Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää toi ipanan syömiskohellus :-((
02.09.2010 |
Yhtä showta... varmasti olen antanut liikaa huomiota hänen syömiseensä, ja sillä ottanut siitä jonkinlaisen uhmajutun tms. Koska mennyt miinuskäyrillä ja vauvavuotena tosissaan seurattiin painonnousua, sillä jäänyt varmaan ongelmaksi meillä. Mutta lapsi ei malta hetken vertaa keskittyä syömiseen, pitäisi olla jotain muuta ajateltavaa ja lappoa ohessa ruokaa suuhun, harvoin sekään auttaa. Kun lapselle antaa ruuan eteen ja välineet käteen, ottaa ehkä lusikallisen, viskaa lusikan menemään ja painelee riehumaan. Vaikka olis itse osallistunut ruuan valmistukseenkin jne. Sitten päätän että no, seuraavalla aterialla...ei, sama toistuu. Tänään söi lounasta klo 12, välipalaksi tarjosin omenaa josta otti yhden haukun ja jätti siihen, päivällinen perheen kanssa 17.30 ja yhden lusikallisen söi-viskasi lusikan lattialle ja sanoi "en syökään enää". Haettiin takaisin tuolille, kiljuminen kävi, mitään ei syönyt ja paineli pois heti kun pääsi.
Tämä on niiiiin epätoivoista! Masentaa, miksei sille ruoka kelpaa? Miksei keskity hetken vertaa? Halutessaan osaa syödä todella hyvin ja nopeasti, mutta kun ei vaan halua. Aina huonommin, mitä enemmän siinä on ihmisiä syömässä, koko perheen ruokailuissa lapsi ei syö koskaan oikein mitään, mun kanssani kahdestaan jos jutellaan kivoja niin parhaiten.
Kommentit (5)
Oma esikoiseni meni kanssa vauvavuotena -20käyrällä ja laihuudesta toitotettiin joka paikassa ja painoa seurattiin.
No tietysti siinä tuli itsekin sitten stressattua sitä syömistä tai syömättömyyttä melkoisesti.
Kun lapsi oli 3v, niin sain elämäni parhaimmat neuvot... Sen jälkeen keskityin siihen, että ruokailutilanteista tehtiin mahdollisimman mukavia yhteisiä tuokioita. Annos lapselle eteen ja sitten juteltiin niitä näitä, päivän kuulumisia. Ja kas kummaa... yllättävän usein huomasin, että lapsen lautanen oli melkein tyhjä.
Nyt esikoiseni on 9-vuotias koululainen, jota koulussakin kehutaan siitä, miten ennakkoluulottomasti syö ja maistelee kaikkea.
Edelleen on tuollainen pitkä ja varsin hoikka, mutta syö todella monipuolisesti... Ja PALJON (ainakin tällä hetkellä, kun ilmeisesti jokin kasvupyrähdys meneillään)
Joten ei muuta kuin pitkää pinnaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on kasvanut -20-painokäyrällä, vauvana hänen painoaan seurattiin. Varsinkin alle 2v syöminen oli niukkaa, stressasin. Pitäkää kiinni säännöllisistä ja perheen yhteisistä ruoka-ajoista. Opeta istumaan pöydässä hetki, vaikkei söisi mitään.
Oma esikoiseni meni kanssa vauvavuotena -20käyrällä ja laihuudesta toitotettiin joka paikassa ja painoa seurattiin. No tietysti siinä tuli itsekin sitten stressattua sitä syömistä tai syömättömyyttä melkoisesti. Kun lapsi oli 3v, niin sain elämäni parhaimmat neuvot... Sen jälkeen keskityin siihen, että ruokailutilanteista tehtiin mahdollisimman mukavia yhteisiä tuokioita. Annos lapselle eteen ja sitten juteltiin niitä näitä, päivän kuulumisia. Ja kas kummaa... yllättävän usein huomasin, että lapsen lautanen oli melkein tyhjä. Nyt esikoiseni on 9-vuotias koululainen, jota koulussakin kehutaan siitä, miten ennakkoluulottomasti syö ja maistelee kaikkea. Edelleen on tuollainen pitkä ja varsin hoikka, mutta syö todella monipuolisesti... Ja PALJON (ainakin tällä hetkellä, kun ilmeisesti jokin kasvupyrähdys meneillään) Joten ei muuta kuin pitkää pinnaa...
yksi tärkeä seikka meinasi unohtua. Emme kiinnitä mitään huomiota esikoisen syömiseen tai syömättömyyteen, mutta ruokapöydästä noustaan pois vasta kun koko perhe on syönyt.
Tämä oli alkuun tärkeä, sillä istuessaan siinä pöydässä juttelemassa, huomaamattaan myös söi. Jos olisi antanut lähteä pois pöydästä, niin olisi mennyt leikkeihinsä.
Edelleen vaikka syömisen kanssa ei ole mitään ongelmia, niin tämä tapa on jäänyt. Kaikki istuvat pöydässä kunnes koko perhe on lopettanut syömisen
eli olen syöttänyt lapsen siellä missä hän on. Lautanen kädessäni ja lusikalla ruokaa lapsen suuhun siellä missä hän leikkii tai katselee kirjaa. Näin kolmannen kanssa etenkin aamiaisen kanssa. Nyt 3v. syö pöydässä oikein hyvin. Mulla oli esikoisen kanssa myös superhankalaa, jossain vaiheessa en saanut syöttää, ei siis huolinut minun syöttämistä, ei itse käyttänyt lusikkaa, söi siis käsin. Kuitenkin jo ennen kouluikää söi hyvin ja oppi haarukkaa ja lusikkaa käyttämään. Eli aikoinaan helpootti.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa neuvoja!