Miten voi asua pk-seudulla eikä tunne Helsingin katuja?
Siis jos asuu vaikka Espoossa, Vantaalla tai Itä-Helsingissä - miten voi olla että aikuiset ihmiset ei tunne keskustan katuja nimeltä Mannerheimintietä enempää?
Kommentit (42)
tai auton navigaattorin opastamana. Kun mies ajaa, ei kiinnosta pätkääkään seurata miten mennään minnekin.
Ja asunut aina helsingissä. Ympäriinsä jokapuolella myös pariin otteeseen keskustassa.Ei täällä tarvita kadunnimiä. Juuri maamerkeillä aina kuljetaan.
Pari isoa tietä tunnen, mansku, aleksi, bulevardi..
enkä todellakaan muista kaikkia keskustan katuja ulkoa. Mä en itse asiassa hirveesti liiku keskustassa, joten ei ne jää välttämättä mieleen.
Menen nurkkaan häpeämään.
Siis keskustan tärkeimmät kadut, olen opetellut ihan tarkoituksella kartasta, koska minua ärsytti kun ei ikinä muistanut missä mikäkin katu on. Ratikkapysäkillä odotellessa silmäilen aina karttaa, jos oppisin vaikka yhden uuden kadun lisää.
Helsingissä n. 9 kk Haagassa (ja se riitti kiitti ;) ja opin mielestäni ainakin kaupunginosat ja keskustan kadut kohtuullisesti. Kun on tullut muualta, niin pakko oli opetella, ettei ole ihan pihalla julkisten kanssa ja pyörällä liikkuessa. Mutta lapsuudenkaupungissani en vieläkään tiedä keskustan katuja!
Ehkä jotkut peruskadut, kuten Freda, Annankatu, Eerikinkatu tms. olisi hyvä tietää, mutta esim. Etu-Töölössa on tosi paljon pieniä katuja eikä niitä voi millään kaikkia muistaa... Menen itsekin välillä sekaisin, mikä on mikä, vaikka asun itse Helsingin keskustassa ja Helsingissä olen asunut yhteensä 15 vuotta. Jos joku turisti kysyy neuvoa vaikka Hietaniemenkadulle, joudun hetken kelaamaan, että miten sinne mennään.
Toki ihan läheisimmät nimiltä, ja ne kadut nimeltä, missä tuttavat tai sukulaiset asui. Suurin osa kauduista oli minulle "nimettömiä" vaikka olin niillä ikäni liikkunut ja varmaan tunsin liki jokaisen, niillä olin pyrörällä ajellut. Nimiä en opetellut.
moni asioi passitoimistossa. Siellä on muistakseni myös löytötavaratsto.
valitsemassa esimerkiksi kaduntumpin, jossa ko. osoitetta ei käytä kuin kaksi vaivaista taloa :D
Eikös se ole Kasarmikadun ja Korkeavuorenkadun välissä, poliisin passitoimisto on siellä ollut aika monta vuotta.
Sitä paitsi, se on aika tyypillistä NAISILLE, että he suunnistavat tuttujen paikkojen mukaan, eivät kadunnimien.
Eli jos teen treffit Andorran kulmille, puhun Andorrasta, en Yrjönkadusta (vai mikä se nyt olikaan siinä...).
Ei yrjönaktu, Yrjönkadulta käännytään Eerikinkadulle:-). Maalta tullut opastaa...
Sitä paitsi, se on aika tyypillistä NAISILLE, että he suunnistavat tuttujen paikkojen mukaan, eivät kadunnimien. Eli jos teen treffit Andorran kulmille, puhun Andorrasta, en Yrjönkadusta (vai mikä se nyt olikaan siinä...).
naiset muistaa paikat sen mukaan, mitä/minkä näköisiä taloja siinä on lähellä. Miehet ajattelee kadunnimiä, etäisyyksiä, ilmansuuntia ja oikea/vasen -asioita.
Muutin tänne seudulle 15 vuotta sitten (olen asunut sekä helsingissä että Espoossa). Tein työtä, jossa jouduin käymään useissa eri paikoissa, joten karttaa tuli opiskeltua ahkerasti.
Kun kolmen vuoden päästä aloitin opiskelut, monet syntyperäiset hesalaiset tiesivät paljon huonommin paikkoja (ei siis pelkästään keskustan alueelta, vaan myös "lähiöistä"). Sanoivat, että heillä se eläminen keskittyy siihen omaan lähiöön, eikä ympäristöön tule tutustuttua.
paremmin kun täällä syntyneet.Minunhan piti opetella kaikki reitit itse, kukaan mua ei pienestä pitäen ole niitä kävelyttänyt. Moni mun helsinkiläinen ystävä osaa kyllä liikkua hyvin, mutta ei tiedä nimijä.
Ja tiedän kyllä suunnilleen missä mitkäkin kadut on, ihan keskustassa kaikki kadut, jossain Eirassa ja Krunikassa tiedän että missä päin alueita mitkäkin kadut on. Mies on samanlainen, eli varmaan riippuu ihmisistä.
en mäkään tunmne katuja, toisaalta olen kyllä onneton suunnistaja muutenkin, enkä juuri kadunnimistä kiinnostunut.
Aina olen kuitenkin löytänyt perille, tavalla tai toisella. Usein juuri kauppojen ja baarien mukaan
Paljasjalkanen
mä asuin 25v lauttasaaressa, eli siis vastasyntyneestä. Enkä todellakaan oppinut ikinä koko larun katuja nimeltä, saati jonkun keskustan.
ihan hullu ajatus, et ne tuntisi..
Kerran sovin ystävieni kanssa että "tavataan siinä Hetan kulmalla".
Olemme ystäväporukka joista jokainen asui tässä tietyssä kaupunginosassa. "Huonompi" vaan että vaikka kuusi meistä oli asunut ko. kaupunginosassa koko elämänsä eli 20+ vuotta niin kaksi meistä oli muuttanut alueelle "vasta" 10v sisällä. Nämä kaksi olivat ??? kun sovimme tuon paikan. Kas kun "Heta" (kauppa) oli kuollut ja kuopattu jo silloin kun olimme noin 10v ikäisiä. Silti jokaikinen meistä 20v+ ikäisistä kaupunginosassa koko elämänsä asuneista ei ihmetellyt pätkääkään että sovitaan treffit Hetan kulmalle vaikka Hetaa ei ollut enää ollut olemassa päälle 10 vuoteen. Ei meille tullut edes mieleen että joku ei tietäisi sitä.
Onko täällä muuten ketään muuta tuosta kaupunginosasta?
Eli näin helsinkiläinen toimii. Usein ihan huomaamattaan. Toisaalta helsinkiläinenkään ei kaikkia maanmerkkejä tiedä jos ei joudu koskaan tiettyjen maanmerkkien kanssa tekemisiin. Opiskelukaverini (olemme siis kummatkin helsinkiläisiä) sanoi kerran että tavataanko tunnelissa kompassin luona. Tokihan tunnelin tiedän mutta mikä ihmeen kompassi? Joku kauppako? Opiskelukaverini joka on asunut itä-Helsingissä koko ikänsä katsoi minua täysin typertyneenä ja ihmetteli että olenko siis oikeasti helsinkiläinen. Miten en voi tietää kompassia? No, kompassimerkkihän löytyy tunnelista tasanteelta jolta mennään metroon. Hän oli käyttänyt lähes koko ikänsä metroa. Minä länsi-helsinkiläisenä en ollut mennyt metrolla kertaakaan. ;-) Miksi olisin kun reittini kulkivat länsi-Helsingistä lähinnä Töölön kautta keskustaan. Jonkin verran myös pohjois-Helsinkiin mutta sinne ei menty kaupungin kautta eikä metrolla. Helsinkiläiset ovat aika nurkkakuntaisia. Jos lännessä asuu ei pahemmin tule mentyä huvikseen itään ja toisinpäin. Ei ole syytä mennä.
Vähän enemmän kuin siellä Perä-Löytyällä...
kyse oli nimenomaan keskustan kaduista