Lue keskustelun säännöt.
Äitini vastustaa muuttoamme toiselle paikkakunnalle..
29.08.2010 |
olemme 3-lapsinen perhe ja lisätilan tarpeessa suunnittelemme muuttoa täältä pk-seudulta mieheni kotipaikkakunnalle n. 100 km päähän. Alkaisimme rakentamaam sinne omaa taloa. Äitini asuu yksin tässä meidän lähellä, tänne hän muutti meidän perässämme (10 km päästä). Mieheni vanhemmat taas asuvat siellä uudella paikkakunnalla ja äitini ei voi sietää anoppia ja on nyt kovasti harmistunut kun olemme muuttamassa anopin lähelle. Anoppi ei ole kovin usein käynyt täällä ja äitini on saanut "omia" lapsenlapsensa lähes täysin. Nyt hän on kovin ahdistunut tästä muuttoasiasta ja toivoo/vaatii ettemme lähtisi. Mieheni taas haluaa ehdottomasti lähteä, itse olen kahden vaiheilla, tein niin tai näin joku loukkaantuu..Iso talo ja pienempi asuntolaina tietty houkuttelee, sekä laaja ystäväpiiri siellä uudella paikkakunnalla, minulla on vakituinen työ täällä mutta olen nyt äitiyslomalla mutta laskelmiemme mukaan voisin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin lasten kanssa muuttaessamme kuin täällä asuessamme.Äitini tosiaan asuu yksin, on kohta jo jäämässä eläkkeelle ja tuntuu erä perheemme täyttää suuren san hänen elämästään, olen ainoa lapsi.Hänkin voisi hyvin muuttaa sinne eläkkeelle jäätyään, mutta ei haluaisi tulla anopin reviirille(asenne kohdillaan). Anoppi on niin innostunut meidän tulostamme että suunnittelee jo sij.asunnon ostoa jossa voisimme asua rak.ajan ; ) Olisiko teillä antaa neuvoja/ajatuksia miten toimia..
Kommentit (17)
lapsen aikuistuessa.
Toki se tuntuu äidistä pahalta jos lapsi perheineen muutta yhtäkkiä kauas. Kyllähän se väistämättä tarkoittaa ettei yhteydenpito ole enää samanlaista. Tulee tunne tarpeettomuudesta, kun ei enää voikaan olla tiiviisti läsnä lapsenlasten elämässä.
Monelle isoäidille lapset ja lastenlastet ovat elämän tärkein asia, eikä siinä ole mitään väärää. Niin sen biologisesti kuuluu ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itsekkäästi takertuu ja ajattelee vain itseään. Rakkautta on päästää irti ja antaa toisen elää OMAA elämäänsä.
Vanhemmat ovat lasta varten, ei toisinpäin. Kun tekee lapsia pitää tajuta että he lähtevät eräänä päivänä ja on täysin heidän asiansa minne. Lapsi on oma yksilönsä.
Miksei nämä takertuvat äidit halua elää omaa elämäänsä? Missä ovat harrastukset ja kaverit? Onko parisuhde kunnossa? Jos ei ole, korjatkoon. Jos ei ole miestä, hankkikoon uuden.
suvustani. Kukaan ei vastustellu, eikä sanonu mitään. Myöhemmin kuulin, että oli ollut isälleni tosi kova paikka. Mutta ei sitä mitenkään minulle näyttänyt. Tosin soitteli usein ja odotti lomilla aina käymään.
Nyt isä kuollut, mutta onneksi käytiin usein isän luona hänen eläessään, välimatkasta huolimatta :)
Kyllä meidän perheessä isovanhemmat ovat tärkeitä. Jos he yhtäkkiä päättäisivät muuttaa kauas meistä, tuntisin surua, lapsemmekin ikävoisivät varmasti. Sama toisinpäin.
Onneksi asumme kaikki vain n. 10-20 km päässä toisistamme.
jos itsekkäästi takertuu ja ajattelee vain itseään. Rakkautta on päästää irti ja antaa toisen elää OMAA elämäänsä.
Vanhemmat ovat lasta varten, ei toisinpäin. Kun tekee lapsia pitää tajuta että he lähtevät eräänä päivänä ja on täysin heidän asiansa minne. Lapsi on oma yksilönsä.
Miksei nämä takertuvat äidit halua elää omaa elämäänsä? Missä ovat harrastukset ja kaverit? Onko parisuhde kunnossa? Jos ei ole, korjatkoon. Jos ei ole miestä, hankkikoon uuden.
en tiedä, mitä tekisin. Mutta olen kateellinen, kun toisilla on noin innostuneet vanhemmat molemmin puolin, että antaisivat vaikka kuun taivaalta teidän perrheen takia.
Meillä molemmilla on sisaruksia niin paljon, että yksi perhe ei siinä pahemmin jaksa kiinnostaa eikä paapota ja ostella sijoitusasuntoja meitä varten, ja jos ostettaisin, markkinavuokrat.
Jos meidän seura kiinnostaisikin anoppia ja appea, niin se olisi hyötymistarkoituksessa, että mies voisi tehdä hommia sinnepäin.
Tuli mieleen, että voisitteko rakentaa äidillesi yksiön/kaksion teidän talon yhteyteen?
Jos olisin ainoa lapsi, niin voin kuvitella että olisin tärkeä vanhemmilleni ja vanhempani minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän perheessä isovanhemmat ovat tärkeitä. Jos he yhtäkkiä päättäisivät muuttaa kauas meistä, tuntisin surua, lapsemmekin ikävoisivät varmasti. Sama toisinpäin.
Onneksi asumme kaikki vain n. 10-20 km päässä toisistamme.jos itsekkäästi takertuu ja ajattelee vain itseään. Rakkautta on päästää irti ja antaa toisen elää OMAA elämäänsä.
Vanhemmat ovat lasta varten, ei toisinpäin. Kun tekee lapsia pitää tajuta että he lähtevät eräänä päivänä ja on täysin heidän asiansa minne. Lapsi on oma yksilönsä.
Miksei nämä takertuvat äidit halua elää omaa elämäänsä? Missä ovat harrastukset ja kaverit? Onko parisuhde kunnossa? Jos ei ole, korjatkoon. Jos ei ole miestä, hankkikoon uuden.
Vierailla voi useinkin mutta terveet rajat on syytä säilyttää ydinperheen ja muiden sukulaisten välillä. On osattava erottaa rakkaus ja vallanhalu/kontrollointi.
en tiedä, mitä tekisin. Mutta olen kateellinen, kun toisilla on noin innostuneet vanhemmat molemmin puolin, että antaisivat vaikka kuun taivaalta teidän perrheen takia.
Meillä molemmilla on sisaruksia niin paljon, että yksi perhe ei siinä pahemmin jaksa kiinnostaa eikä paapota ja ostella sijoitusasuntoja meitä varten, ja jos ostettaisin, markkinavuokrat.
Jos meidän seura kiinnostaisikin anoppia ja appea, niin se olisi hyötymistarkoituksessa, että mies voisi tehdä hommia sinnepäin.
Tuli mieleen, että voisitteko rakentaa äidillesi yksiön/kaksion teidän talon yhteyteen?
Jos olisin ainoa lapsi, niin voin kuvitella että olisin tärkeä vanhemmilleni ja vanhempani minulle.
rahaa muuten vaan aikuiselle lapselle? Kyllä siinä jotain odotetaan vastapalvelukseksi. Eli varmaankin juuri niin että pitää sitten huolehtia tästä vanhana.
Ja tuota ehdotusta rakentaa yksiö äidille. Älä ap missään nimessä tee sitä. Äitisi tuntuu olevan todella kontrolloiva. Hänen on korkea aika elää omaa elämäänsä nyt ja antaa sinulle oma rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä. Omassa lähipiirisssä niin, että ne on eri henkilöt, joilta sitä hoitoapua ja muuta apua odotetaan, ja joille sitä annetaan.
Sanotaanko, että oma mummo hoiti joidenkin perheiden lapsia. toisten ei . lapseton tytär hänet hoiti. jolle ei itse koskaan antanut mitään., tai paljon mitään.
en tiedä, mitä tekisin. Mutta olen kateellinen, kun toisilla on noin innostuneet vanhemmat molemmin puolin, että antaisivat vaikka kuun taivaalta teidän perrheen takia. Meillä molemmilla on sisaruksia niin paljon, että yksi perhe ei siinä pahemmin jaksa kiinnostaa eikä paapota ja ostella sijoitusasuntoja meitä varten, ja jos ostettaisin, markkinavuokrat. Jos meidän seura kiinnostaisikin anoppia ja appea, niin se olisi hyötymistarkoituksessa, että mies voisi tehdä hommia sinnepäin. Tuli mieleen, että voisitteko rakentaa äidillesi yksiön/kaksion teidän talon yhteyteen? Jos olisin ainoa lapsi, niin voin kuvitella että olisin tärkeä vanhemmilleni ja vanhempani minulle.
rahaa muuten vaan aikuiselle lapselle? Kyllä siinä jotain odotetaan vastapalvelukseksi. Eli varmaankin juuri niin että pitää sitten huolehtia tästä vanhana. Ja tuota ehdotusta rakentaa yksiö äidille. Älä ap missään nimessä tee sitä. Äitisi tuntuu olevan todella kontrolloiva. Hänen on korkea aika elää omaa elämäänsä nyt ja antaa sinulle oma rauha.
Jos kaikki muu tuntuu loksahtavan paikoilleen, paitsi äiti, niin muuttaisin. Kun ei ole kyse kuin 100 kilometristä. Ihan päiväseltään pystyy käymään kylässä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennatte mutsillesi vierashuoneen ja sanot että voit aina tulla niin pitkäksi aikaa kuin haluat meille asumaan.
Niin me tehtiin, äitiin on tosin välimatkaa yli 500 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...miten olis, jos vähitellen jo katkaisisit sen napanuoran äitis kanssa?! Mitä sillä nyt herranjumala on väliä, jos te haluatte muuttaa ja sillä selvä. Tai sitten kitkutatte loppuelämän sun äitis pillin mukaan.
mekin muutettiin 4 vuotta sitten 400km päähän mieheni vanhemmista ja sukulaisista. Uudella paikkakunnalla ja edullisempaa asua ja minun sukulaiseni asuvat täällä. Isäni muutti meidän perässä n.100km päähän meidän asunnosta.
Edelleen miehen vanhemmat ovat vihaisia kun "vein heidän poikansa pois".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen muuttanut opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalleni takaisin ja nyt muutettiin taas sieltä pois. Isäni ei ole koskaan tykännyt ajatuksesta että asuisin jossain muualla kuin heidän naapurissa. Opiskelun hyväksyi, mutta oli onnessaan kun muutin takaisin "kotiin".
Nyt kun meillä tuli yllättävä muutto noin 200km päähän näin ihan päällepäin että isääni se ahdisti. En ole koskaan pyytänyt hältä muuttoapua tms. enkä ole kauheasti retostellut muutolla.
Nyt tajusin että hän on sairastellut paljon ja on kokenut minutb ja mieheni turvaksi, koska ollaan oltu kotitöissä apuna. Realiteetti on kuitenkin se etträ he vanhenevat ja pitää osata luopua tietyistä asioista. Ja ei me niin kaukana olla etteikö sielä voitais isoimmissa asioissa käydä auttamassa.
Nyt teet ap niin kuin itse parhaaksi näet. Osoitat äidillesi että ette häntä hylkää ja hän voi aina tulla luoksenne. Älä tee kuitenkaan muutosta numeroa vaan totea jämysti että tähän ratkaisuun päädyttiin. Kyllä se äiti siihen sopeutuu.
Ei ole mukava jäädä yksin, kun on vartavasten muuttanut ainoan lapsen ja tämän perheen viereen ja saanut olla lapsenlasten kanssa tiiviisti tekemisissä. Jaksaako muuten miehesi tämän äitisi tiiviin läsnäolon perheessänne?
Mutta miten paljon teidän perheen pitää ottaa huomioon ätisi tarpeet ja miten paljon teidän oman perheen tarpeet? Siitähän te nyt keskustelette. Ehkä kannattaa tehdä perinteisesti paperille muuton ja jäämisen hyvät ja huonot puolet ja katsoa siitä mihin vaakakuppi kallistuu.
Tokhan vanhemmistaan pitää pitää huolta, kun he vanhenevat ja sinulla kaikki paineet kasautuvat sinulle, kun sisaruksia ei ole. Toisaalta 100 km ei ole pitkä matka tulla käymään vaikka päiväsiltään puolin ja toisin. En myöskään näe, miksi sinun pitää huolehtia siitä, ettei äitisi pidä anopistasi.Se on äitisi oma ongelma. Mitä mieltä anoppisi oon äidistäsi? Onko pitämättömyys molemminpuolista? Millaiset välit itselläsi on anoppiisi?
Minusta äidilläsikin on oma vastuu omasta elämästään. Ei hän voi roikkua teissä ja odottaa että te vastaatte kaikkiin hänen tarpeisiinsa.
Yksi iso asian mielestäni on tuo sinun työpaikkasi. Muista, että äitiysloma ja hoitovapaan menevät yllättäen nopeasti. Onko uudella paikkakunnalla sinulla yöllistymisen mahdollisuuksia?
Hänhän menettää tärkeimmät ihmisensä kauas. Yksin ei ole hyvä olla.
En ymmärräpuheita napoanuoran katkaisemisesta. Onhan oma äiti aina osa perhettä, vaikkei ydinperheeseen kuulukaan.
ulkomaille, hänen ensimmäinen reaktionsa oli "Miten MINUN sitten käy". Terve omatoiminen ihminen... no, ei käynyt tasan kuinkaan.