Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain yöllä itkuraivarit ja nyt surettaa.
01.09.2010 |
Meillä on 11kk vanha tytär, joka on nyt pitkään taas nukkunut huonosti. Ensin oli varmaan jotain hampaiden tuloon liittyvää heräilyä ja sitten flunssaa. Ja nyt tyttö on vissiin taas tottunut nukkumaan meidän välissä, kun ei meinaa millään nukkua omassa sängyssään. Silloin en saa kunnolla nukuttua, kun herään aina joka kääntymiseen ja kiehnäykseen ja asento on usein huono, ja tyttö herää jos käännän kylkeä.
En ollut huomannut olleeni silti erityisen väsynyt, mutta viime yönä tyttö herätti klo 22-02 kolme kertaa. Sitten ei enää rauhoittunut pitkälläkään yrityksellä omaan sänkyyn, otin viereen, johon ei millään myöskään nukahtanut.
Mikähän sitten iski, kun en kestänyt itkua kuunnella jotenkaan. Aloin itkeä, ja mies jotain neuvoi että pidä lasta näin ja hermostuin että hoida itse sitten kun osaat niin hyvin. Mieskin väsyneenä hermostui että mitä raivoat siinä, ketä se muka auttaa. Ja minä sitten talsin olohuoneeseen parkumaan että kun ei mikään muukaan auta ja olen niin väsynyt. Ja viskoin paperinkeräyskorin ympäri olkkaria. Viisasta!
No ei mennyt pitkään niin menin sitten takaisin ja rauhotin tytön unille. Kauan siinä meni ja itketti pitkälti koko ajan, mutta nukahtihan se sitten viimein joskus puoli neljältä.
Nyt on paha mieli, miksi pitääkin niin menettää hermonsa ja pilata kaikkien uni.
Viimeiseksi todettakoon, että on rv 27+2 meneillään. Ja itselläkin ollut kova flunssa.
Kommentit (14)
Teidän pikkuinen kiduttaa sinua tarkoittamatta sitä ja ei ihme jos hermot menee.
Kohta niitä yöhuutajia on kaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä pikkuiselta. Kerro pienelle, että olit kauhean väsynyt. Koittakaa miehen kanssa sopia niin, että nukkuisite vuorotellen vaikka 3h:n pätkät. Toinen voi mennä olohuoneeseen tai lastenhuoneesen tulpat korvissa.
Ymmärrän sinua, mutta koittakaa keksiä toimivia tapoja selvitä uupumuksesta. Meillä ratkaisu oli tuo vuorottelu, vaikka mieskin kävi töissä. Nukuimme myös päiväunet vuorotellen.
Yöksi raahattiin toiset patjat olohuoneen lattiakle, toinen saattoi nukkua yksin tai ottaa toisen vauvan viereensä.
Iltatähdillämme ikäeroa 11kk ja kumpikin itki koliikkimaista itkua ensimmäiset 7kk!
ja pyydä mieheltä anteeksi. Luulisin, että hänkin ymmärtää, kun kerrot rehellisesti tuntemuksistasi.
Älä nyt ainakaan ala murehtia, millainen tuleva vauva mahtaa olla yöheräilyjen puolesta. Ainakin tuttavapiirissäni monet toiset lapset ovat olleet todella hyväunisia.
Ap, toki paperikorin seinään heittäminen ja raivoaminen on turhaa, mutta se oli väsyneen ihmisen vilpitön reaktio. Kyllä se siitä. Toivottavasti saat tulevina öinä paremmin nukuttua. Ja jos esikoinen valvoo hampaiden takia, kokeile panadol-liuosta. Meillä on helpottanut.
Koittakaa miehen kanssa sopia niin, että nukkuisite vuorotellen vaikka 3h:n pätkät. Toinen voi mennä olohuoneeseen tai lastenhuoneesen tulpat korvissa.
Rauhallinen kesksutelu, pahoittelet kilahtamistasi ja mietitte, miten teillä toimisi tuo nukkumisjuttu.
Meillä pikkuvauva-aikaan mies piti vauvaa illalla alakerrassa, minä imetin hyvin ja häivyin nukkumaan 20 kieppeillä, mies antoi pullosta yhden ruoan loppuillasta ja nukutti vauvan koppaan samalla, kun katseli telkkaria. Puolilta öin vauva (ja joskus mieskin ;) heräsi ja kumpikin tuli yläkertaan ja imetin. Loppuyön mies sai nukkua ja minä nukuin niitä pätkiä, mitä pikkuvauva antoi, yleensä ihan kohtuullisen määrän tunteja.
Minulle tuollainen 4 h yhtenäinen pätkä oli tärkeä, sen kun sai, loppuyön pätkittäisyys ei niin haitannut. Aikuisen unisyklissä olisi tärkeää saada yksi pitempi pätkä, jotta ehtii käydä koko syklin läpi. Tunnin torkahdukset eivät tehoa yhtä hyvin, vaikka kokonaismäärä olisi sama.
hyvä, että paperikorin heitit seinään, etkä lasta. No, vitsi vitsinä. Koita levätä ja anna itsellesi anteeksi, joskus tulee ylilyöntejä. Yritä puhua miehesi kanssa ja jos saisit jostain apua edes vähän, niin voisit nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tosiaan minustakin tuo raivari on ihan normaali relatio väsyneenä ja turhautuneena. Siihen päälle vielä flunssa ja raskaus... En yhtää ihmettele tai syyllistä. ja aika harmiton tuo sinun raivoamistapasi oli, mieskään ei saanut kovin pahaa lastia niskaansa ;)
kerran 6 h putkeen 18 vuoteen. olen ollut kuolemanväsynyt monta kertaa, mutta kummasti luonto tai joku on hoitanut asian niin, että sitä vaan jaksaa.
sinäkin jaksat ja miehesi on lapsen isä myös öisin, voishan hänkin lasta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat 7-8kk tyttö heräili tosi paljon, mutta sitten saatiin unikoululla yöt pääsääntöisesti hyviksi. Herätyksiä tuli enää 0-4 ja se on minusta kohtuullinen määrä. Nukkumaan mennessä saattoi luottaa saavansa nukkua kohtuullisesti vähintään.
Nyt on ollut tällainen huonompi jakso, vajaa pari viikkoa vasta pituudeltaan. Eiköhän ne unet taas asetu, kunhan totutan tytön taas omaan sänkyynsä nyt kun flunssa alkaa olla ohi. En tiedä tekeekö hampaat kipeää vai heräileekö nyt kun on tottunut olemaan meidän vieressä. Miten paha on lääkitä "varmuuden vuoksi?"
Sanoin miehelle jo heti aamulla kyllä pahoitteluni, ja kyllähän tuo ymmärtää. Nyt on ollut näköjään liikaa kuormittavia juttuja kerralla päällekäin.
Eikä käynyt pienessä mielessäkään lapsen viskominen. Itselleni annan anteeksi kun ymmärrän itseäni niin hyvin, mutta kyllä silti on semmoinen murheellinen olo, että tätäkö tämä on nyt taas.
Toisen lapsen suhteen sanon, että kyllähän se oma jaksaminen huolettaa, mutta toisaalta tiedän tällä kokemuksella että asioista selviää kuitenkin ja aika auttaa kun lapsi kasvaa.
ap
Miten meinaat jaksaa vauvan kanssa kun esikoinenkin vie vielä yöunet? Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paha on lääkitä "varmuuden vuoksi?"
Jos joku lääke on todettu turvalliseksi lapsille, niin kai se on sitä silloinkin, vaikkei kipua olisi?
Miten meinaat jaksaa vauvan kanssa kun esikoinenkin vie vielä yöunet? Tsemppiä sulle.
Ei tää tällaista aina ole. Viimeviikolla olisin kirjoittanut ihan toisenlaista tekstiä. Kyllä varmaan kaikki vauvojen äidit ajoittan uupuu ja välillä jaksaa paremmin. eiköhän se ole semmoista kahdenkin kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paha on lääkitä "varmuuden vuoksi?"
Jos joku lääke on todettu turvalliseksi lapsille, niin kai se on sitä silloinkin, vaikkei kipua olisi?
Kunhan muistaa, että joku parasetamolikin on terkoitettu vain tilapäiseen käyttöön, pitemmistä kuureista on juteltava lääkärin kanssa.
Mutta jos hampaat vaivaa, ihan hyvin voi antaa illalla lääkettä etukäteen. Hyvä yöuni on lapsekin etu, ei vain vanhemman. Sama pätee myös omassa sängyssä nukkumiseen: jos nukkuminen vieressä on levotonta ja katkonaista, on parempi nukkua yksin.
Minusta Panadolia voi ihan hyvin antaa "kokeeksi", jos lapsi on tuskainen ja kaikki muut tarpeet on täytetty ja varmistettu moneen kertaan. Mistä sen tietää vaikka 1-vuotiaallakin olisi päänsärkyä?
Ei siitä pidä tietenkään automaattista iltapalaa tehdä. Järjenkäyttö sallittu tässäkin.
Alue: Aihe vapaa
Teidän pikkuinen kiduttaa sinua tarkoittamatta sitä ja ei ihme jos hermot menee.
Kohta niitä yöhuutajia on kaksi.