Lue keskustelun säännöt.
elämäni on helvetistä
01.09.2010 |
Haukkukaa vaan, mutta oon aika onneton tapaus. Tuntuu iahn helvetilliseltä tämä välillä. Olen täysin yksin kaikki päivät ja viikonloput(periaatteessa), siis lapsen kanssa asun.
Poikkeuksena on nyt ollut yksi vanhempi ihminen jota oon tapaillut, ehkä tällä viikolla vielä. Ja se on suuri ilo mulle(autan häntä pikku askareissa).
Pelkään nyt etukäteen että se ystävyys loppuu, ettemme tapaa.
Mutta muuten mua rassaa kaikki, tämä yksinäisyys muutoin. Menen kaupungille tänään, sitten taas yksin, yksin. Lapsi tietty tulee ja teen ruoan.
Yksi sisarukseni soittelee aika usein, yksi ystävä harvemmin ja silloinkaan en tiedä onko hän selvin päin. Jos hän ei ole, hän huutaa ja sättii mua.
Koulutusta mulla ei ole, on vaikea saada töitä.
Täällä asunnossa en viihdy pätkääkään.
En siis "viihdy" elämässäni, todellakaan.
Kukaan muu ei pidä yhteyttä, sähköpostia saan yhdeltä äidiltä(ja joskus tapaaminen mahdollinen).
Lapsen isä on hankkinut "oman elämän" ja jättänyt meidät.
Ne kaksi muuta äitiä, jotka tiedän täältä päin,
eivät pidä yhteyttä, kyllä masentaa tällainen.
Se vanhempi ihminen piristää mua, se ajatus että ehkä tapaamme kohta. Juttelemme aika paljon ja hän on tullut tutuksi.
Piristystä ja poikkeusta on se kun käymme lapseni kanssa synnyinpaikkakunnallani, siellä on yksi sisarus perheineen ja äitini.
En osaa muuttaa elämääni mitenkään.
Sosiaalista elämää ei ole(paitsi tämä vanhempi ihminen).
Tuntuu ettei täällä isossa kaupungissa tutustu
kehenkään! Se mummu on mun valopilkku nyt lapseni lisäksi.
Tuntuu ettei kukaan edes tajua kuinka yksin olen
ja koska vihaan täällä oloa, en pysty järjestämään
elämääni täällä.
Luontoharrastus on mulle henkireikä ja silloin olo ni on siedettävä, joskus jopa hyvä.
Kiitos että luitte!
Vinkkejä miten saisin muutoksen aikaan elämässäni?
Onko tämä vain masennusta..
Kommentit (50)
Ihan oikeasti, voisit vauva-lehden kauttakin saada jonkun "kaverin".
Minä en välitä pätkääkään, missä kunnossa kavereideni asunto on! Monet kerrat olen kavereilla siivonnut, pyykännyt, tiskannut yms. vaikka ei ole edes pyydetty. Olen hoitanut lapsia ja tarvittaessa esim. kotieläimiä.
Teen itse vapaaehtoistyötä mielenterveysongelmaisten parissa.
>> Mielelläni tapaisin ihmisiä ja tutustuisin.Asun Helsingissä. Mua ei juuri kukaan ole auttanut tämän asunnon suhteen..
Ja mt-ongelmia en ole mitenkään erikoisesti hankkinut, mutta kärsin kyllä muutamista jutuista mitä oon kohdannut elämässäni, tahtomattani.
Ja tuntuu että voisin auttaa muita, itseäni en..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös vapaaehtoistyötä. Jos ns. oikeita töitä ei ole tarjolla niin siitä saat kuitenkin sisältöä elämään ja tapaat uusia ihmisiä. Vanhukset ja mt ongelmaiset kaipaavat juttuseuraa, ulkoiluapua ym. Otapa selvää tahoista jotka alueellanne tätä järjestää ja mene ihmeessä mukaan toimintaan!
Mä olen saanut aikuisiällä ystäväni koulusta ja samaan syssyyn tuli ammattikin joten suosittelen lämmöllä.
Mene käymään vaikka työkkärissä ja kartoita mitä voisit opiskella.
Tiedän että tuo on hyvä idea, mua vaan vielä ahdistaa niin etten saa tuota ajatusta toteutettua.
Jos joskus vielä..
myös vapaaehtoistyötä. Jos ns. oikeita töitä ei ole tarjolla niin siitä saat kuitenkin sisältöä elämään ja tapaat uusia ihmisiä. Vanhukset ja mt ongelmaiset kaipaavat juttuseuraa, ulkoiluapua ym. Otapa selvää tahoista jotka alueellanne tätä järjestää ja mene ihmeessä mukaan toimintaan!
Hyvä tosiaan kuin muistutit tuosta.Se voisi sopia mulle.Olen miettinyt noita mt-ongelmaisiakin, niitä täytyy olla paljon ja moni tarvitsisi tukea.
Kun oon käynyt sen vanhemman ihmisen luona, se tosiaan on ollut ilo käydä ja ollaan juteltu ja oon auttanut pikkujutuissa.
ja miksi sulla ei ole koulutusta? Jos olet työtön niin ihmettelen ettei työkkäri ole lykännyt sua johonkin kurssille. Työkkärillä on kaikenlaisia kursseja mm. ihmisille jotka eivät tiedä mihin suuntaan elämässään mennä. Lisäksi nykyään voit opiskella ammatin työttömyyskorvauksella, johon päälle tulee vielä 9e/arkipäivä.
Olen sitä mieltä että sun on nyt välttämätöntä hankkia itsellesi koulutus ja sitä kautta työ, tutustut uusiin ihmisiin, voit saada hyviäkin ystäviä, sun koko maailmankuvasi muuttuu ja elinpiirisi laajenee ja kohta jo ihmettelet miten oletkaan ikinä voinut elää tuota yksinäistä elämää mitä elät nyt.
Sun on otettava nyt itseäsi niskasta kiinni. Myös liikunta auttaa mielialaan, käy kampaajalla ja osta uusia vaatteita, ala katsoa koko maailmaa ihan erilaisin silmin. Ei ole mitään syytä siihen että heität elämäsi noin vaan hukkaan, se on sinun käsissäsi millaista elämäsi on, ei kenenkään muun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen päivisin yksin, enkä muutenkaan paljon ihmisiä tapaile perheeni lisäksi. Käyn harrastamassa, mutta täällä ihmiset monesti tulevat ja lähtevät kiireellä, ei siinä ehdi tutustumaan, hyvä kun edes puolet vastaavat tervehdykseen. Yhden ystävän olen täällä ollessa saanut, mutta hänen kanssa tapaamme ehkä kerran kuussa. Vaikka olen lasten kanssa liikkunut erilaisissa puistoissa ja perhekerhoissa lasten ollessa pienempiä, ei se tutustuminen ole johtanut pidempiaikaiseen ystävyyteen.
Aivan kuten minäkin, olen yksin.Varmasti Helsingissäkin on kivoja ihmisiä kun vaan löytäis.
Se työyhteisössä tai vastaavassa oleminen olis yksi keino. En tiedä mistä kaikkealta niitä töitä voisi löytää? Tiedän että jotakin osaisin tehdä.
Työkkärin sivuja kahlaan, mutta täytys kattoo
muualtakin.
Tämän yksinäisyyden koen ihan "kiroukseksi".
Ihmekös masentaa..
ja miksi sulla ei ole koulutusta? Jos olet työtön niin ihmettelen ettei työkkäri ole lykännyt sua johonkin kurssille. Työkkärillä on kaikenlaisia kursseja mm. ihmisille jotka eivät tiedä mihin suuntaan elämässään mennä. Lisäksi nykyään voit opiskella ammatin työttömyyskorvauksella, johon päälle tulee vielä 9e/arkipäivä.
Olen sitä mieltä että sun on nyt välttämätöntä hankkia itsellesi koulutus ja sitä kautta työ, tutustut uusiin ihmisiin, voit saada hyviäkin ystäviä, sun koko maailmankuvasi muuttuu ja elinpiirisi laajenee ja kohta jo ihmettelet miten oletkaan ikinä voinut elää tuota yksinäistä elämää mitä elät nyt.
Sun on otettava nyt itseäsi niskasta kiinni. Myös liikunta auttaa mielialaan, käy kampaajalla ja osta uusia vaatteita, ala katsoa koko maailmaa ihan erilaisin silmin. Ei ole mitään syytä siihen että heität elämäsi noin vaan hukkaan, se on sinun käsissäsi millaista elämäsi on, ei kenenkään muun!
Tiedän että työ olis hyvästä, olin aikaisemmin töissä. Elämä on mennyt pieleen ihan pienestä saakka ja koulutuksen hankkiminen jäänyt, jotain
pientä koulutusta on.
Ehkä pienin askelin pitäs edetä jotta sais otetta asioihin. Onneksi liikun aika paljon.
En pystynyt tässä selittämään mistä kaikki johtuu.
Uskon että suunta voisi vielä muuttua tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit mitä mainioin uhri narsistille.
treffeillä ja etsiä itsellesi miehen ? Onko se ihan poissuljettu juttu ?
Sitten voisitte yhdessä muuttaa rivi- tai omakotitaloon, jossa ei ole niin "kiven sisällä" ja yksin. Omakotialueella voi jutella niitä näitä naapureille ja kavereitakin usein on. Hankit sitten vielä sinne yhden lapsen ja koiran, niin tulee vähän vipinää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffeillä ja etsiä itsellesi miehen ? Onko se ihan poissuljettu juttu ?
Sitten voisitte yhdessä muuttaa rivi- tai omakotitaloon, jossa ei ole niin "kiven sisällä" ja yksin. Omakotialueella voi jutella niitä näitä naapureille ja kavereitakin usein on. Hankit sitten vielä sinne yhden lapsen ja koiran, niin tulee vähän vipinää elämään.
>> Ohoh, "luit" mun visioni! Olen ajatellut näin
asioista.
Minulla on muutama ehdotus:
- katso MLL nettisivut. Kaipaavat aina vapaaehtosisia toimintaansa. Kurkkaa oman alueesi MLLn tarve. Tiedän, että ainakin Pikku Huopalahdessa etsitään kovasti innokkaita. Siellä tutustut takuulla!
- Kalliossa Brahen leikkipuistossa on kerran viikossa iltakahvila, katso sen nettisivut ja tule mukaan. En ole käynyt mutta aion mennä.
- Asukastalo Betania (ja muitakin asukastaloja, googlaa helsingin kaupunki asukastalo) on paikka, jossa voi istua, lukea lehtiä, tavata ihmisiä
Minusta olisi kiva ryhtyä ystäväksesi mutta tiedätkö, mikä minua pelottaa? Olen itse ihminen, joka nautin vapaudestani mennä ja tulla oman mieleni mukaan olematta tilivelvollinen kenellekään ja siitä, että saan olla ystävyyssuhteissa vapaasta tahdostani. Minulla on monia hyviä ystäviä, joita näen mielelläni usein, ja monia kavereita, joita näen silloin tällöin. Kausittain usein, kausittain ehkä kerran parissa kuussa. Täysin kunkin (ja oman) jaksamiseni mukaan. Otan paljon aikaa myös pelkästään oman perheeni kanssa olemiseen. Minua pelottaa, että ystävystyessäni sinun kanssasi joutuisin alkaa miettiä, olemmeko nähneet tarpeeksi usein, tarvitsisitko enemmän seuraa, oletko yksinäinen, tarvitsisitko enemmän tukea. Tällä hetkellä elämäni on sellaista, ettei minulla ole voimia "pelastaa" ketään. Tasavertaiseen ystävyyteen ja kummankin taholta vapaaehtoisiin "tavataan kun se sopii hyvin kummallekin" - tapaamisiin energiani riittää. Ehkä siinä syy, miksi sinun on vaikea saada pysyviä ystävyyssuhteita? Ripustaudutko liikaa niihin harvoihin tuttuihisi niin että heitä ahdistaa?
Toivon kovasti, että yksinäisyytesi lievittyy ja löydät ihmisiä, joiden kanssa sinun on hyvä olla. Olet varmasti tosi ihana ja mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulusta saat varmasti kavereita, itsetuntosi kasvaa ja kaikkein parasta, saat varmasti työpaikan ja sinut revitään jo opiskeluaikana töihin, josta lisätuloja.
Kun kerran auttelet nytkin vanhempaa ihmistä, niin sovit hyvin alalle. Valinnanvaraa on töiden suhteen todella paljon!
Koulusta saat varmasti kavereita, itsetuntosi kasvaa ja kaikkein parasta, saat varmasti työpaikan ja sinut revitään jo opiskeluaikana töihin, josta lisätuloja.
Kun kerran auttelet nytkin vanhempaa ihmistä, niin sovit hyvin alalle. Valinnanvaraa on töiden suhteen todella paljon!
Täältähän tulee hyviä ideoita:) Yksi sukulainen sanoi kerran että sopisin lähihoitajaksi.
Ja kodinhoitajana voisin pärjätä, edellinen työ
liittyi vähän tähän.
Ihmisten kanssa tykkään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sun ala, tee päätös siitä!
Tuntuu että olen lukossa, mutta pikkuaskelilla voisin edetä ja kaipa sitä pitäs saada samalla itseluottamusta joka katosi silloin kun otin niitä
ensimmäisiä askelia pienenä...
Se on sun ala, tee päätös siitä!
Tuntuu että olen lukossa, mutta pikkuaskelilla voisin edetä ja kaipa sitä pitäs saada samalla itseluottamusta joka katosi silloin kun otin niitä
ensimmäisiä askelia pienenä...
Minulla on muutama ehdotus:
- katso MLL nettisivut. Kaipaavat aina vapaaehtosisia toimintaansa. Kurkkaa oman alueesi MLLn tarve. Tiedän, että ainakin Pikku Huopalahdessa etsitään kovasti innokkaita. Siellä tutustut takuulla!
- Kalliossa Brahen leikkipuistossa on kerran viikossa iltakahvila, katso sen nettisivut ja tule mukaan. En ole käynyt mutta aion mennä.
- Asukastalo Betania (ja muitakin asukastaloja, googlaa helsingin kaupunki asukastalo) on paikka, jossa voi istua, lukea lehtiä, tavata ihmisiä
Minusta olisi kiva ryhtyä ystäväksesi mutta tiedätkö, mikä minua pelottaa? Olen itse ihminen, joka nautin vapaudestani mennä ja tulla oman mieleni mukaan olematta tilivelvollinen kenellekään ja siitä, että saan olla ystävyyssuhteissa vapaasta tahdostani. Minulla on monia hyviä ystäviä, joita näen mielelläni usein, ja monia kavereita, joita näen silloin tällöin. Kausittain usein, kausittain ehkä kerran parissa kuussa. Täysin kunkin (ja oman) jaksamiseni mukaan. Otan paljon aikaa myös pelkästään oman perheeni kanssa olemiseen. Minua pelottaa, että ystävystyessäni sinun kanssasi joutuisin alkaa miettiä, olemmeko nähneet tarpeeksi usein, tarvitsisitko enemmän seuraa, oletko yksinäinen, tarvitsisitko enemmän tukea. Tällä hetkellä elämäni on sellaista, ettei minulla ole voimia "pelastaa" ketään. Tasavertaiseen ystävyyteen ja kummankin taholta vapaaehtoisiin "tavataan kun se sopii hyvin kummallekin" - tapaamisiin energiani riittää. Ehkä siinä syy, miksi sinun on vaikea saada pysyviä ystävyyssuhteita? Ripustaudutko liikaa niihin harvoihin tuttuihisi niin että heitä ahdistaa?
Toivon kovasti, että yksinäisyytesi lievittyy ja löydät ihmisiä, joiden kanssa sinun on hyvä olla. Olet varmasti tosi ihana ja mukava ihminen.
>> Hyviä vinkkejä. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
En ole tietääkseni ripustautunut kehenkään, mutta tulee muistoja mieleen kuinka nuorempana tapailtiin yhden kaverin kanssa melkein päivittäin ja olin yötäkin hänellä(siis pyynnöstä). Se aika oli silloin, mutta se sopi meille molemmille.
Mun lähisukulainen on tärkeä ja minäkin olen hänelle tärkeä, olen hänen tukensa ja se tieto auttaa minua.
Kaikki ystävyyssuhteet ovat aina vähän erilaisia ja usein niissä on "näkymätön" sääntö miten toimitaan.
Tiedän tuon ahdistuksen tunteen jos toinen ihminen mienaa liikaa "tupata tontille".
vastauksestasi. Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä pahoittaa mieltäsi, vaan ainoastaan tulin ajatelleeksi että ehkä tuossa olisi saattanut olla syy siihen, miksi ystävyyssuhteesi eivät ole olleet pysyviä.
Ehkä tapaamme oikeassa elämässä jossain noista mainitsemistani paikoista ja kenties jonain päivänä ystävystymmekin :) .
Kaikkea hyvää sinulle
t. se, jota joskus voi ahdistaa liika ripustautuminen
vastauksestasi. Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä pahoittaa mieltäsi, vaan ainoastaan tulin ajatelleeksi että ehkä tuossa olisi saattanut olla syy siihen, miksi ystävyyssuhteesi eivät ole olleet pysyviä.
Ehkä tapaamme oikeassa elämässä jossain noista mainitsemistani paikoista ja kenties jonain päivänä ystävystymmekin :) .
Kaikkea hyvää sinulle
t. se, jota joskus voi ahdistaa liika ripustautuminen
En ole pahoittanut mieltäni. Mulla on kyllä pysyviä ihmissuhteita, yksi ollut jo 20 vuotta, toinen koko elämän ajan ja sitten nämä pari ihmistä jotka vähän vaivaavat koska he eivät pidä
kauheasti yhteyttä.
Kenties tapaamme, eri asia että arvaatko minut jossain nähdessäsi että olen av-palstan kirjoittelija...:)
Hienoa. Jatkan enemmän tuossa iltapäivällä, nyt joudun poistumaan joksikin aikaa...jatkan vastaustani vielä.