sinulle äiti ja uhmis.."Kertokaa minulle, mikä minun lapseni on. Tämä ei ole normaalia".

sinulle kirjoitan omista kokemuksistani.

minulla kokemusta eräästä lapsesta joka oli pienempänä...osin vieläkin.

semmoinen tosi uhmakas ja voimakas tahtoinen.

heitteli esineitä, nauroi vaan, juoksi karkuun, ym. eli samoin kun sun lapsellas.







yhden neuvon annan sinulle jota kannattaa yrittää kokeilla.

eli laskeudu lapsen tasolle kun puhut hänelle, ota lapseen aina katsekontakti kun nuhtelet ym. puhut lapsellesi. ÄLÄ HUUDA!!!se ei aiheiuta kuin hilpeyttä lapsessas, lapsi on saanut susta yliotteen. ja nauttii siitä.

älä anna hänelle enää sitä iloa.

jämäkästi mutta varmasti otat hänet kainaloon/syliin ja pidät väkisin jos yrittää vahingoittaa toisia.

ota katsekontakti lapseen ja jämptillä äänellä toru ja puhu.

älä itke/raivoa tms. lapsen nähden.

mene vaikka toiseen huoneeseen ja laita ovi kiinni.

eli lapsi ei saa vahingoittaa muita eikä nauraa muille, ei edes sinulle.

hänelle näytät vihaista toruvaa ilmettä, ja sanot varmalla jämptillä äänellä että et saa nauraa se on rumaa, tosi rumaa. toistat sitä sata ja tuhat kertaa.

et jätä lasta yksin mihinkään, vapautensa ansaitsee hyvällä käytöksellä.

samoin voit kokeilla antaa tarran aina hyvästä käytöksestä ja kehut kun esim. leikkii nätisti.

ja joka kerta kun satuttaa pyytää anteeksi toiselta.



muista myös antaa aikaasi hänelle, eli tehkää mukavia asioita yhdessä, kuuntele lasta. kysy mitä haluaisi tehdä/leikkiä.

käykäää ulkona ja puistoissa ym.