Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus pilasi ulkonäköni - olen niin surullinen :(
14.08.2010 |
Ensimmäiseksi; lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain. Ymmärrän kyllä, että raskaus muuttaa kehoa ja muutoksen ovat olleet se "hinta" lapsestani, mutta... nyt ihan ilman tekopyhyyttä... kai minä nyt saan surra rumaa, muuttunutta vartaloani. Ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi lastani yms.
Olen aina ollut hyvin epävarma kehostani. Teini-ikäisenä ja jopa vielä päälle parikymppisenä häpesin (ihan oikeasti häpesin) vartaloani, mm. reisiäni ja leveää lantiotani niin paljon, että pukeuduin aina peittävästi, liian isoihin kaapuihin. En halunnut herättää huomiota ja pohdiskelin paljon sitä, miltä näytin muiden silmissä.En ollut koskaan lihava, ehkä vain hieman isokokoinen, painoindeksin ylärajoilla.
Ennen raskautta laihdutin 10kg, muutin hiustyylini ja rohkaistuin etsimään oman pukeutumistyylini. Yht'äkkiä aloinkin saamaan huomiota ja kehuja. Olin ihan hämmästynyt siitä, että joku ajattelikin minun olevan kaunis. Kaunis! Niin pinnallista kuin se onkin, niin itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa palautua. Tulin itsevarmemmaksi ja aloin uskaltaa tekemään elämässä enemmän asioita, koska en enää murehtinut sitä, mitä muut minusta ajattelevat.
Sitten tulin raskaaksi. Raskausaikana tunsin itseni isoksi, mutta kuitenkin kauniiksi. Olin ylpeä mahastani ja pukeuduinkin aina vartalonnyötäisiin vaatteisiin. Vauva syntyi ja lapsiperheen arki alkoi. Ja minun ahdistukseni.
Lantioni leveni kolme (farkkujen) tuumakokoa. Kolme! Kiloja jäi kahdeksan, sillä en päässyt ollenkaan imettämään (maitoa ei tullut). Eli imetyksellä en saanut poltettua noita kiloja pois. Rintani roikkuvat rumasti, mahaan jäi kamalasti irtonahkaa, suonikohjuista en edes kehtaa mainita. Pinnallista kyllä, mutta voi että mua itkettää. Ahdistaa käydä ihmisten ilmoilla, kun olen tämän näköinen. En enää edes käy missään, näe ystäviä tai sukulaisia, kun häpeän itseäni niin paljon. Itkeskelen yksin kotona niin kauan, että mieheltäni menee hermot. Hän ei ymmärrä, että en saa tätä surua ja häpeää järkeilemällä pois. Joo-joo, halusin lapsen ja olen siitä ikionnellinen, mutta kai mulla on silti oikeus mun tunteisiini? En pysty olemaan tekopyhä ja valehtelemaan, ettenkö olisi surullinen sen takia, miltä nykyään näytän. En välitä siitä, olenko pinnallinen vai mitä, sillä olen aidosti ahdistunut.
Tämä alkaa olemaan jo ongelma. Kaupassa katselen koko ajan vaatteita "johon ennen mahduin". Kadulla katselen naisia "jollainen ennen olin". Kotona peilin edessä itken, vihaan lantiotani ja vaivun itsesääliin. Vihaan, vihaan, vihaan tätä leveää lantiota, rumaa ruhoani. Tekisi mieli leikellä kaikki ylimääräinen pois, kunhan vain saisin vanhan minäni takaisin.
Jos yritän puhua tästä ahdistuksestani jollenkin, niin saan vain kuulla olevani pinnallinen. Tai sitten en osaa arvostaa sitä, että olen saanut lapsen. Huoh. Mä vaan haluaisin, että joku ymmärtäisi. Sanoisi mulle, että "kaikki kyllä järjestyy, älä ole surullinen."
Mä en jaksa enää tätä.
Kommentit (53)
Lihoin raskausaikana 20 kiloa. Raskausarpia tuli vatsaan, rintoihin ja reisiin. Ei kauhean suuria vaan sellaista pientä "silppua" paljon. Synnärille jäi 10 kg. Vauva nyt 4 kuukautta ja paino edelleen samassa. Käyn kuntosalilla/jumpassa 2-4 kertaa viikossa ja imetän, mutta painoa ei putoa. En syö herkkujakaan juuri ollenkaan, mutta ilmeisesti kuulun niihin ihmisiin joita imetys ei laihduta.
Tuntuu, että koko kroppa on valahtanut alaspäin. Rinnat riippuu, vatsa on höllyvä löllö, reidet paksut, leuan alla löllöä, emättimessä laskeuma... Olen vasta 24 ja vartaloni on kuin vanhalla mummolla! Miestä ei (muka) muutokset haittaa, mutta onko sillä muka vaihtoehtoja? Hänen on pakko tykätä, koska muutakaan ei ole! Lapsi on rakas, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kroppani on erittäin ruma.
Kiitos, kun sain avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemuksesi kuulostavat oikein tutuilta ja normaaleilta, et ole pinnallinen! Totta ihmeessä naiselle on iso asia se, että ulkomuoto muuttuu.
Itselläni meni parisen vuotta murehtien sitä, että tällaiseksiko jään... Raskausarvet, muutama liikakilo jne. Mieheni sanoi kauniisti, raskausarvet on kuin arpia sodasta, ne tulee kantaa kunnialla! :) Kyllä eletty elämä saa näkyä kehossa!
Liikakilot ei murehtimalla lähde, se on ikävä fakta. Koeta rakastaa itseäsi, ei kiduttaa. Liikuntaa kannattaa harrastaa siitä saavutettavan hyvän olon vuoksi, ei väkipakolla laihtuakseen. Laihtuminen on boonusta :) Suosittelen joogaa tai pilatesta, niiden avulla löytää keskivartalon lihakset uudestaan raskauden ja synnytyksen jäljiltä.
Ennen kaikkea anna itsellesi armoa. Sinulla on lupa tuntea niitä tunteita mitä tunnet. Mutta koeta myös rakastaa itseäsi sellaisena kuin nyt olet. Kroppasi on tehnyt isoja asioita, kantanut lasta 9 kuukautta, synnyttänyt, ehkä valvonut vauvan kanssa jne. Ole ylpeä kropastasi. Asete realistisia tavoitteita ja pitkällä tähtäimellä, eli et ehkä ikinä päädy samankokoiseksi kuin olit ennen äitiyttä, mutta voit hieman pienentyä nykymuodosta. Kannattaa luopua pieneksi jääneistä vaatteista, niistä tulee vaan paha mieli. Ostat sitten uusia jos onnistut kiloja karistamaan.
Rakasta itseäsi ja kehoasi, olet sen ansainnut :)
t: samojen asioiden kanssa kamppaileva
Minulla on itse kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla ja painoni nousi molemmissa raskauksissa 20 kg, mikä on 165-senttiselle aika paljon. Molemmat lapseni olivat syntyessään yli nelikiloisia ja vatsani oli valtava. Molemmat raskausajat ja niiden välisen ajan (aika tasan vuosi) olin urheilematta, mutta kuopuksen synnyttyä otin itseäni niskasta kiinni ja hankin salikortin. Vähitellen aloin myös taas lenkkeillä. Aikaahan se vei, mutta järkevällä syömisellä, runsaalla arkiliikunnalla sekä säännöllisellä (isoilla painoilla tehdyllä) salitreenillä ja 1-2 juoksulenkillä viikossa olen saanut itseni huippukuntoon, ja pari vuotta imetyksen loputtua rinnatkin ovat palautuneet lituskoista ajokoiran korvista aika lähelle alkuperäistä. Kyllä minunkin vatsastani näkee, että siellä on kannettu lapsia ja kuten joku edellä totesi, kumarrellessa näkyy komea nahkasäkki, mutta kun on lihakset kunnossa siellä alla, seisoessa minulla on miltei sickpack nykyään.
Eli ap: anna itsellesi aikaa, mutta älä jää kotiin itkemään vaan aloita kuntoilu. Se kohentaa välittömästi oloasi ja fyysisten muutosten myötä vaikutus vain kertautuu.
Synnyttäneen äidin on oikeasti mahdollista näyttää paremmalta kuin teini-ikäisen!!
Pakko kommentoida sinullekin: Lapsesi on 4 kuukautta. Neljä! Olet siis synnyttänyt ihan juuri äsken! Älä nyt ihminen hyvä hätäile, vaan ddota vuosi, pari, ja katso sitten uudestaan - jos et nyt ihan sohvaperunaksi heittäydy, takaan, että olet palautunut lähes alkutilanteeseen, etenkin kun kerran liikut ja olet vielä noin nuori. Onnea vauvasta ja tsemppiä!
26
"Minä en ainakaan jeesustele, vaan rehellisesti sanon, että harmittaa. "
Voisitteko lakata käyttämästä tuota termiä jeesustella.Kun se ei edes tarkoita sitä,mitä sen oletetaan tarkoittavan.Siis Jeesushan nimenomana puhui rehellisesti-oli rehellinen ja arvosteli ihmisten tekopyhyyttä.Lisäksi hän puhui hyvin armollisesti ja kunnioittavasti naisista ja arvosti naisia-toisin kuin ympäröivä kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttisi tuli tarpeeseen! Olet aivan oikeassa. Jos kroppa on venynyt 9 kuukautta (raskaus) ja n puoli vuorokautta ollut tosi kovassa rääkissä (synnytys) niin eihän nyt neljässä kuukaudessa voi palautua teinitytön kroppaan. Ei sillä, että haluaisin. Välillä meinaa todellisuudentaju kadota, kun itsesääli valtaa mielen.
Miksi juuri kukaan ei neuvo, että nainen voisi vaikka hyväksyä muuttuneen vartalonsa ja raskauksista jääneet lisäkilot? On ihan luonnollista että vartalo muuttuu iän ja lasten saamisen myötä. On kulttuurinen vääristymä, että kypsempi naisvartalo olisi sen rumempi, se vain on erilainen kuin tytöillä.
Teemalta tuli vasta hollantilainen dokumentti naisihanteesta länsimaissa, photoshopattujen kuvien keskellä. Ohjelmassa haastateltiin myös pohjoisafrikkalaisia naisia, jotka kylpevät yhdessä säännöllisesti ja ovat sinut naisvartalon muutosten kanssa.
Itsestään pitää toki pitää huolta, mutta huolenpitoa on sekin että katsoo vartaloaan rakastavasti, näkee itsensä henkisenä ja fyysisenä kokonaisuutena, persoonana johon kuuluu myös ruumis, ja hyväksyy itsensä.
Jeesustelee itseään joskus syvästi inhonnut, sen jälkeen kolme lasta saanut ja rupsahtanut, itseään rakastava ja miehensä ihailema nainen, jolla on näppyjä, makkaroita ja ohuet hiukset, mutta joka silti kelpaa rakastettavaksi ja haluttavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiana se seikka, että raskaus kestää reilut 9 kuukautta, ja muuttaa vartaloa koko sen ajan, hyvin harva on niin onnekas, että parissa kuukaudessa saa kroppansa lähellekään entistä.
Ja jokaisen vartalo on erilainen, toisille kiloja kertyy väkisin paljon, toiset selviää muutamalla. Toisille tulee raskausarpia vaikka mitä tekisi, toisille ei yhtään.
Osa laihtuu imettäessä, osa taas ei.
Lantio levenee synnytysessä väkisin, toisilla sekin enemmän kuin toisilla.
Minulla on kolme lasta, jokaisen aikana on paino noussut 12-16kg, ja se todella näkyy, koska olen pieni ja hoikka normaalisti. Minä olen imettänyt jokaista pitkään, mutta imetys ei ole minua juurikaan laihduttanut, ennemminkin ruokahalu on ollut aivan järkyttävä, ja paino on lähtenyt putoamaan vasta useamman kuukauden jälkeen, ja joka kerta hitaammin..Lantion palautuminen on kestänyt useamman kuukauden joka kerta, mutta aina se päivä on tullut kun olen itseni saanut mahtumaan vanhoihin farkkuihin.
Rinnat oli joskus kolme pitkää imetystä sitten ihan kauniit, kiinteät 75D..nyt ne on, no..kaikkea muuta kuin kiinteät 75D, ja pienemmäksi kokoajan kutistumassa, kolmannen pitkän imetyksen jäljiltä. Hyvillä rintaliiveillä rinnat saa kuitenkin näyttämään hyvälle, ja mies jaksaa edelleen olla hyvinkin kiinnostunut rinnoistani ;D
Mahassa on ylimääräistä ja napa on "pilalla", ja iho on löysää, mutta hitaasti ja varmasti aion saada sitä(kin) vähän parempaan kuntoon.
Tottakai saa surra "menetettyä" vartaloa, sillä ei ole mitään tekemistä lapsiin kohdistuvan rakkauden kanssa..Minulla on aina ollut, kiitos vuosien koulukiusaamisen jälkeen, huono itsetunto, ja aikuisiällä olen aina kokenut tärkeäksi sen, että itselläni on hyvä olla. Olen vihdoin löytänyt itselleni energiaa harrastaa taas, ja lajin jota voisin harrastaa paljon enemmänkin, jos vaan aikaa olisi!
Liikunta antaa hyvää oloa muutenkin, joten yrittäkää lopettaa se märehtiminen, ja alkaa harrastaa, liikkua voi lastenkin kanssa, pitkät vaunulenkit on hyvä tapa aloittaa, ja kun lapsille tulee lisää ikää, pääsee enemmän liikkumaan!
Mutta, tiedän siis tasan tarkkaan mitä tarkoitat sp, ja moni muukin, on täysin ymmärrettävää, että mieli on paljon parempi kun kokee itsensä haluttavaksi ja kauniiksi.
Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Vaikka itse näin 3-kympin kriisissä pyöriskellessä joskus ajattelen olevani vanha, ruma, löllähtänyt kolmen lapsen äiti, niin olo paranee huomattavasti kun vetäisen jumppavaatteet päälle ja vaikka zumbaan tunnin..Mahtava fiilis kun paino on alkanut hiljalleen pudota takaisin omiin lukemiin ja saan ne vaatteet päälleni jollaiset haluan.
Ja vaikka olen äärimmäisen huono ottamaan kohteliaisuuksia vastaan, niin kyllä se hivelee itsetuntoa, kun kuulee pieniä kehuja mieheltä ja ihan vierailtakin, ja saa osakseen jopa iskuyrityksiä kivan oloisilta miehiltä siellä täällä ;D
Ei naiset heitetä kirvestä kaivoon, jos minä olen noussut siitä ylipainon ja märehtimisen suosta, niin kyllä siihen muutkin pystyy..
Kannetaan ylpeinä ne riipputissit, raskausarvet ja muutkin odotuksen ja imetyksen jäljet, ne on elämää, meillä on sentään syy niihin, mikäs syy miehillä on kasvatella mahaa.. ;D
varmaan kuitenkin pointti tuli selväksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia pitkiä samalla tyylillä kirjoitettuja vuodatuksia tulee aina parin päivän välein. Oletko sama kirjoittaja?
Varmasti monella on mietintää oman ulkonäön suhteen. Kuitenkin läskit ovat oma valinta. Raskaus muuttaa rintoja(ainakin jos imettää) ja hieman kehoa.Jo raskausaikana kannattaa pitää itsestään huolta ettei saa roikkunahkoja. Jos syö hyvää ruokaa(ilman sokeria ja muita epäterveellisyyksiä),urheilee sopivia urheilumuotoja ja pitää itsensä kunnossa, vartalo palautuu yllättävänkin hyvin.Tosin esim. vuosi on hyvä aika odottaa palautumista. Painoa ei tarvitse kerätä, joten se lähtee heti vauvan myötä. Nahka ei veny niin paljon,kun ei muistuta valasta ennen synnytystä.Nämä ovat myös omaa valintaa. Kirjoittaja asettuu hieman uhriksi ja syyttää raskautta kaikesta.Kyllä itse vaikutat ulkonäköön tosi paljon.Nimerkki kolme lasta, litteä vatsa, ei raskausarpia eikä suonikohjuja, tosin rinnat lättänät lörpykät imetyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painoa on jäljellä 4kg, synnyyksestä 6kk. painoindeksi on 20, eli en ole mitenkään lihava. kaksoisleuka on valtava, tosin se on ollut minulla lapsesta asti vaikka olen ollut alipainoinen.
löllyvä maha on täynnä raskausarpia, ja reisiin on tullut selluliittiä. rinnat ovat pelkkä muisto vain.
vaattet päällä näytän ihan hyvältä ja hoikalta, mutta ilmanvaatteita näky on inhottava. miltä näytän 10 vuoden päästä, kun jo nyt näytän tältä? olen vasta 20v.
harmittaa, mutta en kuitenkaan ryve itseinhossa. pakko se on hyväksyä.
Eipä taida olla sattumaa sekään, että kaikki tuntemani ennestään hoikat ovat hoikkia myös synnytyksen jälkeen kun taas paino-ongelmaiset lihavia vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Elämäntavoista se on kiinni nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida olla sattumaa sekään, että kaikki tuntemani ennestään hoikat ovat hoikkia myös synnytyksen jälkeen kun taas paino-ongelmaiset lihavia vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Elämäntavoista se on kiinni nääs. [
En tiedä miksi tämä on niin vaikea hyväksyä ja vain sääliä itseä. Voi vaikka noudattaa diapeetikoille suunnattua ruokavaliota ja katsoa miten läskeille käy. Ei kai sitä missi tarvitse olla, mutta joidenkin tapa on vain syyttää muita ja olosuhteita asioista. Sitten täytyy hermostua, kun joku siitä muistuttaa.
:(
Voi kun ymmärtäisit, että olet paljon muuta kuin pelkkä ulkonäkösi.
Ensinnäkin, mitä väliä sillä on mitä muut ihmiset ajattelevat?
Toiseksi, etkö voisi hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka välittävät muistakin asioista kuin pelkästä ulkonäöstä?
Kolmanneksi, et voi kuitenkaan miellyttää kaikkia. Aina on ihmisiä, joiden mielestä olet ruma, vaikka näyttäisit miltä!
Nejlänneksi, olet masentunut, hanki IHAN OIKEASTI apua, jos et muuten pääse tästä yli.
Viidenneksi, ulkonäkösi olisi muuttunut jossakin vaiheessa, vaikket olisi lasta saanutkaan.
HYVÄKSY ITSESI SELLAISENA KUIN OLET! Olet juuri sen näköinen kuin SINÄ olet. Et ole joku muu, vaan SINÄ, SINUN vartalossasi!
Pilaat elämäsi murehtimalla liikaa. Nytkin voisit tehdä jotakin kivaa ja tuntea olosi hyväksi sen sijaan, että murehdit täällä.
ei kylläkään voi vaikuttaa, tulevat jos ovat tullakseen raskausaikana. Ystäväpiiriin kuuluu hoikkia urheilijanaisia, pullukoita sohvanvaltaajia sekä siltä väliltä. Kaikkein urheilullisimmalla on tullut pahimmat suonikohjut (leikattu kunnallisella puolella kahdesti) ja hurjat raskausarvet.
Minulla on sinänsä hyvä juttu, kun en ole ennen lapsiakaan minkään näköinen, ei suonikohjut ym. ole heilauttanut tilannetta mihinkään. Kun ei mitään ollut, ei sitä voinut menettääkään.
:(
Voi kun ymmärtäisit, että olet paljon muuta kuin pelkkä ulkonäkösi.
Ensinnäkin, mitä väliä sillä on mitä muut ihmiset ajattelevat?
Toiseksi, etkö voisi hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka välittävät muistakin asioista kuin pelkästä ulkonäöstä?
Kolmanneksi, et voi kuitenkaan miellyttää kaikkia. Aina on ihmisiä, joiden mielestä olet ruma, vaikka näyttäisit miltä!
Nejlänneksi, olet masentunut, hanki IHAN OIKEASTI apua, jos et muuten pääse tästä yli.
Viidenneksi, ulkonäkösi olisi muuttunut jossakin vaiheessa, vaikket olisi lasta saanutkaan.
HYVÄKSY ITSESI SELLAISENA KUIN OLET! Olet juuri sen näköinen kuin SINÄ olet. Et ole joku muu, vaan SINÄ, SINUN vartalossasi!
Pilaat elämäsi murehtimalla liikaa. Nytkin voisit tehdä jotakin kivaa ja tuntea olosi hyväksi sen sijaan, että murehdit täällä.
Mutta aloita silti reippailu, koska painon pudottaminen on sinulle selvästi tärkeää! Onnea matkaan!
tosiana se seikka, että raskaus kestää reilut 9 kuukautta, ja muuttaa vartaloa koko sen ajan, hyvin harva on niin onnekas, että parissa kuukaudessa saa kroppansa lähellekään entistä.
Ja jokaisen vartalo on erilainen, toisille kiloja kertyy väkisin paljon, toiset selviää muutamalla. Toisille tulee raskausarpia vaikka mitä tekisi, toisille ei yhtään.
Osa laihtuu imettäessä, osa taas ei.Lantio levenee synnytysessä väkisin, toisilla sekin enemmän kuin toisilla.
Minulla on kolme lasta, jokaisen aikana on paino noussut 12-16kg, ja se todella näkyy, koska olen pieni ja hoikka normaalisti. Minä olen imettänyt jokaista pitkään, mutta imetys ei ole minua juurikaan laihduttanut, ennemminkin ruokahalu on ollut aivan järkyttävä, ja paino on lähtenyt putoamaan vasta useamman kuukauden jälkeen, ja joka kerta hitaammin..Lantion palautuminen on kestänyt useamman kuukauden joka kerta, mutta aina se päivä on tullut kun olen itseni saanut mahtumaan vanhoihin farkkuihin.
Rinnat oli joskus kolme pitkää imetystä sitten ihan kauniit, kiinteät 75D..nyt ne on, no..kaikkea muuta kuin kiinteät 75D, ja pienemmäksi kokoajan kutistumassa, kolmannen pitkän imetyksen jäljiltä. Hyvillä rintaliiveillä rinnat saa kuitenkin näyttämään hyvälle, ja mies jaksaa edelleen olla hyvinkin kiinnostunut rinnoistani ;D
Mahassa on ylimääräistä ja napa on "pilalla", ja iho on löysää, mutta hitaasti ja varmasti aion saada sitä(kin) vähän parempaan kuntoon.
Tottakai saa surra "menetettyä" vartaloa, sillä ei ole mitään tekemistä lapsiin kohdistuvan rakkauden kanssa..Minulla on aina ollut, kiitos vuosien koulukiusaamisen jälkeen, huono itsetunto, ja aikuisiällä olen aina kokenut tärkeäksi sen, että itselläni on hyvä olla. Olen vihdoin löytänyt itselleni energiaa harrastaa taas, ja lajin jota voisin harrastaa paljon enemmänkin, jos vaan aikaa olisi!
Liikunta antaa hyvää oloa muutenkin, joten yrittäkää lopettaa se märehtiminen, ja alkaa harrastaa, liikkua voi lastenkin kanssa, pitkät vaunulenkit on hyvä tapa aloittaa, ja kun lapsille tulee lisää ikää, pääsee enemmän liikkumaan!
Mutta, tiedän siis tasan tarkkaan mitä tarkoitat sp, ja moni muukin, on täysin ymmärrettävää, että mieli on paljon parempi kun kokee itsensä haluttavaksi ja kauniiksi.
Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Vaikka itse näin 3-kympin kriisissä pyöriskellessä joskus ajattelen olevani vanha, ruma, löllähtänyt kolmen lapsen äiti, niin olo paranee huomattavasti kun vetäisen jumppavaatteet päälle ja vaikka zumbaan tunnin..Mahtava fiilis kun paino on alkanut hiljalleen pudota takaisin omiin lukemiin ja saan ne vaatteet päälleni jollaiset haluan.Ja vaikka olen äärimmäisen huono ottamaan kohteliaisuuksia vastaan, niin kyllä se hivelee itsetuntoa, kun kuulee pieniä kehuja mieheltä ja ihan vierailtakin, ja saa osakseen jopa iskuyrityksiä kivan oloisilta miehiltä siellä täällä ;D
Ei naiset heitetä kirvestä kaivoon, jos minä olen noussut siitä ylipainon ja märehtimisen suosta, niin kyllä siihen muutkin pystyy..
Kannetaan ylpeinä ne riipputissit, raskausarvet ja muutkin odotuksen ja imetyksen jäljet, ne on elämää, meillä on sentään syy niihin, mikäs syy miehillä on kasvatella mahaa.. ;D
Ja tuo viimeinen kommentti on aivan ässä :)!
että näillä "ulkonäkö ikuisesti pilalla" -naisilla on vauva? Ettei puhuta nyt siitä, että lapsi on 5-v ja edelleen on ulkonäkö pilalla?
Mä olen lihonut pari kertaa sen 20 kiloa (siis kaksi raskautta) ja olen normaalisti hoikka. Nahka on palautunut ja kilot lähteneet, vaikkei tietenkään kroppa ole täysin sama tuollaisen rääkin jälkeen. Vatsassa on sellaista pehmeyttä, mitä ei ennen ollut ja tissi on yhtä kokoa tyhjemmät. :/
Mutta! Minä olin ainakin kuosissa vasta KAKSI VUOTTA raskauden jälkeen. Siihen mennessä nahka oli vetäytynyt mahassa ja lantio palautunut (vauvavuonna se todella oli leveämpi, vaikka ylimääräisiä pehmusteitakin löytyi). Farkkukoko on nyt, kun kuopuksen syntymästä on 4 vuotta, sama kuin kaksikymppisenä!
Alue: Aihe vapaa
Kiloja jäi 7 ja housujen tuumakoko kasvoi yhdellä. Vatsa jäi löysemmäksi, koska lihakset roikkuivat. Säästyin arvilta ja ryppyiseltä nahalta.
Toinen raskaus korjasi osan siitä mitä ensimmäinen jätti. Vatsa kiinteytyi lihaksia kiristelemällä yhtäaikaa imetyksen kanssa. Hiljaista jumppaa, jota tein myös alapäänlihaksillani. Ei siihen tarvittu kuntosalia tai ohjausta!
Rinnat olivat samanlaiset molempien pitkien imetysteni jälkeen. 75 A muuttui 75 C:ksi eli rintoja joutuu nyt hieman asettelemaan liiveihin, mutta eivät ne pahasti roiku.
Halusin kertoa, että ei se aina mene niin, että useampi raskaus veisi ulkonäköä lisää. Ehkä raja kulkee jossain, että jos saa tiheästi todella monta lasta, mutta ainakin minulla tilanne on parempi kahden lapsen jälkeen kuin yhden. Toisen lapsen jälkeen vain huolehdin enemmän itsestäni! Laihduinkin lenkkeilemällä 3 kiloa, mutta 4 jäi ainakin toistaiseksi. Nuorempi lapsi on nyt 3 v.