Onko koskaan harmittanut lapselle annettu nimi?
Tuliko lapsesta täysin nimensä vastakohta tai muuten vaan nimi muuttui sopimattomaksi?
Oma äitini on ainakin joskus harmitellut ettei pitänyt päätään minun nimen kohdalla, vaan isä teki päätöksen, taitaa harmittaa vieläkin kovasti vaikka kyse on kuitenkin "vain" toisesta nimestä. (Itselläni ei ole mitään nimeäni vastaan.)
Mietiskelen täällä esikoiselle tulevaa nimeä ja kauhistuttaa jos vaikka annan nimeksi jotain joka kuulostaa 20 vuoden kuluttua yhtä pöljältä kuin nyt esim. Urpo tai Yrjö...
Kommentit (5)
Miksi pitäisi harmittaa? Omasta lapsesta mielestäni kasvaa "nimensä näköinen"..
olen myös iloinen siitä ettei lapsen nimestä ole kaveritkaan vääntäneet mitään lempinimeä, vaan käyttävät nimeä sellaisenaan.
jaksaa aina harmitella minun nimeäni. Olisin hänen mielestään enemmän hänen esittämänsä nimen oloinen.
Itse olen tyytyväisempi nykyiseen nimeeni. Äidin esittämä nimi olisi teennäinen ja muka-hieno.
Se on sellainen kompromissinimi, kun kummallekaan ei kelvannut toisen ehdotukset. Nyt olen jo tottunut, enkä osaisi ajatella poikaa minkään muun nimisenä. Ensimmäisen vuoden kyllä ajattelin, että se mun ehdotus olisi ollut parempi.
Eikö yhtään tarinaa löydy?