Luuleekohan kaikki raskaana olevat, että muut naiset kadehtivat heidän tilaansa?

Itse en koskaan silloin ainakaan ajatellut, että joku minua kadehtisi.

Juhannuksena törmäsin raskaana olevaan naiseen, joka sanoi suoraan, että hän inhoaa olla raskaana ja on onnellinen, kun raskaus on kohta ohitse. Sanoipa vielä päättäneensä, että heidän perheen lapsiluku jää yhteen, juuri raskauden aiheuttamien fiilisten vuoksi. Ymmärsin hyvin häntä!

onneks ei tartte sitäkään tehdä enää koskaan ikinä

lut! Lähinnä keskityin itseeni,mutta

kukin tavallaan..

Itse en koskaan silloin ainakaan ajatellut, että joku minua kadehtisi.

Juhannuksena törmäsin raskaana olevaan naiseen, joka sanoi suoraan, että hän inhoaa olla raskaana ja on onnellinen, kun raskaus on kohta ohitse. Sanoipa vielä päättäneensä, että heidän perheen lapsiluku jää yhteen, juuri raskauden aiheuttamien fiilisten vuoksi. Ymmärsin hyvin häntä!

mistä sulle on ap tullut tuollainen käsitys?

yritystä kesti ja kesti eikä vauvaa kuulunut.

Nyt olen sitten itse paksuna, ja kun en mahan kanssa enää pidä itseäni minään hottiksena, niin voinpahan piristää itseäni ajattelemalla, että ainakin jotkut saattavat kadehtia ulkonäössäni juuri sitä (tai no, lähinnä raskautta, ei niinkään valasmaisuutta) :P

Minä en kadehdi lainkaan, vaan tunnen melkeinpä helpotusta, että minun ei tarvitse olla raskaana. Tunnen näin, vaikka raskausaika oli helppoa ja elämäni onnellisinta aikaa. On kuitenkin ihanaa, että saan itse päättää lasten lukumäärän (mieheni mielipidettä kuunnellen ja kunnioittaen tietysti) eikä lapsilukua määrää esim. uskonto tai muut ulkoa tulevat periaatteet.

kadehtivan ollessasi raskaana, niin sitten asia ei ole niin, että kaikki raskaana olevat naiset luulevat muiden kadehtivan raskautta. Yksinkertaista!

ajatella eri tavalla seuraavissa raskauksissa.

Minä en kadehdi lainkaan, vaan tunnen melkeinpä helpotusta, että minun ei tarvitse olla raskaana. Tunnen näin, vaikka raskausaika oli helppoa ja elämäni onnellisinta aikaa. On kuitenkin ihanaa, että saan itse päättää lasten lukumäärän (mieheni mielipidettä kuunnellen ja kunnioittaen tietysti) eikä lapsilukua määrää esim. uskonto tai muut ulkoa tulevat periaatteet.

luule tommosia ja miksi edes luulisin tai vaivaisin päätäni moisella?

olin aika itsetietoinen vauvamahastani :)

ap

mistä sulle on ap tullut tuollainen käsitys?

minkä ihmeen takia luulet, että raskaanaolevat näin luulevat? Jokainen, joka on raskaana saa varmasti jossakin vaiheessa tarpeekseen. Itse olen kohtalaisen alussa vielä raskaana ja en todellakaan usko, että juuri kukaan minua kadehtii. Olen iloinen ja erittäin onnellinen tilastani, mutta eniten kyllä toivon, että aika kuluisi äkkiä ja saisin terveen lapsen jo ulos maailmaan.



Itselläni kyllä pistää korvaan jos joku vouhkaa kuinka häntä ärsyttää raskaanaolevien naisten valitus. Silloin sanoisin, että on kateellinen. Jos ei ole kateellinen, miksi tehdä niin isoa numeroa toisen raskaudesta. Ainakaan minun tuntemani raskaanaolevat naiset eivät ole koskaan valittaneet vaikka tosihan se on että loppuraskaudesta olo on tukala. Tarviiko ohikulkijoiden siihen huomiota kiinnittää jos kerran ärsyttää....

Minä en kadehdi lainkaan, vaan tunnen melkeinpä helpotusta, että minun ei tarvitse olla raskaana. Tunnen näin, vaikka raskausaika oli helppoa ja elämäni onnellisinta aikaa. On kuitenkin ihanaa, että saan itse päättää lasten lukumäärän (mieheni mielipidettä kuunnellen ja kunnioittaen tietysti) eikä lapsilukua määrää esim. uskonto tai muut ulkoa tulevat periaatteet.

kadehtivan ollessasi raskaana, niin sitten asia ei ole niin, että kaikki raskaana olevat naiset luulevat muiden kadehtivan raskautta. Yksinkertaista!

en ole edes ajatellut että joku kadehtisi.. ainoastaan ne ehkä jotka toivovat lasta, niin voisivat vähän kadehtia.

itse raskaana ollessani olen saanut vanhemmilta naisilta usein kiukkuisia katseita, uimahallissa on tuhahdeltu "mitä se tänne tulee vettä saastuttamaan ja lapsensakin vielä tappaa" yms. yms. eli ei mulle ainakaan sellaista kuvaa jäänyt. Ehkä harhaluulo johtuu siitä, että vatsa pomppaa helposti silmään kadulla ja moni sitä tuijottaa sen kummempia ajattelematta. Joku voi siitä ajatella, että on jotenkin "kadehdittavassa tilassa".



Silti toivoisin, että kanssamatkustajat voisivat esim. ruuhkaratikoissa hiukan ystävällisemmin suhtautua isomahaisiin ja jopa paikkaansa tarjota. Etenkin nuoret miehet.

raskaana olevia. Jos jokin tunne pitäisi määritellä, niin mieleen tulee lähinnä sääli.

ap kuvitteli kenenkään kadehtivan raskaana olevia. Siksikö, että hän luuli niin? Aika ennenkuulumaton peruste!

itse olin raskaana, en kuvitellut kenenkään kadehtivan. Päinvastoin, kuvittelin monien vaunuja työntävien äitien säälivän minua, jos muistivat minut nähdessään oman raskautensa viimeisiä tuskallisia viikkoja.

ykllä minä aina jonkinasteista kaipausta ja haikeutta tunnen, kun näen raskaanaolevan naisen.



Olen ollut itse onnellisesti kolme kertaa raskaana ja kyllä uskon monenkin katsoneen haikeana ja ihaillen sitä, kuinka onnellinen ja säteilevä vatsani kanssa aina olin. Mikää raskaanaolemisessa ei ole ollut tuskaista, raskasta tai kamalaa... Päinvastoin, en olisi millään hlunnut luopua siitä ihanasta vatsasta edes silloin rv 42 kun (kaikki kolme) lastani syntyivät...



Meitä on moneen junaan. Minut on kuin luotu olemaan raskaana ja vauva-aikakin on aina ollut ihanaa. Siksi todellakin "kadehdin" raskaanaolevia, koska todennäköisesti lapsilukumme jää kuitenkin tähän kolmeen.

kaikkien muiden kadehtivan heitä?



Taisi vain olla niin, että ap nimenomaan kadehtii, kun halusi tulla oikein erikseen mainitsemaan, että MINÄ AINAKAAN en muuten kadehdi!



Itse tunnen suurta helpotusta vastikään synnyttäneenä, ettei tällä hetkellä tarvitse olla raskaana. Aika aikaansa kutakin, monelle raskaus on välttämätön paha, mutta onhan siinä myös oma hohtonsa ja omat ihanat puolensa ja jotkut harvat haluaisivat olla aina raskaana.

itse kadehdin monta vuotta jokaista vauvamahaa ja kun viimein sellaisen itselleni sain, olin siitä hyvin ylpeä ja koko ajan oli jännä kutkuttava olo, kun huomasi ihmisten huomaavan, että olen raskaana. Siinä vaiheessa, kun raskaus ei vielä näkynyt ja siitä ei kukaan tiennyt, oli vielä jännemmän kutkuttava olo. En ajatellut, että kaikki vatsaani kadehtisivat, mutta itsellä oli voittajafiilis. Tämän varmasti ymmärtävät lapsettomuudesta kärsineet.

itse olin raskaana, en kuvitellut kenenkään kadehtivan. Päinvastoin, kuvittelin monien vaunuja työntävien äitien säälivän minua, jos muistivat minut nähdessään oman raskautensa viimeisiä tuskallisia viikkoja.

olisi voinut olla suoraan omista ajatuksistani =D En kyllä koskaan kuvitellut että joku kadehtisi raskauttani tms. Päinvastoin, luultavasti sain vain sääliviä katseita.

-lapset 4v ja 11pv-