Lähtisitkö reissuun ilman vauvaa joka vasta 4kk ikäinen?

mutta itse olin vauvasta ensi kertaa erossa 2 h pidemmän ajan (eli n. 4 h) kun hän oli 5 kk. Nyt lapseni ovat 6 v ja 4 v ja kolmen yön erossa olo tekee todella tiukkaa, vaikken kotiäiti olekaan eli sinänsä olemme kyllä tottuneet olemaan erossa.

Eli kysymykseesi: en ikimaailmassa olisi voinut olla erossa lapsestani nelikuisena kolmea yötä. Kun omaa kokemusta ei ole, en osaa sanoa, sotkisiko tuo imetystä. Lähinnä mietinkin tätä henkistä puolta siis.

Jos menette vaeltamaan Kanadaan,en ottaisi vauvaa mukaan.Jos taas menette johonkin helppoon etelän lomakohteeseen ja hotelliin niin ottaisin vauvan mukaan

Koska pelkäisin, että imetys ei tosiaan enää onnistuisi, ja en kyllä hennoisi niin pientä jättääkään.



Mutta sinun päätöksesihän se on:)

Mene jos sinusta se tuntuu hyvälle ja voit olla rauhallisin mielin reissussa. Kunhan tiedät että vauva on hyvässä hoidossa ja pärjää korvikkeilla.

että lapsi unohtaa sinut tuona aikana. Tuskin tulee elinikäisiä traumoja ja paljon paljon pahempaakin lapset joutuvat kokemaan, mutta tosiasia kuitenkin on, että vauva luulee sinun jättäneen hänet ikiajoiksi. Jos voit reissata hyvällä omalla tunnolla siitä huolimatta, että lapsesi ajattelee näin, siitä vaan, sinähän sen päätät. Ja tämä ei siis ole ilkeilyä vaan ihan kaikella ystävyydellä sanottua.

Mita ajattelit reissulla tehda? Istua hotellilla lypsamassa?

Lapsi ei sinua unohda eikä saa minkäänlaisia traumoja,anna vouhkaajien olla omissa oloissaan. Ovat niitä katkerioa joilla ei ole mitään tukiverkkoa eikä edes mahdollisuutta päästä minnekkään.

Tulisi ikävä.

Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olen heidän syntymänsä jälkeen reissanut pitkin poikin, myös Euroopan ulkopuolella, aina lapsiani suunnattomasti ikävöiden. Alle vuosikkaina ei kuitenkaan olisi tullut mieleenkään olla heistä yli vuorokautta erossa, sillä kaikki kehityspsykologinen tutkimus ja tietämys tukee sitä tosiasiaa, että nelikuinen ei pysty pitämään kolmea vuorokautta mielessään ihmistä, jota hän ei näe.



7

mutta sinä teet itse ratkaisusi.

Saisin vähintään rintatulehduksen, on taipumusta saada niitä imetysvälien pidentyessä ja pumppu ei aja samaa asiaa kuin vauvan imu.



Minun lapseni eivät ole kelpuuttaneet pulloa eivätkä korviketta joten en siksikään olisi voinut.

Siellä olemme hotellissa kolme yötä.Sunnuntaina sitten samanlain takas.Vauva jää hyvään hoitoon ja korviketta juo pullosta:) Ikävä varmasti tulisi mutta uskon kestävän sen.Ainoa mikä mietityttää on tuo imetys:/ Lypsämällä kun ei tosiaan saa rintoja niin tyhjiksi kuin vauva imisi.Olisi niin ihana vain olla ja syödä ja shoppailla rauhassa sekä välillä käydä nauttimassa jotain juotavaa..aaahhh!!:)



AP

ja pitäisin tuollaista riskiä erittäin suurena riskinä imetyksen kannalta.



Mutta itse siis en lähtisi myöskään ihan itsekkäistä syistä, tulisi kamala ikävä.

mutta tuonkin aika tulee vielä. Anna lapsellesi vielä vuosi, puolitoista aikaa kasvaa vähän isommaksi. Elämä nyt vain yksinkertaisesti muuttuu lasten synnyttyä ja omat mielihalut pitää laittaa syrjään. Ei unohtaa kokonaan, mutta lapsen edun pitää tulla aina ensin. Ja tässä tapauksessa lapsen etu on, ettei häntä jätetä ilman vanhempiaan hänen näkökulmastaan loputtoman pitkäksi ajaksi. Suhteessa sama kuin jos jättäisit reilu kolmivuotiaan kuukaudeksi!!

Joko jäisin kokonaan pois matkalta tai ottaisin vauvan mukaan, imetyksen sekä läheisimmän hoitajan läsnäolon turvaamiseksi (jos ei ilman tuota irtiottoa mielenterveys oikeasti romahda).



Mietityttääkö sua, mitä muut ajattelee, pilaako vauva muiden matkan? Jos, kannattaa vaan pitää itsensä ja vauvansa puolia.

Vauva-aika menee niin nopeasti, nautihan vauvasta ja anna vauvan nauttia sinusta! Voit nauttia reissuista vaikka loppuelämäsi, mutta mä en missaisi noin pienen elämästä päivääkään! Vauvan kanssa matkustaminen on helppoa, meiän tyttö oli just ton 4 kk kun oltiin sen kans ekaa kertaa viikon lomalla ulkomailla, ja ihana on muistella reissua vuosia jälkikäteenkin!

Ihan siitä syystä että en millään raaskisi olla niin kauaa erossa vauvasta, ja toisekseen, en haluaisi riskeerata imetystä. Vauva mukaan vaan!!!

mutta jotenkin tuntuu, että kyseinen aika olisi liian pitkä, kun vauva on noin pieni ja imetät. On siinä riski, että imetys kärsii, ja kyllä on myös hankala olla, kun rinnat valuvat maitoa ja ovat kipeät, kun ei pääse imettämään. Tuntuu, että nauttisit enemmän, kun ottaisit jonkin lyhyemmän ajan parisuhdeillaksi. Vaikka yksi iltahetki ravintolassa hyvää ruokaa syöden. Kolme vuorokautta tulisi kyseeseen joskus sitten, kun lapsi on jo paljon isompi. Yhden yön voisi olla hoidossa jo vähän nuorempanakin. Mieti tosiaan itse, miten kannattaa tehdä.

Anna lapsellesi vielä vuosi, puolitoista aikaa kasvaa vähän isommaksi. Elämä nyt vain yksinkertaisesti muuttuu lasten synnyttyä ja omat mielihalut pitää laittaa syrjään.

Kyllä minä ainakin aion totuttaa lapseni olemaan yökylässä hyvin varhain, että on mahdollisuus sada omaa aikaakin ja aikaa parisuhteelle. Mummo odottelee jo innoissaan milloin saa lapsen koko yöksi hoitoon - sisareni vauva oli siellä ensi kertaa yökylässä kuukauden vanhana. Tottakai lapsen etu on tärkeä, mutta että ensimmäistä kertaa olisi yötä erossa vasta kahden vanhana... ihan kresisiä. Eihän siinä vaiheessa ole enää mitään parisuhdetta, jos sitä ei ole pystynyt hoitamaan tuona aikana ja saanut kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Ja kyllä oma mielenterveyskin vaatii että saa välillä nukkua kunnon yöunet ja nollata.

Tsemppiä sinulle Ap joka tapauksessa, olen varma että teet asiassa niinkuin parhaaksi näet. ja itse oman lapsesi tunnet. os 3 yötä tuntuu liian pitkältä, menkää pe-su tai la-aamusta su. Sekin on jo jotain.

mutta jäin vain miettimään, että minulla ei ole käytettävissä yhtäkään sukulaista tai ystävää, jolle voisin jättää vauvaikäisen hoitoon, yöksi varsinkaan. Luulenpa että lapseni tulee olemaan useita vuosia, ennen kuin haluaa mennä esim kaverilleen yökylään tms. Eipä ole valitettavasti tarjota tällaista itsenäistymiskokemusta aiemmin.