihin ei kukaan lähde mukaan.
en nyt ihan tuohon yhdykään. Meilä esikoinen oli valvottava. Hänellä oli koliikki tuonne 4-5 kuukauden ikään, ja senkin jälkeen yöt todella katkonaisia. Toisen lapsen syntyessä (esikoinen 2v1kk) esikoinen heräili edelleen useita kertoja yössä, ja käveli mm unissaan.
Kaikki sympatiani sinulle, tiedän todella mitä on valvoa :) Mutta jos et nyt kuitenkaan yleistäisi, etteikö useamman lapsen äideillä/ perheillä voisi olla vastaavia lähtökohtia.
Se toinen lapsi meillä muuten nukkui aivan käsittämättömän hyvin. En voinut todeksi uskoakaan, eihän sellaisia lapsia ole?! Ei koliikkia, ei kitinää. Söi kun oli nälkä ja nukkui kun nukutti. Kolmas sitten taas valvotti (ja esikoinen oli silloin 5v, edelleen huono nukkuja, mutta toki yöheräilyt olivat jo vähentyneet), neljäs on ollut melko "normaali" (jos niin voi sanoa) valvottamisen suhteen, ei niin hankala kuin 1. ja 3. mutta ei niin hyväuninen kuin 2.
niin alkoi korvatulehduskierre. Putket korviin 6kk ja 1v iässä. Meillä ei siis nukuttu ainuttakaan yötä heräämättä.
Kakkonen syntyi kun esikoinen vielä valvotti 1v7kk iässä.
Siitä sitten pikku hiljaa oppi nukkumaan.
Kakkonen nukkui 1v6kk yöt ja kolmas syntyi kun kakkonen oli 2v.
Hyvin pärjäsin vaikka hoitin heidät melkeinpä itse, välillä jopa sairaana.
Se asenne! Aikansa kutakin!
kuukauden koko yön. Kuopus heräili kolmevuotiaaksi asti.
en nyt ihan tuohon yhdykään. Meilä esikoinen oli valvottava. Hänellä oli koliikki tuonne 4-5 kuukauden ikään, ja senkin jälkeen yöt todella katkonaisia. Toisen lapsen syntyessä (esikoinen 2v1kk) esikoinen heräili edelleen useita kertoja yössä, ja käveli mm unissaan. Kaikki sympatiani sinulle, tiedän todella mitä on valvoa :) Mutta jos et nyt kuitenkaan yleistäisi, etteikö useamman lapsen äideillä/ perheillä voisi olla vastaavia lähtökohtia. Se toinen lapsi meillä muuten nukkui aivan käsittämättömän hyvin. En voinut todeksi uskoakaan, eihän sellaisia lapsia ole?! Ei koliikkia, ei kitinää. Söi kun oli nälkä ja nukkui kun nukutti. Kolmas sitten taas valvotti (ja esikoinen oli silloin 5v, edelleen huono nukkuja, mutta toki yöheräilyt olivat jo vähentyneet), neljäs on ollut melko "normaali" (jos niin voi sanoa) valvottamisen suhteen, ei niin hankala kuin 1. ja 3. mutta ei niin hyväuninen kuin 2.
Samoilla linjoilla menen, kakkosta tehtiin ihan sillä periaatteella että EI VOI olla enää vaikeampaa vauva-aikaa kuin esikoisella oli. Eikä ollutkaan, maailman tyytyväisin vauva tuli, ikäeroa tasan 1,5v. Siitä syystä että kakkosen kanssa on alusta asti nukuttu hyvin ja vältytty muiltakin rähinöiltä on kolmaskin meille tulossa ihan minä päivänä hyvänsä. :)
Esikoinen täytti juuri 3v ja kakkonen on 1,5v. Vähän hirvittää nuo yökukkumiset nyt kun jo yli vuoden on saanut yönsä nukkua.. Siis kyllä, siinä suhteessa olen päässyt helpolla, ei ole univelkaa!
kahden hyvin nukkuvan lapsen äitinä nostan hattua kaikille niille, joiden lapset eivät nuku öitänsä hyvin. Olen yksinhuoltaja, joten sitä aikaa kun lapset vielä heräilivät öisin, en tosiaankaan kaipaa. Ei ollut ketään muuta, jota tökkiä hereille edes sillointällöin vaan aina jokaikinen herääminen oli omasta unesta pois. Vaikka se aika ei edes ollut pitkä, en muista siitä mitään. Heräily oli niin raskasta, että ihan oikeasti ihmettelen miten toiset jaksaa sellaisten lasten kanssa joiden kanssa pitää tosiaan herätä pari kertaa yössä vielä yli vuoden ikäisenäkin. Minulle arki on ihan tarpeeksi raskasta kaikkine velvollisuuksineen, iltaisin kun saan lapset nukkumaan on sitä omaa aikaa pari tuntia -se on minulle hyvin tärkeää aikaa- joten en edes osaisi mennä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa ja näin ollen maksimoida uneni. Minä nukun noin kuusi tuntia yössä, luojan kiitos ilman katkoksia, ja sillä pärjään miten kuten. Eli virtuaalinen hatunnosto joka ikiselle äidille, jonka lapsi nukkuu huonommin. En usko että itse jaksaisin.
että kullakin on omat "taakkansa". Tsemppiä,toivottavasti helpottaa pian.