Lue keskustelun säännöt.
elämäni on helvetistä
01.09.2010 |
Haukkukaa vaan, mutta oon aika onneton tapaus. Tuntuu iahn helvetilliseltä tämä välillä. Olen täysin yksin kaikki päivät ja viikonloput(periaatteessa), siis lapsen kanssa asun.
Poikkeuksena on nyt ollut yksi vanhempi ihminen jota oon tapaillut, ehkä tällä viikolla vielä. Ja se on suuri ilo mulle(autan häntä pikku askareissa).
Pelkään nyt etukäteen että se ystävyys loppuu, ettemme tapaa.
Mutta muuten mua rassaa kaikki, tämä yksinäisyys muutoin. Menen kaupungille tänään, sitten taas yksin, yksin. Lapsi tietty tulee ja teen ruoan.
Yksi sisarukseni soittelee aika usein, yksi ystävä harvemmin ja silloinkaan en tiedä onko hän selvin päin. Jos hän ei ole, hän huutaa ja sättii mua.
Koulutusta mulla ei ole, on vaikea saada töitä.
Täällä asunnossa en viihdy pätkääkään.
En siis "viihdy" elämässäni, todellakaan.
Kukaan muu ei pidä yhteyttä, sähköpostia saan yhdeltä äidiltä(ja joskus tapaaminen mahdollinen).
Lapsen isä on hankkinut "oman elämän" ja jättänyt meidät.
Ne kaksi muuta äitiä, jotka tiedän täältä päin,
eivät pidä yhteyttä, kyllä masentaa tällainen.
Se vanhempi ihminen piristää mua, se ajatus että ehkä tapaamme kohta. Juttelemme aika paljon ja hän on tullut tutuksi.
Piristystä ja poikkeusta on se kun käymme lapseni kanssa synnyinpaikkakunnallani, siellä on yksi sisarus perheineen ja äitini.
En osaa muuttaa elämääni mitenkään.
Sosiaalista elämää ei ole(paitsi tämä vanhempi ihminen).
Tuntuu ettei täällä isossa kaupungissa tutustu
kehenkään! Se mummu on mun valopilkku nyt lapseni lisäksi.
Tuntuu ettei kukaan edes tajua kuinka yksin olen
ja koska vihaan täällä oloa, en pysty järjestämään
elämääni täällä.
Luontoharrastus on mulle henkireikä ja silloin olo ni on siedettävä, joskus jopa hyvä.
Kiitos että luitte!
Vinkkejä miten saisin muutoksen aikaan elämässäni?
Onko tämä vain masennusta..
Kommentit (50)
muuta äitisi ja siskosi kanssa samalle paikkakunnalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä on äitis ja sisaruksesi? Kenties vanhoja ystäviä?
Voisinhan minä, mutta lapsi on täällä koulussa ja se on aika vaikea päätös sen asian kannalta.
Siis se irrottautuminen koulusta ja koulukavereista.
Siellä synnyinseudulla olisin kanssa tosi yksin,
paitsi mitä nyt tapaisin tietysti sukulaisia(ovat kyllä tärkeitä).
Siellä työmahdollisuudet vielä vähäisemmät.
Silloin kun lapseni aloitti koulun, en tiennyt että
lapsen isä on puuhannut mahdollisesti silloin ties mitä.
Voisinhan minä, mutta lapsi on täällä koulussa ja se on aika vaikea päätös sen asian kannalta.
Siis se irrottautuminen koulusta ja koulukavereista.
Siellä synnyinseudulla olisin kanssa tosi yksin,
paitsi mitä nyt tapaisin tietysti sukulaisia(ovat kyllä tärkeitä).
Siellä työmahdollisuudet vielä vähäisemmät.
Silloin kun lapseni aloitti koulun, en tiennyt että
lapsen isä on puuhannut mahdollisesti silloin ties mitä.
mun ehdotukset:
- muuta takaisin sinne missä sukusi on
- laita lapsi johonkin joukkueharrastukseen. siellä kentän laidalla tutustuu hyvin muihin vanhempiin
- yritä nauttia vapaudestasi. Ei se sosiaalinen elämä aina niin herkkua ole! Tiedäthän sen itsekin, jos joku ystäväsi soittaa vaan haukkuakseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä on äitis ja sisaruksesi? Kenties vanhoja ystäviä?
Todellakin, sisarukseni perhe on todella tärkeä ja tietysti äitikin. Käymme säännöllisesti siellä että lapsellani säilyisi sukusiteet edes sinne puolelle.
Lapsen isän suku täysin boikotissa(en ole vaikuttanut että näin on mennyt).
Mulla ei ole siellä vanhoja ystäviä, siinäpä se.
Yksi pitkäaikainen ystävä on eri laidalla Suomea(se joka joskus soittelee).
Ja täällä yksi ystävätär, pitkäaikainen, tapaamme siis välillä kuitenkin.
Jos siellä on äitis ja sisaruksesi? Kenties vanhoja ystäviä?
Todellakin, sisarukseni perhe on todella tärkeä ja tietysti äitikin. Käymme säännöllisesti siellä että lapsellani säilyisi sukusiteet edes sinne puolelle.
Lapsen isän suku täysin boikotissa(en ole vaikuttanut että näin on mennyt).
Mulla ei ole siellä vanhoja ystäviä, siinäpä se.
Yksi pitkäaikainen ystävä on eri laidalla Suomea(se joka joskus soittelee).
Ja täällä yksi ystävätär, pitkäaikainen, tapaamme siis välillä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä voisit tätä kautta löytää samassa tilanteessa olevia kaupungistasi ja tutustua uusiin ihmisiin :) keskity siihen mistä elämässäsi pidät, nauti luontoharrastuksestasi ja vietä laatuaikaa lapsesi kanssa. Elämä kyllä osaa yllättää!
Lapsi on nyt viidennellä luokalla. Ja on vähän ujo, en tiedä saanko lasta joukkueharrastukseen, voinhn yrittää.
Se on ristiriitaista, mutta se ystävä on tärkeä.
Aiheuttaa vaan mielipahaa kun muuttuu joskus ilkeäksi. Silloin kun tavataan, niin on normaalisti
ihan ok.
En tiedä, olisko hyvä jos olisin jossain päivisin ihmisten parissa, jos saisin lykättyä itseni kurssille tai johonkin työhön.
En ole löytänyt niitä töitä, joihin toiset tuntuvat hukkuvan.
Jos olis edes pätkä vaikka arkistointityötä
tai vastaavaa.
Voisin tutustua ihmisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden auttaminen tuo hyvän mielen.
ehkä voisit tätä kautta löytää samassa tilanteessa olevia kaupungistasi ja tutustua uusiin ihmisiin :) keskity siihen mistä elämässäsi pidät, nauti luontoharrastuksestasi ja vietä laatuaikaa lapsesi kanssa. Elämä kyllä osaa yllättää!
Asun pk-seudulla. Ja täällä yksinäisyys tosiaan korostuu! Tykkäisin vanhan ajan yhteisöllisyydestä.
Mua ei ole tarkoitettu "kiven sisälle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden auttaminen tuo hyvän mielen.
Näinhän se on. Sain tuntuman sen vanhemman ihmisen luona käymisestä, nyt täytys kysellä jostakin yhdistyksestä.
Ja paljon on mt-ongelmaisia täällä jotka kärsivät.
En voi, asunto pitäs olla viimeisen päälle laitettu.
Jos asuisin maalla, voisin harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ilmoittautunut parille kurssille.
Tosin toinen on liikuntaa, en tiedä tutustuuko silloin niin.
Mitä mieltä ootte jos löytäisin itseäni kiinnostavan yhdistystoiminnan tai vastaavan? Eikö niissä tutustuis paremmin ihmisiin?
en kylläkään usko että iällä tosiaan on kaverisuhteissa merkitystä, mutta ihan uteliaisuuttani kysyn. Ehkä täältä tosiaan löytyy sulle samassa tilanteessa olevia, tuskin olet ainut yksinäinen pk-seudulla!
t. 27v yh pk-seudulta
Ihan oikeasti, voisit vauva-lehden kauttakin saada jonkun "kaverin".
Minä en välitä pätkääkään, missä kunnossa kavereideni asunto on! Monet kerrat olen kavereilla siivonnut, pyykännyt, tiskannut yms. vaikka ei ole edes pyydetty. Olen hoitanut lapsia ja tarvittaessa esim. kotieläimiä.
Teen itse vapaaehtoistyötä mielenterveysongelmaisten parissa.
Ihana, että kirjotit niin yleisestä asiasta; yksinäisyydestä. Kaupungissa on totta tosiaan vaikea kohdata uusia ihmisiä ja lapsiperheet ovat niin kiireisiä, että tapaamiset ovat harvoja.
Olisiko sun hyvä muuttaa takaisin kotikonnuille kun siellä on lapsen mummi täteineen?
Rohkeasti tee jotain, siitä se lähtee parempaan, usko pois! Pitää ottaa vain itseään niskasta. Ei elämä muutu jos sä itse et sitä muuta! Tsemppiä
Mä olen saanut aikuisiällä ystäväni koulusta ja samaan syssyyn tuli ammattikin joten suosittelen lämmöllä.
Mene käymään vaikka työkkärissä ja kartoita mitä voisit opiskella.
Itse olen päivisin yksin, enkä muutenkaan paljon ihmisiä tapaile perheeni lisäksi. Käyn harrastamassa, mutta täällä ihmiset monesti tulevat ja lähtevät kiireellä, ei siinä ehdi tutustumaan, hyvä kun edes puolet vastaavat tervehdykseen. Yhden ystävän olen täällä ollessa saanut, mutta hänen kanssa tapaamme ehkä kerran kuussa. Vaikka olen lasten kanssa liikkunut erilaisissa puistoissa ja perhekerhoissa lasten ollessa pienempiä, ei se tutustuminen ole johtanut pidempiaikaiseen ystävyyteen.
muuta samalle paikkakunnalle äitisi ja sisaruksesi kanssa?