Ystävän mies on vähän ahdistava
Välillä mukava ja hyvä keskustelija. Välillä taas riitelee, sättii tai huutaa vaimolle/lapsille niin, että tulee ankea olo itsellekin. On myös kova kehumaan itseään, tekojaan ja lapsiaan.
Luulee tekevänsä aina oikein, aloittaa projekteja, kehuu niitä ja sitten niistä ei tulekaan mitään.
Kommentit (10)
Noita kyllä riittää. Yhdellä on narmismia ihan oikeasti. En ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan, vain ystäväni.
Oman navan ympärillä vaan pyörii ihan kaikki?
On itseasiassa aika empaattinenkin ja ajattelee lapsiaan hyvin paljon.
Luulisin, että se voi johtua osittain huonosta itsetunnosta, osittain kotimallista - pitää näyttää kun on erittäin köyhistä oloista. Sitten mukana on tiettyä machokulttuuria ja sitä että omat jutut/itse on paras jossain.
Ei voi kuin haukoitella.
Välillä niin mukava tyyppi, mutta sitten kun alkaa se uho ja mekastus...emme ole käyneet heillä enää vuoteen tuon ukon takia :(
Se on kuitenkin olevinaan niin äijää, niin äijää kun olla ja voi. Aina on ite oikeassa, omaa kyllä hyvän yleissivistyksen ja on nokkela, sillä saa kaadettua helposti muut keskustelukumppanit.
Se hymy kun se saa "voitettua" toiset jutuissaan.
Aina on milloin mitäkin hienoa menossa..."nyt on kova kunto, hitto että alan treenaan rajusti, mulla on lahjoja näes". Menee kaksi viikkoa, sitten kun kysyy, niin sanoo ettei olekaan ehtinyt.
Muistan jo lapsuudesta kun mies meuhkasi kuin viimeistä päivää. Joskus riidat ja tunteenpurkaukset voisi jättää pois kun on vieraita paikalla...
diagnooseja. Niin huvittavaa, että ihan naurattaa!!!
Kyllä te olette säälittäviä. En voi sietää tuollaisia juoruämmiä, jotka näkevät mt ogelmia kaikilla muilla paitsi itsellään.
Hankkika elämä!
Elämä on raskasta sellaisen kanssa, mutta voi olla kaverisi päätös elää yhdessä niin sairaudessa kuin terveydessäkin.
Vaikka voisi luullakin kertomani perusteella näin.
Mies nyt on vain tuollainen, välillä yltiömacho ja "bisnesmies", välillä taas ei toista.
Tuo komentelu ja kovaan ääneen sättiminen lähinnä on se ahdistavin juttu. Siksi ei enää huvita edes käydä siellä.
olisikin, diagnosoimaton? Jos sillä mielialat vaihtelee ja tekeminen vaihtelee suuresta innostuksesta lamaannukseen, käyttäytyminen hellyydestä seinille kimpoiluun. Surullista, että omaisilla siinä kaikessa on kovaa elää. Mies voisi oppia hallitsemaan ääripäitä, jos haluaisi tiedostaa käytöksensä ailahtelevaisuuden.
En minäkään jaksa erästä tuollaista miestä. En kestä katsella sitä miten kohtelee vaimoaan ja lapsiaan huonoina hetkinä.
Oman navan ympärillä vaan pyörii ihan kaikki?