Ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut ku luin ton missä nainen kertoi aina moittivansa miestä

että mä tiedän kuinka pahasti teen miehelle.Mies on itse siitä minulle monta kertaa sanonut,ja olen itse siitä monta kertaa miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi ja aikonut muuttaa itseäni paremmaksi,MUTTA siinä vaiheessa kun tulee riitaa tai mua muuten nyppii,niin sillon se unohtuu ettei toiselle saa sanoa niin rumasti ku mä puhun,vaan sillon suollan suustani niin rumaa tekstiä että itteäki itkettää kuunnella sitä.En vaan saa lopetettua ennen ennen ku olen varmasti sanonut tosi pahasti ja tiedän että olen satuttanut miestä :(

Mä luulen että kaikki tämä viha ja pahan sanominen on lähtenyt siitä kun mies suhteen alussa ensin epäili mua että mä petän häntä,vaikka koskaan en sitä pettänyt...ja sitten selvisikin että mies oli koko ajan kun mua syytti pettämisestä,itse hakenut seksiseuraa ja kirjotellut sähköpostiviestejä exälleen ja siellä kehunut etten mä merkitse hänelle mitään muuta ku pano,että nämä entiset hänen muijansa,jotka pettivät häntä,olivat laskeneet miehen omanarvon niin alas ettei uskonut kenenkään koskaan olevan niin uskollinen ettei pettäisi häntä.Ja sen takia mulle teki niin paskasti.



Musta vaan tuntuu että jos mä käyttäydyn häntä kohtaan rakastavasti,niin hän saattaa käyttää mua hyväksi ja pettää vaan ja nauraa sit selän takana sitä ku mä olen niin tyhmä ja hän saa tehdä omia pikku hommiaan mun selän takana.

Mä en siis uskalla olla hänelle hyvä ja ihana,VAIKKA mä haluaisin näyttää sen kuinka paljon mä rakastan miestä ja haluaisin olla hänelle hyvä.Sen takia mä sanon niin pahasti et JOS se sattuis viel mua pettämän,niin ainaki mä olen häntä sit yhtä paljon satuttanut kuin hän minua on satuttanut.



Eikö kuulostakin sairaalta???Ainaki omasta mielestä kuulostaa,mut en voi itelle mitään ku olen niin satutettu.



Ja jotta saatte aihetta haukkua mua lisää,niin mies on pyytänyt tuhat miljoonaa kertaa anteeksi sitä mitä teki suhteen alussa,ja sanonut ettei koskaan enää niin tee.Eikä ehkä olekaan tehnyt niin enää,mut silti mä vaan aattelen et jos se ennen on niin tehnyt,niin miksei sit enää tekis.Mä olen sille vain se katto päänpäällä,se nainen jonka luo on aina hyvä mennä kun ei jaksa muita muijia panna.Se hyvä kulissi hänen elämään.

TIEDÄN ettei mies ole tommonen,mutta mun likainen paska mielikuvitus ei anna mun ajatella muuta ku pahaa ja sitä et joku haluis olla satuttamatta mua.

(mua on isä hakannut pienenä remmillä ja eno käyttänyt hyväksi,serkku yritti hukuttaa ku "leikittiin" järvessä sukellusta.Peruskoulussa mua haukuttiin koska olin läski,teini-iässä opiskellessa ryyppäsin ja vedin lääkkeitä samaan aikaan ja tein kaikkia tyhmiä asioita niin miesten ku naisten kanssa vaikka en tykännyt siitä,annoin vain jatkua sen mikä pienestä jo alkoi...sen että joku mua aina satutti).Olin tottunut siihen että ne jotka oli mulle läheisiä,ne halus mua satuttaa...sit tapasin ex miehen joka ei koskaan mua satuttanut ja sillon oli hyvä olla...vähän aikaa.Sit erottiin ja kun tapasin nykyiseni ja hän teki mitä teki,niin taas se kaikki nousi mieleen...se läheinen joka mua rakastaa,haluaa satuttaa mua.

että mä tiedän kuinka pahasti teen miehelle.Mies on itse siitä minulle monta kertaa sanonut,ja olen itse siitä monta kertaa miehelle sanonut ja pyytänyt anteeksi ja aikonut muuttaa itseäni paremmaksi,MUTTA siinä vaiheessa kun tulee riitaa tai mua muuten nyppii,niin sillon se unohtuu ettei toiselle saa sanoa niin rumasti ku mä puhun,vaan sillon suollan suustani niin rumaa tekstiä että itteäki itkettää kuunnella sitä.En vaan saa lopetettua ennen ennen ku olen varmasti sanonut tosi pahasti ja tiedän että olen satuttanut miestä :(

Mä luulen että kaikki tämä viha ja pahan sanominen on lähtenyt siitä kun mies suhteen alussa ensin epäili mua että mä petän häntä,vaikka koskaan en sitä pettänyt...ja sitten selvisikin että mies oli koko ajan kun mua syytti pettämisestä,itse hakenut seksiseuraa ja kirjotellut sähköpostiviestejä exälleen ja siellä kehunut etten mä merkitse hänelle mitään muuta ku pano,että nämä entiset hänen muijansa,jotka pettivät häntä,olivat laskeneet miehen omanarvon niin alas ettei uskonut kenenkään koskaan olevan niin uskollinen ettei pettäisi häntä.Ja sen takia mulle teki niin paskasti.

Musta vaan tuntuu että jos mä käyttäydyn häntä kohtaan rakastavasti,niin hän saattaa käyttää mua hyväksi ja pettää vaan ja nauraa sit selän takana sitä ku mä olen niin tyhmä ja hän saa tehdä omia pikku hommiaan mun selän takana.

Mä en siis uskalla olla hänelle hyvä ja ihana,VAIKKA mä haluaisin näyttää sen kuinka paljon mä rakastan miestä ja haluaisin olla hänelle hyvä.Sen takia mä sanon niin pahasti et JOS se sattuis viel mua pettämän,niin ainaki mä olen häntä sit yhtä paljon satuttanut kuin hän minua on satuttanut.

Eikö kuulostakin sairaalta???Ainaki omasta mielestä kuulostaa,mut en voi itelle mitään ku olen niin satutettu.

Ja jotta saatte aihetta haukkua mua lisää,niin mies on pyytänyt tuhat miljoonaa kertaa anteeksi sitä mitä teki suhteen alussa,ja sanonut ettei koskaan enää niin tee.Eikä ehkä olekaan tehnyt niin enää,mut silti mä vaan aattelen et jos se ennen on niin tehnyt,niin miksei sit enää tekis.Mä olen sille vain se katto päänpäällä,se nainen jonka luo on aina hyvä mennä kun ei jaksa muita muijia panna.Se hyvä kulissi hänen elämään.

TIEDÄN ettei mies ole tommonen,mutta mun likainen paska mielikuvitus ei anna mun ajatella muuta ku pahaa ja sitä et joku haluis olla satuttamatta mua.

(mua on isä hakannut pienenä remmillä ja eno käyttänyt hyväksi,serkku yritti hukuttaa ku "leikittiin" järvessä sukellusta.Peruskoulussa mua haukuttiin koska olin läski,teini-iässä opiskellessa ryyppäsin ja vedin lääkkeitä samaan aikaan ja tein kaikkia tyhmiä asioita niin miesten ku naisten kanssa vaikka en tykännyt siitä,annoin vain jatkua sen mikä pienestä jo alkoi...sen että joku mua aina satutti).Olin tottunut siihen että ne jotka oli mulle läheisiä,ne halus mua satuttaa...sit tapasin ex miehen joka ei koskaan mua satuttanut ja sillon oli hyvä olla...vähän aikaa.Sit erottiin ja kun tapasin nykyiseni ja hän teki mitä teki,niin taas se kaikki nousi mieleen...se läheinen joka mua rakastaa,haluaa satuttaa mua.

kauheaa että joku nalkuttaa koko ajan jostain. Ajattele itsesi samaan tilanteeseen! Hyvä kun tiedostat asian, ihme ettei miehesi ole jo lähtenyt nostelemaan moisesta henkisestä väkivallasta. Mitä jos mietit tästä lähtien joka kerta ennen kuin suusi avaat, mitä aiot sanoa ja kannattaako se sanoa. Ja moitteen sijaan, mitä jos alkasit kiittää ja kehua? Usein sillä saa kyllä parempaa aikaiseksi. Oletko puhuntu asiasta miehen kanssa? Jos sovitte, että kun sinulta lipsahtaa jotain ilkeää, miehellä on oikeus sanoa siitä sinulle.

Ja ei,ei meidän suhde kokoaikaa ole tämmöistä.Välillä menee pitkäänkin tosi hyvin,ja mä aattelen että mies rakastaa mua kaikista eniten maailmassa eikä koskaan tekisi pahaa minulle,mutta sitten ku tulee tää kausi että kaikki paska nostaa taas päätään,niin sillon se on menoa...sillon mä olen satavarma siitä että mies pettää mua ja haluaa mua satuttaa vaan.



Tää on niin raskasta itelleki,ja miehelle varmasti monta kertaa raskaampaa.

tekstiin viittaat? linkki?

Siinä voi tosiaan terapeutti auttaa, mutta muutoksen on lähdettävä sinusta. Ja se on aina ensimmäinen askel, että myöntää tarvitsevansa muutosta ja haluaa muuttua. =) Joten olet jo matkalla....

ensin muuttaa omaa käytöstään ihan itse? En siis ole mitenkään terapiaa vastaan, kannattaa ihmeessä mennä, jos on paha olo, mutta jos olet itse havainnutkin ongelman, olen aika varma, että pystyt myös käytökseesi vaikuttamaan itse. Puhu ensin miehesi kanssa ja pyydä anteeksi. Ja sitten päätät, että mäkätys saa loppua. Luulenpa, että sulle itsellesikin tulee parempi olo, kun et keskity jatkuvasti negatiiviseen.

Kirjastosta löyää paljon kirjoja aiheesta, ihan luonteestasi riippuen sun täytyy vaan löytää itsellesi sopiva metodi: NLP, hahmoterapia, taideterapia (kuva, musiikki), psykoterapia tmv.

Jos rahaa on vähän, niin kokeile kirkon pari-/ perheterapiaa. Tämähän on parisuhteeseesi vaikuttava asia.

mutta itse syyllistyn molempiin.